36 x kirjasuositus

Olen kertonut joskus aiemminkin siitä, etten ole vuosikausiin oikein osannut keskittyä kirjojen lukemiseen, mutta äänikirjojen myötä pääsin taas muutama vuosi sitten kirjojen makuun. Olenkin kuunnellut niitä kymmenittäin, mutta nyt aloin taas haaveilla lukemisesta ja asetin tavoitteeksi lukea edes muutaman kerran viikossa jotain iltaisin sängyssä.

Nyt sain loppuun joululahjaksi saamani ruotsalaisdekkarin, Camilla Grebe: Varjokuvat, ja itse asiassa luin loppuvuodesta myös kotimaisen kauhuromaanin, Marko Hautala: Pimeän arkkitehti. Molemmat olivat erittäin hyviä ja mukaansatempaavia, ja lukeminenkin pitkästä aikaa todella kivaa.

Vaan mitä seuraavaksi? Kyselin Instagram-stooreissa kirjasuosituksia ja sain niitä niin paljon, että on parasta kirjoittaa ne ylös ja jakaa ne myös teille!

Alustukseksi kerroin, että olen kuunnellut ja lukenut niin monta dekkaria ja trilleriä, että nyt voisin lukea jotain ihan muuta. Ja toivoin vielä, että vinkit olisivat jostain tuoreesta teoksesta, sellaisesta viimeisen vuoden aikana julkaistusta kirjasta. Ja tällaisia vinkkejä sain. Suositukset ovat alla sekavassa järjestyksessä. Sitaatit eivät ole omia kommenttejani, vaan poimintoja suositusten perusteluista.

Rutger Bregman: Hyvän historia

Tämän nostan tähän aivan ensimmäiseksi, sillä tätä aloin lukea heti ensimmäisenä. En nimittäin voinut vastustaa kirjaa tämän perustelun luettuani, ja satuin löytämään sen myös e-kirjana:

”Aivan uskomaton, elämää mullistava, maailmankatsomusta muuttava teos! (…) ah se on niin ihana ja TOTTA ja koskettava ja helppo lukea mutta laittaa aivot vaan niin hyvään asentoon!”

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta -sarja

Tästä voin ilokseni kertoa, että olen kuunnellut sarjan kaikki tähän mennessä ilmestyneet kuusi osaa aivan hiljattain! Itse asiassa sain Auringon sisaren loppuun juuri viime viikolla, ja myös se sai kyselemään näitä suosituksia. Voin siis laittaa jotain uutta näiden perusteella myös kuunteluun.

”Helppoa ja koukuttavaa luettavaa.”

Delia Owens: Suon villi laulu

Tätä kirjaa suositeltiin ehdottomasti eniten, ainakin kymmenen kertaa, ja luulen ottavani tämän käsittelyyn heti, kun lopetan parhaillaan kesken olevan kirjani.

”Kirjassa aivan ihana tunnelma, vaikka kirjan esittelyssä puhutaan murhasta.”

”Juuri pari päivää sitten lopetin Suon villin laulun kuuntelun ja meinasi itku tulla. En olisi halunnut, että loppuu vielä. (…) Kirjan kerronta oli todella poikkeuksellisen upeaa.”

”Sydäntä riipaisevan kaunis henkilötarina. Yks parhaimmista kirjoista, joita oon koskaan lukenu.”

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Toinen useamman kerran mainittu teos oli tämä, jonka ympärillä on käynyt pieni someilmiö. Pakko kai siihen on itsekin tutustua.

”Et ole lukenut mitään vastaavaa. Älä googlaa.”

Tuomas Nyholm: Samu Haber – Forever yours

Tämän haluan kyllä kuunnella. Pidän Sunrise Avenuesta, ja Samu Haber tuntuu symppikseltä. Kirja sai monta suositusta, ja erityisesti kuunneltuna, sillä Haber lukee kirjan itse.

”Tiukasti kirjoitettu.”

”Tämä oli myös tosi hyvä, mutta suosittelen äänikirjana. Samu Haberilla on todella miellyttävä lukijaääni.”

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

”Tosi hyvä. Lämmin, hauska, julma, kovin inhimillinen. Stroutilla on muitakin hyviä, kuten Nimeni on Lucy Barton ja Kaikki on mahdollista. Kaunista kieltä, tarkkaa kuvausta, kiva pinnan alla kupliva tunnelma.”

Tässäpä erittäin hyvä esimerkki siitä, miksi kannattaa välillä kysellä suosituksia. Ihan pelkän kirjan kuvauksen perusteella en olisi ehkä edes kiinnostunut siitä, mutta tämän suosituksen jälkeen kyllä.

Ben Macintyre: Vakooja ja petturi

”Kylmän sodan agenttitarina joka perustuu tositapahtumiin. Todella koukuttava elämäntarina ja ajankuva, Suomikin mainittu.”

Tosielämän vakoojista en tiedäkään yhtään mitään, joten tämähän olisi kiinnostava.

Antti Rönkä ja Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

”Luin ensin Röngän Jalat Ilmassa ja sitten kuuntelin tämän. Oli tosi toimiva kombo! (…) Tosi vaikuttava teos esikoiseksi.”

”Tämä kirja toimii itse asiassa tosi hyvin kuunneltuna (…). Todella hyvät lukijat mun mielestä!”

Isän ja pojan vuoropuhelu menee ehdottomasti lukulistalleni!

Johanna Blomqvist: Hypertodellisuus

”Todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Paikoitellen vähän hankalakin, mutta siinä esim. pohditaan, jospa elämmekin täällä simulaatiossa. Pelien tekijälle varmaan mielenkiintoinen aihe.”

Kiinnostavaa!

Anni Saastamoinen: Sirkka

”Sirkka on mahtava! Ja juu nimenomaan Pirjo Heikkilän lukemana. Pirjo Heikkilä lukee myös Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, sopii siihenkin lukijaksi todella hyvin.”

Huumorikirjat toimivat myös, ja minua naurattaa jo pelkkä ajatus Pirjo Heikkilästä!

Miika Nousiainen: Pintaremontti

”Tälle nauroin kyl ääneen monta kertaa.”

Hauskalta kuulostaa tämäkin, ja Nousiaiseen törmään jostain syystä todella usein kadulla oikeassa elämässä! Emme tunne toisiamme.

Mark Sullivan: Palavan taivaan alla

Natsisaksa ja maailmansota eivät olisi aivan ensimmäinen aihe, josta haluaisin lukea, mutta näillä myyntilauseilla voinkin harkita asiaa:

”Todella hyvää kuvausta 17-v:n silmin toisen maailmansodan Italiasta.”

”Vaikka onkin ahdistava aihe, on myös hauska, hyvä, uudenlainen! Ja Italian näkökulma maailmansotaan oli ainakin minulle uusi.”

Laura Arffman: Mona-Liisa – Urheilija, muusikko, ihminen

Kerroin jo joskus, että en ole valtavan kiinnostunut elämäkerroista, mutta sitten huomasin, että olen pitänyt todella paljon monesta elämäkerrasta: Elton John, Michelle Obama, Steve Jobs… Miksei siis myös Mona-Liisa?

”Miten joku voi olla niin lahjakas niin monessa asiassa, ja jaksaa tehdä noin hurjasti töitä tavoitteidensa eteen. Mona-Liisahan oli hiihtouran lisäksi voittanut myös Kultaisen harmonikan. Ja sitten miksi noin lahjakkaan ja ahkeran ihmisen piti joutua lähtemään täältä aivan liian aikaisin.”

”Mona-Liisa oli uskomattoman monilahjakas ja työtä pelkäämätön ihminen, ja tämä kirja oli surullisesta lopustaan huolimatta lämmin. Ja tottakai myös koskettava.”

Elton John: Minä Elton John

Niin, tämän mainitsin jo edellä. Kuuntelin kirjan vuosi sitten, ja pidin siitä kovasti. Todella hämmentävän rehellinen kertomus uskomattomasta elämästä ja personaasta.

”Julman avoimesti kirjoitettu tarina Eltonin ja popin historiaa,”

Barack Obama: Luvattu maa

”Paras BO:n tähänastisista teoksista, kirjoittajankyky on jäänyt aavistuksen presidenttiyden varjoon. Loistavaa BLM-asiaa, huumoria ja taustajuoruja Amerikan politiikasta kiinnostuneille. Ehdoton must.”

Amerikan politiikka ei varsinaisesti kiinnosta, mutta olihan Michelle Obamankin kirja kiinnostava, ja Obama persoonana kiinnostava, joten…

Tara Westover: Opintiellä

Tämän olen kuunnellut jo joskus pari vuotta sitten, ja se oli todella hämmentävä ja järkyttävä tositarina.

”Huikea tositarina tytöstä joka kasvoi uskonnollisessa yhteisössä eikä saanut käydä lapsena koulua, koska se oli vanhempien mielestä haitallista. Omalla päättäväisyydellään Tara raivasi kuitenkin tiensä huippuyliopistoihin ja Harvardiin asti. Todella hyvä ja todella koskettava kirja!”

Riina Mattila: Järistyksiä

En ehkä ihan taida olla tämän kirjan kohdeyleisöä, mutta voin kuvitella, että nuorelle lukijalle tämä voisi olla tärkeä kirja.

”Sellainen nuortenkirja jonka olisin toivonut olevan olemassa jo silloin kun olin itse nuori. Kirja kertoo muunsukupuolisen Eelian kasvutarinan, elämästä pienessä kaupungissa ja sitten erikoislukiossa, rakastumisesta ja muista tärkeistä ihmissuhteista.”

Laura Lehtola: Minä valitsin sinut

”Kertoo kahdesta nuoresta naisesta jotka ovat ensin kämppiksiä soluasunnossa ja sitten heistä tulee kämppiksiä ja pariskunta ja päätyvät perustamaan perheen. Ja mitä sitten tapahtuu kun toinen heistä rakastuu mieheen. Tämä oli silmiä avaava siinä miten ja millaisen maailman samaa sukupuolta olevat pariskunnat ja perheet kohtaavat, vaikka eletään jo 2020-lukua. Tämä oli myös kauniisti kirjoitettu ja mukaansatempaava tarina.”

Täytyy myöntää, etten ole varmaan koskaan lukenut kirjaa, joka kertoisi naisparista, ja tämä voisi todella olla avartava kokemus.

Jenni Kokander: Sukupuuttoon kuolleiden planeetta

”Tarinan kerronta oli upeaa ja tarinat nidottu yhteen loistavasti vaikka itse tarina aika kevyt. Sopivaa luettavaa dekkarien ahmimisen jälkeen.”

Ahaa, no mutta sehän kuulostaisi juuri sopivalta! Ja Jennihän on ihana!

Iain M. Banks: The Player of Games

”Ei tosin ole uusi. Mun mielestä se asetelma oli ihan jännä näin pelien kanssa työskentelevänä miten yhteiskunta siinä teoksessa toimi pelaamisen kautta.”

Pelit mainittu, kiinnostaa!

Nina Wähä: Perintö

”Oli hyvä!”

Lyhyt mutta ytimekäs perustelu, mutta kustantajan tekemän kuvauksen perusteella kiinnostava.

Lasse Nousiainen: Itärajatapaus

”Hyväntuulinen, mukavasti nostalgisoiva kirjamatka kaupungista kotiseudulle.”

Pitäisin varmasti.

Walter Tevis: Queens Gambit

”Netflix-sarja oli loistava, joten uskoisin myös kirjan olevan hyvä.”

Sarja oli erinomainen, mitä ei voisi uskoa siitä, että se kertoo shakin pelaamisesta!

Max Seeck: Useita kirjoja

”Ne on kyllä dekkareita mutta hyviä.”

Toki! Ja sanon vielä, että pidän dekkareista, mutta on kiva lukea välillä jotain muutakin! Seeckin Uskollisen lukijan kuuntelin viime vuonna, ja se oli jännittävä, ja oli vielä hauskaa, että se tapahtui Helsingissä.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Tämän kirjan luin jo muutama vuosi sitten ja pidin!

Terhi Kokkonen: Rajamaa

Tähän kirjaan en saanut myöskään perusteluja, mutta onneksi se on minulle jo tuttu teos! Yllätyin, ja voin suositella tätä itsekin!

Anni Kytömäki: Margarita

Finlandia-palkittu teos mainittiin myös useamman kerran. Perusteluita ei ollut sen kummemmin, mutta onhan Finlandia-palkinto jo sinänsä vaikuttava perustelu.

* * *

Ja sitten vielä muutama maininta, joita ei perusteltu sen enempää ja joita en ole myöskään lukenut aiemmin:

  • Beth O’Leary: Kimppakämppä
  • Fernando Aramburu: Äidinmaa
  • Daniel Keyes: Kukkia Algernonille
  • Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet
  • Jeffrey Eugenides: Middlesex
  • Vera Miettinen: Eerika
  • Elina Backman: kun kuningas kuolee

Nämä olivat siis saamiani suosituksia. Mitäpä suosittelisin itse? Palataan siihen jokin toinen kerta.

kulttuuri kirjat

Koiranpentu kasvoi koiranuorukaiseksi

Amerikankarvatonterrieri Laku on nyt asunut meillä viisi kuukautta. Ei ole enää naskalihampaista hyrrää, joka yrittää purra rikki kaiken, minkä löytää vaan erittäin rauhallinen ja arvokas 7-kuukautta vanha koiraherra, joka on hyvin kiltti ja uskomattoman tottelevainen ja kärsivällinen.

Amerikankarvatonterrieri Laku

Esimerkki: Eräänä iltana Lakulle annettiin sen oma pulmapeli, jonka sisään oli piilotettu herkkuja, ja se komennettiin istumaan ja odottamaan pelin viereen. Itse istuimme sohvalle katsomaan tv:tä – ja unohdimme koko koiran. Istuttuamme sohvalla jo hyvän tovin, sanotaan vaikka viisi minuuttia ellei enemmänkin, lattialta alkoi kuulua uikutusta. ”Mikä hätänä?” kyselimme Lakulta, ja ymmärsimme saman tien, että se istui edelleen siinä, mihin se oli komennettu, ja odotti lupaa aloittaa pulmapelin ratkaisemisen.

Lautasella olevaa ruokaa se ei kyllä voi vastustaa, ja kerran sohvapöydälle hetkeksi jätetyltä lautaselta katosi viipale kurkkua parempiin suihin, ja olisi saattanut mennä koko leipäkin, jos tätä ei olisi heti huomattu.

Olemme katsoneet Rouvan ja tyttären kanssa myös Kuono.fi:n koirankoulutusvideoita ja kouluttaneet koiraa niiden opeilla. Sain Kuono.fi:ltä Koirankoulutuksen perusteet -verkkokurssin tutustuttavaksi, ja intouduimme ensimmäisen moduulin perusteella ostamaan jopa naksuttimen, jonka merkitystä en ollut aiemmin ymmärtänyt lainkaan. Idea on siis, että naksutinta naksautetaan heti, kun koira tekee jonkin halutun asian, ja naksautuksesta koira tietää, että kohta se saa palkkion. Ilman naksautusta koiralle voisi jäädä epäselväksi, mistä toiminnasta palkkio oikeastaan tulikaan.

Tämä oli todella silmiä avaavaa, ja teemme nyt naksutintreenejä muutaman kerran viikossa Kuono.fi:n ohjeiden mukaisesti. Suunnittelimme juuri, että voisimme ottaa käsittelyyn seuraavan moduulin, ja toivon, että sieltä löytyy jotain yhtä tajunnan räjäyttävää.

Amerikankarvatonterrieri Laku

Pienimpänä pentuaikana se ei ehtinyt tehdä paljoa tuhoja. Yksi Haisuli ja yksi Littlest Pet Shop -hahmo saivat vähän hampaanjälkiä. Oman pentuaitauksensa oviaukon vetoketjun se rikkoi jo ensimmäisinä kuukausina, ja ompelin sen pysyvästi umpeen paksulla langalla. Oman punkkansa se on järsinyt aika pahasti, mutta täytteet ovat pysyneet sisällä. Ja ostamastani tuhannen palan palapelistä puuttuu kaksi palaa, ja epäilen niiden pudonneen lattialle ja päätyneen Lakun hampaisiin.

Hampaista puheen ollen, ne naskalit ovat onneksi vaihtuneet aikuisen koira hienoihin ja onneksi vähemmän teräviin hampaisiin. Ja komeat ne hampaat ovatkin!

Laku on nyt noin kuusikiloinen. Sen kasvu on selvästi hidastunut ja sitä myötä myös ruokahalu hieman vähentynyt. Mutta yllättävän paljon se syö silti kokoonsa nähden. Sen arvioitiin kasvavan noin kahdeksankiloiseksi, ja tässä muutaman seuraavan kuukauden sisällä nähdään, mihin paino asettuu. Itse epäilen, että Laku jäisi alle sen kahdeksan kilon, ja se sopii meille erittäin hyvin, sillä toivoimmekin kompaktia kaupunkikoiraa. Laku olisi silloin hivenen pienempi kuin vanha Eppu-koiramme.

Amerikankarvatonterrieri Laku

Sisäsiistikin se jo on – periaatteessa. Ainoa asia, josta emme ole päässeet täysin eroon on innostuspissat, jotka lirahtavat helposti lattialle silloin, kun Rouva on tekemässä lähtöä ulos sen kanssa. Tätä ei käy tyttären tai minun kanssani kuin silloin, jos sillä on oikeasti kova hätä, kun taas Rouvan seura on Lakusta niin kuohuttavaa, että liraukset voivat tulla, vaikka ulkona olisi juuri käyty. Päädyin siis ostamaan sille koirien  kestovaipan, jota pidetään toistaiseksi, kunnes näemme, että se pysyy kuivana. Mielestäni sen kanssa on menty jo parempaan suuntaan, ja uskomme, että vaipoista päästään pian eroon.

Pakkasista Laku ei ole ollut lainkaan harmistunut, mutta vesi- ja lumisateella se palaisi mielellään sisään mahdollisimman pian.

Sellaisen jännän jutun olen huomannut, että kun väitin vielä syksyllä, että karvattoman koiran iho on aina silkkisen pehmä, koska koirat eivät hikoile, niin joudun pyörtämään puheeni. Laku nimittäin hikoilee! En ymmärrä, miten se on mahdollista, sillä olen aina kuvitellut, että koirat haihduttavat lämpöä vain kielellään, mutta kun laku makoilee paikoillaan, sen iho on usein kostea, eikä kyse voi olla siitä, että se olisi nuoleskellut itseään juuri hetkeä aiemmin.

Laku katselee  televisiota kanssamme ja todella tuijottaa ruutua ja kääntelee päätään, kun tv:stä kuuluu ääniämme. Vieläkin intensiivisemmin se seuraa usein ohikulkijoita keittiön ikkunasta.

Amerikankarvatonterrieri Laku

”Voi miten se on söpö!” on lause, jota meillä kuulee nykyisin hyvin usein. Laku kierähtää hyvin usein kerälle sohvalle tai kaivautuu jonkin viltin sisään ja kurkkii sieltä sitten, kun kuljemme ohi. Ja onhan se söpö. Ja niin hieno poika!

perhe ystavat-ja-perhe oma-elama