Kaupallisessa yhteistyössä: Sony

Luovuin keväällä stereoistani, siis viritin-vahvistimesta ja vanhoista surround-kaiuttimistani. Ne veivät paljon tilaa olohuoneesta, ja huomasin, että laitteet jäivät yhä vähemmälle käytölle. Kuvaavaa lienee esimerkiksi se, että surround-takakaiuttimet olivat viimeksi paikoillaan ennen putkiremonttia, joskus vuonna 2010.

Lähtölaskenta alkoi oikeastaan siitä, kun huomasin musiikinkuunteluni siirtyneen lähes kokonaan Spotifyhin, ja läppäriä tai pädiä ei tullut useinkaan edes kiinnitettyä vahvistimeen. (Jep, en siis ole mikään hifisti.)

Lopullinen niitti oli kuitenkin se, kun olisin halunnut liittää Apple TV:n vahvistimeen jotta olisin voinut kuunnella musiikkia langattomasti, mutta vahvistimessa ei ollutkaan sopivaa koloa liittimelle. Okei, antaa mennä, ajattelin. Katsellaan jotain uutta ja sirompaa tilalle sitten joskus myöhemmin. Ja kun lähtee viritin-vahvistin, niin menkööt kaiuttimetkin samalla.

Joskus tuntuu kuin asiat eivät tapahtuisi sattumalta vaan etenisivät jonkin täydellisesti laaditun suunnitelman mukaisesti: Kun olin saanut vanhat laitteeni kaupaksi Huuto.netissä, ehti kulua vain kolme päivää, kun Sony lähestyi yhteistyöehdotuksella ja kysyi haluaisinko testata uutta langatonta Sony SRS-X7-kaiutinta. No mutta tämähän tuli kuin tilauksesta!

Kaiutin on ollut minulla nyt testattavana kesän yli, mutta kesällä olimme niin paljon poissa kotoa, että musiikkiakaan ei tullut juuri kuunneltua. Toisaalta olen huomannut, että nykyisin en edes kaipaa kotona taustamusiikkia, sillä lapsi pitää oman shown’sa ja jos hän on hetken hiljaa, on ihan mukavaa, että on vain… hiljaista.

No on kuitenkin hetkensä, kun musiikki soi, ja niihin hetkiin tämä laite on nyt tuonut iloa. En siis todellakaan ole hifisti enkä osaa esimerkiksi ottaa kantaa siihen, miten hyvin kaiutin toistaa mitkäkin taajuudet, mutta minun korviini musiikki kuulostaa hyvältä. Bassoa on riittävästi ja soundi on kirkas. Ja kaiuttimen teho riittää hyvin tuottamaan sen verran volyymiä, että musa kuuluu kerrostalossa myös naapureille.

Kaiuttimeen saa yhteyden WLAN- tai Bluetooth-yhteydellä, ja se tukee sekä DLNA:ta että AirPlayta. Kaiuttimeen liittymistä helpottaa NFC-tuki. Uh, sanotaanpa sama suomeksi:

Kotona kaiutin liittyy samaan langattomaan verkkoon, jota käyttävät myös musiikinkuunteluun käyttämäni laitteet (iPad, MacBook ja iPhone). Ne ovat kaikki Applen tuotteita, joten musiikin siirto kaiuttimeen tapahtuu AirPlaylla ja löytyy esimerkiksi iPadista saman painikkeen takaa, jolla pädin kuvan voisi jakaa Apple TV:n kautta television ruudulle. Jos laitteeni olisi vaikkapa Samsung, vastaava tekniikka olisi DLNA.

Mökkioloissa, jossa myös testasin kaiutinta, minulla ei ole langatonta verkkoa käytössä, joten musiikkia toistava laitteeni liittyy kaiuttimeen Bluetooth-yhteydellä.

NFC taas tarkoittaa sitä, että soitin ja kaiutin osaisivat muodostaa yhteyden keskenään kun laitteet vain hipaisevat toisiaan. Sitä tukevaa soitinta minulla ei kuitenkaan ole käytössä.

Mökkioloissa tuli testattua myös laitteen akun kesto. Akku kesti vähemmän aikaa kuin luvatut kuusi tuntia, mutta taisinpa jättää epähuomiossa verkkoyhteysnapin päälle, joten virta kului nopeammin kuin piti. Joka tapauksessa huomasin, että mökillä jo aiemmin ollut Tivoli iSongBook on paremman akunkestonsa ja keveytensä vuoksi huomattavasti kätevämpi.

Käyttöönotto vaati hieman ohjekirjan lukemista (ja sanottakoon, että Rouvalta se olisi jäänyt tekemättä), mutta WLAN-yhteyden muodostaminen tietokoneen avulla toimi kuitenkin juuri ohjeiden mukaisesti. Sen jälkeen käyttö on ollut jouhevaa enkä ole törmännyt varsinaisiin ongelmiin.

Laitteen hipaisunäppäimet ovat tosin melko herkät, mikä on tietysti ongelmallista vain silloin, jos tyttö kiinnostuu laitteesta ja ”haluaa vaihtaa kappaletta”, jolloin hän helposti hipaisee esimerkiksi verkkoyhteyden pois päältä. Muutaman kerran olen myös hämääntynyt siitä, että tiedonsiirrossa on parin sekunnin viive soittimen ja kaiuttimen välillä. Tiedän: ei ole isot ongelma miehellä, ei.

Yksi erikoinen havainto käytöstä oli laitteen melkoinen tärinä, jos äänenvoimakkuutta on yhtään runsaammin. Enkä tarkoita nyt mitään hirveää luukuttamista, vaan sellaista asteen verran voimakkaampaa ei-se-haittaa-jos-joskus-kuuluu-vähän-naapuriinkin-volumea. Yhden kerran kaiutin innostui musiikista niin kovasti, että tanssi itsenä alas hyllyltä. Onneksi se sijaitsi silloin vain muutaman kymmenen sentin korkeudella maasta.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että kaiutin on hyvä peli, ja täyttää ainakin minun käyttötarpeeni toistaiseksi mainiosti. Nyt voin hyvin lykätä uuden viritin-vahvistimen ja stereokaiuttimien hankkimista jonnekin tulevaisuuteen.

Jos niille edes on enää silloin tarvetta. Katsellaan.

Sony SRS-X7-kaiuttimen hinta on noin 300 €

Lisätiedot: http://www.sony.fi/electronics/langattomat-kaiuttimet/srs-x7

Kaupallisesta yhteistyöstä: Sony lahjoitti testatun kaiuttimen bloggarille.