Isyyspakkaus

25.11.2014 Tommi Koivisto

Vielä ehtii

Isäni tarjoama lapsenhoitoapu maanantai-iltana innosti meidät Rouvan kanssa keksimään jotain tavallisuudesta poikkeavaa tekemistä. Vaihtoehdot kartoitettuamme päätimme mennä katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Vielä ehtii -komediaa.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Jo nimekäs näyttelijäkaarti lupaili hyvää. Vai miltä kuulostaa yhdistelmä Leena Uotila, Ulla Tapaninen, Riitta Havukainen, Vesa Vierikko, Jukka Rasila ja Kaisa Torkkel?

Näytelmä on sympaattinen komedia iäkkäistä ystävättäristä, joista yksi (Leena Uotila) on leskirouva, jonka muisti on alkanut pätkiä, toinen (Riitta Havukainen) on taiteilijaluonne, joka on jäänyt tahtomattaan ikuiseksi sinkuksi, ja kolmas (Ulla Tapaninen) taas hapantuu onnettomassa avioliitossaan. Alkuasetelmassa käy ilmi, että ystävykset pelaavat maanantaisin bridgeä, mutta korttiporukan neljäs jäsen on hiljattain siirtynyt ajasta ikuisuteen.

Ystävyksillä on takanaan pitkä historia, mutta heidän arkeensa tulee uutta säpinää, kun eräänä maanantaina bridge-lounaalle ilmestyy Ulla Tapanisen hahmon serkku (Vesa Vierikko), ja myöhemmin tarinaan liittyy myös palanutta lamppua vaihtamaan tilattu kotiapu (Jukka Rasila).

Näytelmässä vitsaillaan paljon vanhenemiseen liittyvillä ilmiöillä ja vaivoilla. Keski-iältään melko iäkäs teatteriyleisö hymähteli tyytyväisen kuuloisesti, kun pääosa unohteli asioita ja kertoi samoja juttu useaan kertaan. Ja sehän on aina (omalla vähän kiusalliselta tavallaan) hauskaa, kun vanha nainen laukoo hieman riettaita juttuja.

Vaikka tyylilaji on komedia ja vanhuuteen liittyviin hassuihin asioihin suhtaudutaan huumorilla, taustalla on myös paljon haikeutta ja kipeitä kysymyksiä. Voiko muistisairas vanhus asua yksin, onko hänellä varaa maksaa vuokria, pitääkö hänen jättää oma kotinsa tai tarvitseeko hän jonkinlaista kotiapua? Entä onko liian myöhäistä muuttaa asioita, jos tuntee ylipäänsä elämänsä onnettomaksi?

Viesti on tietysti, että vielä ehtii, mutta kaikki tietävät elämän olevan silti jo ehtoopuolella ja parasta ennen -päivän menneen ohi jo kauan sitten.

Esitys viihdytti ja herätti ajatuksia, ja näyttelijät olivat Suomen parhaimmistoa. Eikös se ole aika hyvä saldo?

Vielä ehtii HKT:n sivuilla: http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=viel

Avainsanat: HKT, Teatteri

Suhteet Ystävät ja perhe Suosittelen

23.11.2014 Tommi Koivisto

Seitsemän ilonaihetta marraskuiselta viikolta

Täytyy myöntää, että päivän lyhyys ja sään harmaus tekevät olon vähän alakuloiseksi ja väsyneeksi, ja pitää ihan tsempata, että muistaa iloita iloisista asioista. Siksi päätin muistuttaa vielä itselleni, että mahtuihan viime viikkoon monta sellaista – jo ennen lauantain kissanristiäisiä.

1) Silkkipaperilumihiutaleet

Askartelimme tytön kanssa silkkipaperista talvisia koristeita ikkunaan. Tyttö oli riemuissaan, kun hän sai treenata pienten saksiensa käyttöä.

2) Joulutortut

Rouva teki vuoden ensimmäiset luumutortut ja kokeili vääntää jopa voitaikinan itse. Hyviä tuli. Olipa muuten luumuhillokin itse tehtyä.

3) Kolmipyörä

Lapsi on puhunut koko syksyn siitä, miten hän haluaa ”pikkupyörän”. Lupailimme jo, että sellainen hankittaisiin kevääksi.

Yläkerran naapurimme kuitenkin lahjoitti meille heille pieneksi jääneen kolmipyörän, ja tyttö huomasi sen pyörävarastossa. Ja koska pienen jalat näyttivät jo ylettyvän polkimille, pääsimme kokeilemaan sitä ensimmäisen kerran.

Ensimmäisellä kerralla hänen oli vielä vaikea ymmärtää polkemiseen vaadittavaa pyörivää liikettä, mutta toisella kerralla se sujui jo huomattavasti paremmin.

4) Samppanja

Samppanjalähetyksemme saapui!

Vanhan työpaikkani viinikerho tilasi ison satsin (1 200 pulloa!) kuplajuomaa Roger Brunilta Champagnesta, ja minäkin otin kaksi laatikollista. Hinnaksi muodostui 20 – 30 €/pullo laadusta riippuen. Tuottaja ja tuotteet ovat meille tuttuja jo muutaman vuoden takaa, ja samppanja on erittäin hyvää, mukavan paahteista.

5) Kynttilät

Kynttilöitä ei ole meillä poltettu oikeastaan sen jälkeen, kun tyttö alkoi kävelemään ja kiipeilemään. Nyt uskaltauduimme ottamaan ne taas käyttöön. Pesimme kynttilöistä pölyt pois (oikeasti), ja sytytimme ne pitkästä aikaa.

6) Illallinen Ravintola Juuressa

Torstaina nautimme Rouvan kanssa Ravintola Juuressa ravintolan 10-vuotisjuhlaillallisen todella pitkän kaavan mukaan.

Illallinen oli yllätys Rouvalle. Olin vain kertonut, että jotain tapahtuu, ja hänen pitää olla hyvissä ajoin kotona. Hänelle selvisi, mihin olemme menossa vasta, kun olimme jo lähes ravintolan ovella.

Lajeja oli kymmenen, ja lähes jokaiselle oma viini (huh). Lisäksi tarjoiltiin kolme yllätysannosta. Illallinen alkoi kuudelta, ja kotiin palasimme puolilta öin.