Koska eilen puhuttiin treenaamisesta, tänään voidaan lähes hyvällä omalla tunnolla syödä friteerattua Mars-patukkaa. Vai mitä?
Jätimme siis lapsen kotiin hoitajan kanssa ja kävimme Rouvan kanssa ravintola SalutorgetinGentlemen’s Tealla.
Gentlemen’s Teaon Salutorgetin (Pohjoisesplanadi 15) Afternoon Tean rouheampi vastine, ja molempia tarjoillaan maanantaista lauantaihin klo 14:n ja 18:n välillä.
Herrasmiesten tee on nimensä mukaisesti suunnattu herrasmiehille ja sisältää lajitelman ”maskuliinisia” makuelämyksiä, jotka tarjoillaan teekannullisen kanssa.
Herrasmiehet voivat toki alustaa teensä sopivilla drinkeillä, ja tämä bourbon-pohjainen whiskey souria maistui oikein raikkaalta ennen ruokaa. Näitä pitäisi kyllä alkaa tehdä kotonakin.
Varsinaiseen ruoka-annokseen sisältyi läskisoosia, silakoita, osteri, Stilton-briossi, härkätartar ja pieni possuburgeri.
Palan painikkeeksi tuli kannullinen teetä. Itse valitsin tumman ja mukavan savuisen lapsang souchon -teen, joka oli itselleni täysin uusi tuttavuus, ja voisi jopa saada minut käännytettyä teen juojaksi! Rouvalla oli puolestaan gen mai cha -teetä suoraan teetrendien huipulta. Teelehtien seassa on paahdettuja riisinjyviä.
”Mitäs suosittelisitte tähän väliin?”
Manhattan-cocktail. No sepäs sopivaa. Rouvalla oli jotain minttuisaa ja limeisää. Kuin mojito mutta ei aivan.
Sitten siihen friteerattuun Mars-patukkaan. Ruokalistalla on kolme jälkiruokaa, ja me maistoimme ne kaikki: pähkinäkakkua, skonsseja ja 1200 kilokalorin fritti-ihanuuden. Skonssien kanssa tarjolla oli myös kahta hilloa ja kermavaahtoa.
Miltäs se friteerattu Mars-patukka maistuu? Kuvittele friteerattu banaani, mutta sen banaanin tilalla onkin Mars-patukka. Siltä.
Lähdin valmennukseen aika kevyin tavoittein. Kaikkein eniten kaipasin lisämotivaatiota liikkumiseen ja parempia yöunia. Lisäksi toivoin pääseväni eroon yösyömisestä ja makeanhimosta. (Ja muutamasta painokilosta, mutta tällaisia ei saa sanoa ääneen, ainakaan lapsen kuullen.)
Liikunnan suhteen olen ollut aika on-off-tyyppi, ja viimeisen vuoden aikana se on jäänyt aika vähiin. Olen käynyt juuri ja juuri kerran viikossa kuntosalilla, ja usein sekin on jäänyt väliin. Arkeen on ollut vaikea löytää aikaa liikunnalle, sillä päiväkotilogistiikan vuoksi esimerkiksi kuntosalilla käyminen ei ole oikein onnistunut ennen töitä muttei sen jälkeenkään. Iltaisinkaan en ole päässyt lenkeille, sillä sohva on vetänyt puoleensa niin kovasti.
Nukahtamisen suhteen minulla ei ole ollut koskaan miten ongelmia, mutta sitten saatan herätä monta kertaa yössä, ja mikä kaikkein ärsyttävintä: syön öisin. Makeaa. Jep jep. Siihen ei ole mitään selkää syytä, sillä sitä on jatkunut vuosikaudet riippumatta siitä, onko stressiä vai ei, olenko käynyt liikkumassa illalla vai en tai olenko syönyt tai juonut vähän tai paljon vai en.
No mutta mitä valmennuksessa tapahtui?
Valmennus järjestettiin verkossa siten, että osa oppitunneista oli videoita ja osa luettavaa materiaalia. Yhden kerran järjestettiin myös kahdenkeskinen Skype-puhelu valmentajan kanssa, joka oli mielestäni erittäin hyödyllinen. Esitinkin järjestäjille ehdotuksen, että tällaisia keskusteluita voisi olla vaikkapa kaksi: yksi tavoitteiden asettamiseen liittyvä ja myöhemmin toinen follow-up-puhelu.
Uutta kurssimateriaalia tuli nettiin päivittäin, mikä oli erinomaista, sillä uuden moduulin julkaisusta kilahti myös muistutus aamulla sähköpostiin, ja materiaalia ja videoita pystyi katselemaan esimerkiksi työmatkalla bussissa.
Luennot ja luettavat materiaalit oli jaettu ravinto-, liikkuminen-, stressinhallinta- ja ”We can do this!”-tsemppauskategorioihin. Jokaisen oppitunnin perässä oli jokin kysymys ja mahdollisuus keskustella muiden valmennukseen osallistujien ja valmentajien kanssa. Materiaali oli hyvin valmisteltua ja pääosin mielenkiintoista ja vähintään ajatuksia herättävää.
Valmennuksen suurinta antia olikin varmasti juuri se ajatuksien herättäminen ja se, että alkoi kiinnittää huomiota asioihin. Ja se onkin jännää. Kyllähän tämän ikäinen ihminen periaatteessa tietää aivan riittävästä terveellisistä elämäntavoista ja siitä, miten niitä pitäisi pitää yllä. Mutta siitä huolimatta huonoista tavoista on vaikea päästä eroon. Ja tässä olikin yksi avainsanoista: tapa. Se että tekee tai ei tee jotain johtuu enemmänkin tavoista kuin tiedon puutteesta. Kun jotain uutta haluaa oppia tai oppia jostain vanhasta pois, siitä on tehtävä tietoinen päätös ja toistettava uutta tapaa tarpeeksi monta kertaa.
Armollista oli se, että heti valmennuksen alussa kerrottiin, että tapoja ei voi oppia useita yhdellä kertaa, vaan oikeastaan vain yhden kerrallaan. Siksi ymmärsin heti, että kaikkia valmennuksen oppeja ei kannatakaan yrittää integroida omaan elämäänsä, ja jos edes yhden tai kaksi muutosta saisi juurtumaan, sekin riittäisi. Ja sitten voisi ottaa jonkin seuraavan tavoitteen.
Mitäs sitten jäi käteen?
Liikunnan määrä todella lisääntyi, ja olen nyt jo seitsemänä viikkona onnistunut lisäämään liikunnan määrää aiemmasta 0 – 1 kerrasta viikossa 3 – 5 kertaan, mihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Salilla olen käynyt kerran tai kaksi, juoksemassa 1 – 3 kertaa ja sitten olen tehnyt myös jotain, jota en olisi alkanut missään tapauksessa tekemään ilman valmennusta ja sen oppeja: kehonpainotreenejä omassa kotona (eteisen lattialla). Niitä olen tehnyt tätä viikkoa lukuun ottamatta joka viikko yhtenä iltana. Ja sitten, mikä hienointa: koska lumet katosivat tyystin jo muutama viikko sitten, olen päässyt useampana viikkona kerran tai kaksi viikossa töihin pyörällä, mikä tekee sellaiset 20 kilometriä päivässä.
Mistä se aika liikunnalle sitten löytyi, kun se on ollut aiemmin niin vaikeaa? No juoksemassa olen käynyt joskus töiden jälkeen ennen lounasta tai sitten illalla, mikä on ollut aiemmin suuri kauhistus. Ja sitten olen istunut vastaavasti vähemmän aikaa tietokoneen ääressä iltaisin. Salilla olen käynyt tytön tanssitunnin aikaan perjantaisin ja vielä toisen kerran viikonloppuna.
Ruoan suhteen en kokenut suurta valaistumista, sillä meillä kotona syödään kyllä terveellisesti ainakin illallisilla, mutta lounailla aloin kiinnittää tarkempaa huomiota siihen, mitä voisin parantaa. Lopetin leivän syömisen lounailla, siirryin käyttämään salaatinkastikkeen sijaan oliiviöljyä ja balsamicoa, jätin jälkiruoat kokonaan pois ja aloin täyttämään lautastani yhä enemmän salaattipöydän antimilla ja kasvisproteiineilla. Proteiinin saantia minun pitäisi ilmeisesti edelleen lisätä ja sisällyttää myös aamupalalle jotain proteiinipitoista. Minähän en nykyisin syö kotona lainkaan aamiaista, mutta töihin saavuttani vetäisen omenan ja kahvin ja ehkä jonkin Hyvää päivää -juoman.
Yösyömistä olen saanut vähennettyä huomattavasti. Olen nukkunut jonkin verran paremmin, mihin on saattanut vaikuttaa liikunnan lisääntyminen ja elektronisten laitteiden käyttämisen vähentäminen ja lukemisen lisääminen iltaisin. Lisäksi olen pitänyt sängyn vieressä vesipulloa ja pyrkinyt ottamaan siitä huikan silloin, jos herään yöllä ja tekee mieli lähteä hiippailemaan kohti jääkaappia.
Niin, ja paino. Muutama kilo lähti, vieläkin saisi lähteä, mutta sitäkään ei sovi sanoa ääneen.
Tämä on kaikki tietysti alkua, ja huomasin kyllä, että valmennuksen loppupuolella repsahdin taas yösyömisen suhteen ja aloin näppäillä jälleen tietokonetta nukkumaanmenoon saakka. Nyt yritän taas kiinnittää siihen huomiota ja ehkäpä vielä onnistun näissä toivomissani tapamuutoksissa.
