Ilta Sirkus Finlandiassa
Sirkus Finlandia on niitä asioita, jotka tuntuvat olleen olemassa aina. Siitäkin huolimatta muistan itse käyneeni Sirkus Finlandia vain kerran, joskus noin kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt, sirkuksen ollessa Kaisaniemessä lokakuun ajan, päätin korjata tilanteen ja viedä myös tytön tutustumaan sirkukseen.
Tyttö oli nähnyt sirkuksen mainoksia kaupungilla, ja on kysellyt jo useamman viikon, milloin hän pääsisi sirkukseen. Ei hän tiennyt lainkaan, mistä on kyse, mutta oli kai kuullut päiväkodissa puhuttavan siitä. Ja jotain hauskaahan sen oli oltava!
”Isi, milloin mennään sirkukseen?”
Tänään yllätin hänet ja kerroin, että menemme sinne vielä myöhemmin samana päivänä!
Jos ei tyttö tiennyt, mitä odottaa, en kyllä oikeastaan minäkään. Epäilin, että näemme jonkin klovnin ja akrobaatteja, mutta koska en ollut etukäteen tutustunut ohjelmaa, jokainen numero tuli yllätyksenä.
Show’n huippukohdat olivat lähes hypnoottinen Astronaut-kuolemanpyörä, hula-hula-vanteita käsittämättömän taitavasti pyörittänyt Monastyrsky-nimellä kulkeva atleetti sekä Cheban-ryhmä, joiden keinu singautti akrobaatit lähes teltan kattoon saakka!
Tunnelmaa esitysten välissä piti yllä amerikkalainen Michelle-klovni. Olipas hauska nähdä naisklovni, ja hän oli vielä erittäin hyvä!
Väliajalla sai ratsastaa…
…ja syödä tikkaria, harvinaista herkkua.
Hämmästyin nähdessäni lavalla myös merileijonia. Vaikka niiden ohjelmanumero olikin hauska, tällaisten eläinten kuljettaminen sirkuksen mukana tuntuu jotenkin erikoiselta eikä olen ihan tätä päivää. En toki tiedä, mikä kyseisten yksilöiden tarina on ja mikä olisi vaihtoehto niiden sirkusuralle.
Luulen, että seuraavaa sirkusretkeä ei tarvitse odottaa kolmeakymmentä vuotta.
Eiköhän tulla ensi syksynä uudelleen! En minä ainakaan pane sitä lainkaan pahakseni.
