Onko Peippometsän bändikilpailu (Robustos 2013) jo tuttu kirja?

Meillä siihen tutustuttiin vasta pari viikkoa sitten – mutta se veikin sitten mukanaan.

Tyttö on kovin valikoiva siinä, mitä satuja hän haluaa kuulla. Rumaa ankanpoikasta ja nyttemmin myös Saapasjalkakissaa on luettu lähes isän ja äidin kyllästymiseen asti, mutta tyttö on hyvin päättäväisesti kieltäytynyt kuuntelemasta muita satuja.

Nyt Meri Savosen kirjoittama Peippometsän bändikilpailu on kuitenkin syrjäyttänyt Ruman ankanpoikasen paikan tämän talouden toivotuimpana satuna.

Tyttö saattaa myös esimerkiksi kesken leikkiensä heittää jonkin kirjasta tutun fraasin (vaikkapa ”loppui kuin seinään”) tai kysyä heti kotiin tultuaan huolissaan: ”Missä on Peippometsä?”

Kirja kertoo siitä, miten Metsämarjat-niminen bändi osallistuu juhannusaattona järjestettävään bändikilpailuun ja kilpailee muun muassa Takametsästä kotoisin olevan ja hyvin suositun Ilvespojat-bändin kanssa. Kirja antaa myös opetuksen reilusta pelistä.

Kirjan kuvitus on runsas ja yksityiskohtainen, ja oli yllättävää, että teos on kuvittajan, Johanna Lumpeen, ensimmäinen kuvakirja.

Ja onhan satu hauska myös bänditoimintaa harrastavalle isille. Kirjassa opetetaan ihan oikeaa kielenkäyttöä: puhutaan treeneistä, roudauksesta ja riffeistä. Kirjan lopussa on myös sanasto.

Isi naureskeli itsekseen myös ”Soittakaa Paraati!”-kommentille, jolla viitataan tietysti vanhaan ”Soittakaa Paranoid!”-läppään.

Tosi kiva kirja, suosittelen!

Ja ooh: luin toisesta blogista, että kyseessä on kuvakirjasarjan ensimmäinen osa! Seuraavaa osaa odotellessa!