Kesä on vihdoin täällä
Nopeasti sitä pääsee lomamoodiin. Siis siihen, että menettää käsityksen siitä, mikä päivä on, ja myös koko perheen aikataulut vierähtävät parilla tunnilla eteenpäin. Todella: tyttökin käy nukkumaan ja herää tunnin – pari myöhemmin kuin arkena, mikä on toisaalta oikein hyvä ajatellen tulevaa Italian-matkaa.
Ei voi kuin hämmästellä, miten sää ja lämpötilat voivat muuttua viikossa. Viikko sitten vielä paleli, mutta tänään lämpötila kävi jo 27 asteessa. Suomen kesä on lyhyt mutta arvaamaton.
Tyttö ehti olla ennen lomaamme kaksi viikkoa päivystävässä päiväkodissa eli kesäpäiväkodissa, kuten sitä kutsuimme. Ja täytyy sanoa, että onneksi se on nyt ohi. Sen lisäksi, että kesäpäiväkoti oli työmatkojen kannalta hankalassa paikassa, tyttö myös kaipasi omaa päiväkotiaan ja omia hoitajiaan. Hän jopa jäi parina aamuna itkemään peräämme ja sanoi illalla, ettei halua mennä kesäpäiväkotiin. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Onneksi sentään muutama tuttu lapsi tytön omasta päiväkodista oli samassa paikassa, ja kyllä hän tuntui iltapäivisin olevan oikein hyväntuulinen leikkiessään pihalla.
Mökille tyttö lähtikin sitten riemuissaan. Hän selitti monta jo monena päivänä, miten hän lähtee mummilaan ja mökille puhaltamaan saippuakuplia. Ja että laitetaan sandaalit mutta ei laiteta haalaria. Lauantaiaamuna hän oli niin tohkeissaan mökkireissusta, että hän kiikutti sandaaleitaan aamukuuden jälkeen makuuhuoneeseemme ja yritti tehdä lähtöä monta kertaa ennen kuin todella nostimme kytkinta iltapäivällä.
Ehdimme jo pitää eilen lettukestit tytön isovanhemmille ja enoille ja ottamaan tänään anoppilassa muutaman lisäkuvan Gastronaattiin. Iloinen yllätys oli, kun Vavesaaren mansikkatilalta soitettiin, että saisimme tilaamamme luomumansikat jo nyt, ja Rouva ottikin niistä ensimmäiset kymmenen kiloa pakastettavaksi.
Hassua kyllä, miten tuntuukin kuin olisi ollut lomalla jo pidempään. Ja tästähän tämä vasta alkaa!
