Hoivaa netistä

Lauantaina äiti ja isi ottivat hieman kahdenkeskistä aikaa ja kävivät Jenni Vartiaisen konsertissa Helsingin Kulttuuritalolla.

IMG_3275.jpg

Liput ostin jo elokuussa, joten lapsenhoidon sopimiseen tytön vakiohoitajan kanssa oli hyvin aikaa. Ja siksipä se taisikin jäädä tekemättä.

Luulin nimittäin sopineeni hoidosta, mutta viikko sitten kävi ilmi, että hoitajamme ei ollutkaan kuullut asiasta eikä ollut käytettävissä. Ei myöskään lapsen kummitäti. Ja kovin montaa muuta vaihtoehtoa ei sitten tullutkaan mieleen.

Rouva jo ehdotti, että menisin konserttiin jonkun toisen kanssa, mutta minä en halunnut luovuttaa. Päätin, että nyt on aika kokeilla jotain lastenhoitopalvelua, ja suuntasin Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuille. Yllätyksekseni huomasin, että MLL ei enää tarjoakaan lastenhoitajien välityspalvelua Helsingissä. Toiminta oli pitänyt lopettaa syksyllä, sillä kaupunki oli lopettanut toiminnan rahoittamisen. Ainoa vaihtoehto olisi käyttää yksityisiä palveluntarjoajia. Siispä Googleen: ”lastenhoito Helsinki”.

Ensimmäinen hakutulos oli Hoivanet.fi. Syötin palveluun postinumeron ja hoitoajankohdan, ja systeemi näytti tarjolla olevat hoitajat kuvineen ja lyhyine taustatietoineen. Tarjolla oli kaksikymppinen lastentarhanopettajaopiskelija. Sehän kuulosti hyvältä. Kotitalousvähennyksen jälkeen palvelun hinnaksi jäisi 15 euroa ja risat tunnilta. Klik klik, sovittu.

Rouvaa kyllä jännitti jättää lapsi vieraan hoitoon, mutta vakuuttelin hänelle, että kaikki menee hyvin. Lapsihan on jo päiväkodin myötä tottunut viettämään aikaa vieraiden aikuisten kanssa, eikä hän ole koskaan jäänyt itkemään peräämme. Kertaakaan emme ole kuulleet, että hoitajilla olisi ollut ongelmia tytön kanssa.

Eikä ollut tälläkään kertaa: hoitaja oli piirrellyt ja leikkinyt tytön kanssa, ja hän ihasteli sitä, miten reipas ja oma-aloitteinen tyttö oli ja miten paljon hänellä oli aktiivista sanavarastoa ikäisekseen. ”Kyllä, meidän ihmelapsemme”, myhäilimme hoitajalle. Hän oli syönyt, käynyt potalla, mennyt nukkumaan iloisena ja nukahtanut sänkyynsä Päivänsäteen ja menninkäisen jälkeen. Silloin äiti ja isä vielä jammailivat Jennin ja Selvästi päihtyneen tahtiin.

IMG_3274.jpg

Iloinen ja puhelias hoitaja tuli selvästi erittäin hyvin toimeen tyttömme kanssa, ja kokemus oli muutenkin ehdottoman positiivinen hoitajan varaamista myöten. Onpa kiva, että tuli kokeiltua, ja kyllä tämän kokemuksen rohkaisemana uskallamme tilata hoitajan netistä toistekin.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Hobitti: Smaugin autioittama maa

Bänditreenit peruuntuvat. Mitä tekee vapaailtaan varautunut isä, kun flunssa estää liikkumisenkin?

IMG_3238 (1).jpg

No menee tietysti katsomaan uutuuselokuvan Hobitti: Smaugin autioittama maa. Yksin. Edellisestä leffakäynnistä ehtikin kulua jo yhdeksän kuukautta, ja sitä edellisen kerran kävin elokuvissa vuosi sitten katsomassa Hobitin ensimmäinen osa.

Hobitti on niitä leffoja, jotka vetävät tietyt katsojat elokuvateatteriin joka tapauksessa, ja toisia ei saisi katsomaan elokuvaa, vaikka kuinka kehuisi. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään, Rouva jälkimmäiseen. Suunnataan tämä juttu siis niille, jotka näkivät trilogian ensimmäisen osan ja miettivät nyt, jaksaisiko tätä käydä katsomassa lainkaan.

Kannattaa antaa mahdollisuus, sillä tämä elokuva on ensimmäistä osaa paljon parempi.

Ensimmäisen Hobitin ongelma oli mielestäni turha naiivius, kun lastensatu oli väännetty aikuisten action-fantasiaksi. Liikaa kiperiä tilanteita ja täpäriä pelastumisia ja vieläpä laulavia kääpiöitä. Tässä kakkososassa niitä ei nähty. Laulavia kääpiöitä ainakaan. Kiperiä tilanteita oli toki, mutta jollain lailla tarina oli tässä omassa fantasiagenressään realistisempi, jos sellaista sanaa voi edes käyttää.

Tämäkin elokuva etenee paikoin hitaasti, ja paikoitellen taistelukohtaukset ovat hivenen turhan pitkiä. Toisaalta pitkiin taisteluihin on tottunut jo aiempien Tolkien-leffojen myötä, ja esimerkiksi kääpiöiden, örkkien ja haltioiden välinen taistelu yhdistettynä koskenlaskuun oli hyvin viihdyttävää katsottavaa.

Pääosin elokuva on hyvin mukaansatempaava ja jännittävä. Elokuvissa vieressäni istunut nuori nainen ei tuntunut pysyvän penkillään esimerkiksi, kun Bilbo… No jaa, ei pilata elokuvanautintoa niiltä, jotka eivät tunne tarinaa entuudestaan.

Siitä on jo aikaa, kun olen lukenut Hobitti-kirjan, mutta olen aika varma, että varsinkin tässä kakkoselokuvassa tarinaa on muutettu alkuperäisestä. Tolkienin tosifanit varmasti loukkaantuvat uudesta Tauriel-hahmosta, jota leffassa esittää Lostista tuttu Evangeline Lilly, mutta minua hahmojen lisäämiset tai poistamiset eivät haittaa. Mietin myös, olikohan Orlando Bloomin esittämä Legolas alkuperäisessä kirjassa vai lisätty vain houkuttelemaan naiskatsojia. 

Kyllä tässäkin elokuvassa pääosassa ovat Uuden-Seelannin upeat maisemat sekä digitaaliset efektit. Elokuva näyttää yksinkertaisesti upealta, ja nykytekniikalle kiitos, oikeiden maisemien, miniatyyrien ja tietokonegrafiikan välillä ei ole havaittavissa mitään eroa.

Juuri tällaisessa elokuvassa 3D pääsee oikeuksiinsa, ja lopputulos näyttää huikealta. Nyt oikeastaan harmittaa, että ne Peter Jacksonin Lord of the Rings-elokuvat on jo tehty, sillä tänä päivänä niistä saisi vielä kymmenen vuoden takaisiakin näyttävämpiä.

Ja voi vitsit, että seuraavaa Hobittia joutuu odottamaan taas vuoden.

Suhteet Oma elämä Leffat ja sarjat