Yökyöpelit Savoyssa
Pieni oli tänään ensimmäistä kertaa ihan oikeassa teatterisalissa katsomassa esitystä, kun TV2:sta tutut Yökyöpelit kävivät heittämässä konsertin Savoy-teatterissa.
Kolmen vartin mittaisessa show’ssa kuultiin tv-sarjasta tuttuja kappaleita ja nähtiin kaikki hauskat hahmot.
Anna-Mari Kähärän sävellykset ja Laura Ruohosen tekstit upposivat sekä lapseen että vanhempiin, ja yllätyksellistä, monitasoista ja vivahteikasta musiikkia oli aidosti ilo kuunnella. (Samaa ei voi sanoa kaikesta lastenmusiikista.)
Esityksen jälkeen yllätyimme, miten lapsesta kuoriutui yllättäen pieni fanityttö. Kun kuulimme, että teatterin aulassa olisi mahdollista tavata esiintyjiä, kysyimme tytöltä, haluaisiko hän tavata jonkun heistä.
”Joo. Agentin.”
Siis Agenttinero Narun (Martti Suosalo)?
”Niin.”
Ohoh. En oikeasti arvannutkaan, että juuri Agenttinero on tehnyt lapseen niin suuren vaikutuksen.
Seisoskelimme aikamme nimikirjoituspöydän ääressä, ja muut tähdet kuten Päätäi Väätäinen (Seela Sella) kävivät tapaamassa pieniä fanejaan, mutta Narua ei näkynyt. Ja muut näyttelijät eivät kuitenkaan tuntuneet ilahduttavan niin paljoa.
Olimme jo lähdössä pukemaan vaatteita, kun yhtäkkiä tyttö huudahti näkevänsä agentin lähempänä ulko-ovea.
Ja sinne hän juoksi, suoraan näyttelijä Suosalon jalkoihin, käsi ojossa odottamaan omaa nimikirjoitustaan.
Lähtiessä hän kävi vielä erikseen sanomassa hei-heit agentille, kun ulkovaatteet oli saatu puettua päälle.
Taisi olla tosi kiva konsertti?
”Joo, oli.”
Mikä oli kaikkein kivointa?
”Agentti neno nanu.”
Niin, no kyllähän se soi isinkin päässä jatkuvasti: ”Agenttinero Narulla on laite, jolla voi vakoilla vedessä, maassa ja ilmassa…”
* * *
Mitenkäs on, haluaisitko vielä vähän jäätelöä..?
Aika kiva retki, sanoisin.
