Herään lauantaiaamuna klo 10:20 ja huomaan, että muut nukkuvat yhä. Tyttökin on vedellyt hirsiä lähes 14 tuntia, joten päätämme, että tänään on parasta jättää päiväunet väliin. Taisi päiväkodin aloittaminen lomatauon jälkeen olla pienelle ihmiselle kovin väsyttävä kokemus.

Nautimme aamiaisen lounasaikaan ja suuntaamme sen jälkeen päiväkahveille Helsingin kahvipaahtimoon Vallilaan (Päijänteentie 29).

Rouva ottaa tuplaespressonsa seuraksi palan brownieta, mutta minä tyydyn pelkkään latteen.

Totesin nimittäin eilen käytyäni vaa’alla, että syötyäni joulun ja uudenvuoden aikaan mm. pari kiloa pipareita, juustokakun, suklaat, keksit, lusikkaleivät ja tiramisun nyt on aika katsoa vähän tarkemmin, mitä suuhunsa laittaa ja miten paljon.

Olemme illalla menossa vielä Rouvan kanssa ilalliselle Groteskiin, ja eilinen punnitus meinaa viedä ilon siitäkin.

Tulipahan samalla myös uutta puhtia lenkkeilyyn, jonka olen muuten kaikessa hiljaisuudessa aloittanut taas uuden vuoden jälkeen. Ei se mikään uudenvuodenlupaus ole vaan enemmänkin tammikuun toive. Kunpa jaksaisin jatkaa juoksemista vielä sittenkin, kun säät eivät enää suosi. Ja kunpa en olisi niin perso kaikelle makealle.

Kahvipaahtimosta mukaan lähtee Fifty Sixty -espressopuruja ja No. 4 -sekoitusta suodatinjauhatuksella. Kävelemme Hakaniemen halliin, ja Rouva käy parilla kirpparilla matkan varrella.

Iltapäivällä käyn juoksemassa lumisateessa Töölönlahdella. Seitsemän kilometriä tuntuu kevyeltä, mutta huomaan, että jäinen maa tekee askeleesta vähän jäykemmän. On parasta kaivaa nastalenkkarit esiin seuraavaa lenkkiä varten. Ja seuraava lenkki todellakin tulee lähipäivinä. Olen päättänyt, että nyt tämä poika alkaa juosta vähintään kahdesti viikossa ja käy kahdesti kuntosalilla. Alku vaikuttaa lupaavalta.

Illalla lapselle tulee hoitaja, ja suuntaamme Rouvan kanssa Groteskiin Erottajalle. Kun palaamme, tyttö on jo nukkumassa. Niin pitäisi olla jo minunkin. Palataan ravintolaillalliseen jonain toisena päivänä.