Palaamme mummilasta kotiin, ja lattia on täynnä purkamattomia kasseja. Tyttö kurkkii kiinnostuneena kasseihin, ja näkee pian jotain vastustamatonta.
”Mikä se on?”
hän kysyy ja osoittaa kassista pilkottavaa keltaista akkukäyttöistä ruuvinväännintä.
”Se on porakone”, hänen äitinsä vastaa.
”Se on ihana! Sitten kun on iso, sitten voi käyttää.”
Neiti 2,4 v
Enpä nähnyt tämän tulevan 😀
Viikonlopun muistilista:
”Isi, tule alas sieltä!”
Mökki on siis jälleen valmisteltu talvea varten, emmekä varmaankaan käy siellä ennen ensi kevättä, ellei Rouva sitten käy tarkastamassa suppilovahverotilannetta lokakuun puolella.
Tänä kesänä olimme mökillä melko vähän, ja viikonloppureissujakaan emme sinne tehneet loman jälkeen. Ne viikonloput, jotka olemme viettäneet maalla, olemme olleet Rouvan äidin luona.
Italian-matka tietysti verotti kesälomasta sitä aikaa, joka olisi voitu viettää mökillä, mutta kyllähän tämä kesä oli muutenkin hyvin toisenlainen kuin oli tarkoitus Rouvan isän poismenon vuoksi.
Rouva kertoi, että mökillä kaikki muistuttaa häntä isästään.
Kaikki siellä on jollain tavalla hänen isänsä tekemäänsä, ja paikka oli heille molemmille hyvin tärkeä.
Kun järvellä näkyy joutsenia, Rouva miettii, että hänen isänsä ilahtuisi siitä. Kun kaadoin puita mökillä loppukesäsästä, Rouva ajatteli ensimmäisenä, että siitä pitäisi kertoa isälle.
Ja se taitaa kulkea suvussa. Myös pieni tyttö odottaa kovasti mökille pääsyä, ja joka kerta sieltä lähtiessämme hän vilkuttaa ja sanoo: ”Hei hei mökki, nähään taas!”
Niin myös tänään.
Nähään taas! Ensi kesänä varmaan taas enemmän.
