Jos voisi ihan vaan katsella telkkaria
”Tiedätkö mikä olisi tosi kivaa?” kysyin Rouvalta. ”Jos voisi ihan vaan olla ja katsoa pari päivää telkkaria.”
Hassua, mutta Rouva oli ajatellut juuri samaa. ”Ajatuksetkin männöö jo yhteen”, totesi hän viitaten opiskeluaikaiseen lehtijuttuunsa, jossa vuosikymmeniä naimisissa ollut pariskunta kertoi yhteiselostaan.
No yhteen männöö meilläkin moni asia, ja niistä päällimmäisinä mielessä ovat taipumus takoa useampaa rautaa yhtä aikaa, nukkua arkisin liian vähän ja katsoa tai olla katsomatta televisiota. Viimeksi istuimme jonkin sarja ääreen… niin… en muista.
Takana on aika intensiivinen kevät. Rouva aloitti uudessa tehtävässään vuoden alussa, ja itse asiassa minäkin siirryin toukokuussa uuteen positioon työpaikassani.
Rouvan kirjaprojekti ei ollut ainoa tänä vuonna kirjakaupan hyllyille ilmestyvä tuotos tästä perheestä, vaan oma pieni esseeni ilmestyy Avaimen Rakkaani, romaanihenkilö -teoksen sivuilla elokuussa.
Sekä nämä sivuprojektit että blogi syntyvät käytännössä iltaisin sen jälkeen, kun lapsi käy nukkumaan, joten televisiota ei meillä sitten juurikaan katsella, ja ainakaan minkään sarjan katsomiseen ei voi sitoutua.
Nyt Rouvan kirja on taitossa, ja kuvatkin on käsitelty ja toimitettu Otavalle. Muutaman luvun aloituskuva on vielä otettava, mutta se on pientä verrattuna takana olevaan työhön.
Kevään jäljiltä takki on sen verran tyhjä, että olen taas joutunut muistelemaan, miten sanotaan: ”Ei.”
”Ei, en nyt ehdi tekemään tätä yhteistyötä. Ei, en pääse mukaan tähän tapahtumaan. Ei, valitettavasti tämä tilaisuus ei sovi aikatauluihini. Kuulostaa hauskalta, mutta joudun jättämään väliin.”
Nyt tuntuu, että olisi taas aika istahtaa yhdessä sohvalle ja katsella Netflixistä sekä rästisarjat että uudet julkaisut: House of Cardsin kakkoskausi (tunnustan: edelleen katsomatta), Orange Is the New Blackin kakkoskausi (hmm, ykkönenkin on kesken) ja Top of the Lake (jäi katsomatta, kun se tuli telkusta). Myös Breaking Bad on katsomatta, ja Dexteriä ja Weedsiäkin on jäljellä pari kautta.
Pohdiskelin Rouvalle ääneen, että mitäpäs, jos syksyllä ei tehtäisi mitään ihmeellistä. Ihan vaan oltaisiin ja katseltaisiin telkkaria.
Ai niin, ne kirjajulkkarit. No mutta niiden jälkeen? Osaisikohan sitä olla ottamatta mitään ylimääräistä projektia tehtäväkseen? Sellaista en muistakaan tapahtuneen sitten…
Niin… en muista.
