Oh! No nyt ex-jyväskyläläinen hykertelee tyytyväisyyttään.

Olen pitkään harmitellut, että en ole löytänyt entisestä kotikaupungistani sellaista ruokaravintolaa, jollaisia yleensä etsimme ja arvostamme. Siis kaudenmukaista ja lähellä tuotettua jossain kivassa miljöössä.

Mutta nyt se on täällä, Ravintola Harmooni, vuodelta 1910 peräisin olevassa jugend-talossa (Väinönkatu 1, Jyväskylä).

Talo tunnetaan myös Halosen talona, ja se on vanha Halosen harmoonitehdas. En edes tiennyt sitä ja itse muistan vain rakennuksessa sijainneen Galleria Harmonian. (Tulipa samalla selitys sillekin nimelle.) 

Luin Wikipediasta, että talo on saanut purkutuomion 1980-luvulla, mutta Jyväskylän kaupunki oli pelastanut sen. (Pisteet kotiin!) Ja hyvä niin, sillä muuten Jyväskylässä olisi ollut jälleen yksi arvorakennus vähemmän, eikä tätäkään ravintolaa nyt olisi.

Ravintola on itse asiassa avattu jo viime vuonna, mutta meiltä se oli jäänyt huomaamatta, kun emme varsinaisesti seuraa Jyväskylän ravintolaskeneä. Joskus talvella ajelimme rakennuksen ohi, ja bongasin heti, että nyt täällä on tapahtunut jotain uutta.

Ravintolan à la carte -puoli on kellarikerroksessa, yläkerrassa sijaitsee tilausravintola ja pihalla on vielä viihtyisä terassi, jossa on varmasti mukava istuskella vähän lämpimämmällä säällä. 

Ravintola tarjoaa arkisin myös kolmen lajin lounasta hintaa 12,50 €. Ihan harmittaa, että syön arkisin buffet-lounaani 300 kilometriä etelämpänä.

Tyttö jäi hoitoon mummolle ja papalle, ja pyysimme ystävämme (Sini ja Tekninen tuki) viettämään ”aikuisten iltaa” ravintolaan.

Ravintolan ruoka on kaudenmukaista ja lähellä tuotettua, ja ilahduimme, kun huomasimme, että annoksissa käytetään myös luonnonyrttejä: kallioimarretta, vuohenputkea, nokkosta, kuusenkerkkää…

Päädyimme valitsemaan viiden ruokalajin maistelumenun viineineen. Alkuun tuli pieni keittiön tervehdys, omatekoista näkkileipää kylmäsavulohella. Varsinainen alkuruoka oli erinomainen lasimestarin siika. Törkeän hyvää, ja päällä olleet nokkossipsit olivat kivan rapsakat.

Toinen alkuruoka oli tartarpihvi, jossa oli käytetty mm. voikukkaa.

Väliruokana tarjottiin kermainen korvasienikeitto, jonka päällä kellui kuusenkerkkä.

Ja pääruokana oli villiyrteillä kuorrutettua kirjolohta rapukastikkeessa kauden vihannesten kanssa. Todella maukasta ja mehevää.

Yllätyksenä tarjoiltu etujälkiruoka oli maltaisen makea olut-granita (vähän niin kuin sorbetti). Aika hauska idea.

Illan kruunasi vielä jälkiruoka. Menuun olisi kuulunut oikeastaan annos mansikkaa ja raparperia, kaudessa kun ovat, mutta meitä kiinnosti niin kovasti saada maistaa tätä lakritsaista kallioimarrevanukasta, että pyysimme saada vaihtaa annoksia.

Se onnistui, ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaamme. Vanukkaan sisällä oli lakritsasydän, ja annoksessa oli myös ihana lakritsajuurimarenki.

Voi, kylläpä olimme kylläisiä ja iloisia. Pidimme yksinkertaisesti ja yksimielisesti jokaisesta annoksesta.

Jos nyt jotain pientä kritiikkiä pitää hakea, niin tartarpihviin olisi riittänyt maltillisempi suola. Nuori naistarjoilijamme olisi myös tarvinnut hieman lisää varmuutta otteisiinsa, vaikka olikin oikein herttainen.

Kaiken kaikkiaan oikein loistava illallinen hyvässä seurassa. Tänne tulen ehdottomasti toistekin ja toivon, että myös jyväskyläläiset löytävät tämän paikan!

* * *

Myös Jyväskylän kahvila- ja teehuonetarjonta on saanut viime vuosina kivan piristysruiskeen.

Jo viime kesänä kirjoitin Toivolan Vanhasta Pihasta ja sen Kahvila Muistosta (Cygnaeuksenkatu 2, Jyväskylä).

Suolaisia ja makeita leivonnaisia sekä artesaanijäätelöitä uniikissa miljöössä.

Muista myös Lutakon Teeleidi (Schaumanin puistotie 2 A 2, Jyväskylä), johon kannattaa tutustua, vaikka olisi vannoutunut kahvittelija.

Teeleidin Anne henkilökuntineen osaa suositella sopivan teen jokaiseen makuun, ja esimerkiksi tämä voimakkaan suklainen Kattoratsastajan tee maistui hyvin kahdelle kahvinjuojalle itse tehtyjen sitruunatarteletin ja vadelmajuustokakun kanssa. Lapsi sai Liisankankaan tilajäätelön jäätelöpallot, ja ihastuin itsekin raikkaaseen päärynäsorbettiin.

Torstaisin Teeleidissä tarjoillaan myös Afternoon tea, joka sisältää suolaista ja makeaa purtavaa.

* * *

Ajaessamme Yliopistonkatua kohti yliopistoa huomasin erään talon seinässä tekstin Papu. ”Hei, mikä tuo on? Googlaa”, huikkasin Rouvalle.

Hei, sehän on luomukahvipaahtimo! Wau! U-käännös Vaasankadun risteyksessä ja takaisin päin.

Paahtimo Papu (Yliopistonkatu 26, Jyväskylä) paahtaa itse tusinaa kahvilaatua ja kaikkia voi nauttia sekä paikan päällä Papun kahvilassa että ostaa mukaan kotiin. Ja vielä luomua. Vielä kerran wau!

Mukaan lähti kahta laatua, pressopannujauhatuksella, ja pääsemme maistelemaan niitä nyt mökillä.

Hei, Jyväskylä, yllätit poikasi positiivisesti! On ilo kertoa tällaisista paikoista myös muille!