Kukkia, mehiläisiä ja lehmiä
Jos jostain tämä juhannus muistetaan niin koleasta säästä. Aurinko kyllä paistoi ajoittain, mutta vain sunnuntaina ilma tuntui edes aavistuksen verran lämpimältä. Vietimmekin iltapäivän anoppilan pihassa ihastellen kesäistä luontoa.
Aurinkoinen ilma oli houkutellut myös mehiläisparven nauttimaan täydessä kukassa olevan karhunvatukkapensaan antimista.
Mehiläisiä oli vähintään satoja, ja surina kuului usean metrin päähän.
Karhunvatukkasato lienee tänä vuonna runsas.
Rouva pääsi kitkemään kukka- ja yrttipenkkejään. Ruohosipuli ja oregano kukoistivat. Basilika näytti kärsineeltä. Minttu oli matkalla kohti nurmikkoa. Muut yrtit ja salaatit vasta pilkistivät maasta.
Oman mummolani kasvimaalta muutama vuosi sitten mukaan lapioidut piparjuuri ja lipstikka näyttivät elinvoimaisilta.
Viimeksi istutetut pensasmustikat olivat puolestaan kärsineet jäniksen hampaissa.
Rouva paikkasi yhtä oksaa hieman teipillä.
Rouvan isomummon istuttama, satavuotias juhannusruusu kukki vielä.
Pieni tyttö oli kiinnostuneempi muista kasveista.
Kylään tullut pappa auttoi tyttöä poimimaan pienen kimpun äidilleen.
Kotiin palattuamme kysyimme tytöltä, mikä oli hauskinta juhannuksessa.
”Lehmät”, hän vastasi.