Olen etsinyt täydellistä espressoa monet vuodet. Pidän hyvin tummasta paahdosta, ja maun tulee olla pehmeä, vähähapokas eikä lainkaan hedelmäinen. Viime vuonna löysin sen: Kaffa Roasteryn Espresso Inferno, ja se on nyt osa jokaista aamuani, niin viikonloppuina kuin etätyöarjessakin.

Etätyöskentelyä on nyt takana kymmenen kuukautta, ja olen ehtinyt kehittää siihen omat aamurutiinini. Kun lähes koko Suomi siirtyi etätöihin viime keväänä, monissa paikoissa ohjeistettiin, että aamuihin kannattaa luoda rutiini ja rytmi, joka erottaa vapaa-ajan ja työt selkeästi toisistaan, ja käydä esimerkiksi kävelyllä ennen töiden alkua.

Lapset tietysti rytmittävät aamun hyvin luontevasti. Omien arkiaamujeni rutiiniksi onkin muodostunut, että herättyäni keitän tyttärelle aamupuuron, patistelen molemmat lapset aamuhommiin ja vien pojan päiväkotiin aamupalalle.

Aamut ovat lasten kanssa aina enemmän tai vähemmän hässäkkää, mutta kun poistun hetkeksi kotoa, pääsen irti kotiaskareista, saan hieman raitista ilmaa ja takaisin kotiin saapuessani tunnen saapuvani kodin sijaan työpisteelleni.

Tytär on jo ehtinyt lähteä kouluun, ja Rouva on laittanut Mocca-pannun liedelle. Pian pannu pöriseekin jo sen merkiksi, että kahvi on valmista, ja istahdan kahvikuppini, läppärini ja mobiililaitteitteni kanssa sohvan nurkkaan aloittelemaan työpäivää.

Nautin hetken rauhasta ja hiljaisuudesta ennen päivän ensimmäisiä palavereja. Luen sähköpostit ja Slack-viestit, lataan pelini uusimman version ja luen verkosta jonkin uutisen.

Keittiön sohvalla omia töitään tekevä Rouva huudahtaa piakkoin, ehtisinkö keittää toisen pannullisen kahvia, ja muutaman minuutin myöhemmin nautimme toiset kupilliset espressoa.

Kahvin kulutuksessani on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittäviä muutoksia.
Ensinnäkin juon kahvini nykyisin vain aamuisin ja hyvin harvoin enempää kuin kahta kupillista.

Kahvini keitän lähes aina Mocca- eli mutteripannulla ja toisinaan käytän myös pressopannua tai Aeropressiä. Suodatinkahvia juon niin harvoin, että pakkasin jopa Moccamasterini hiljattain laatikkoon ja vein sen kellariin.

Isoin muutos kahvirutiineissani liittyy kuitenkin kahvin jauhamiseen. Ostin muutama vuosi sitten ensimmäisen kahvimyllyni, kun siihen asti olin ostanut kahvini valmiiksi jauhettuna. Nyt saan jokaisen kahvikupilliseni vastajauhetuista pavuista, ja täytyy sanoa, että ero aiempaan on merkittävä.

Kun kahvin kulutukseni on vähentynyt, olen myös alkanut panostaa kahvin laatuun, ja viime vuodet olen ostanut vain pienpaahtimoiden kahveja.

Kaffa Roastery on helsinkiläinen, vuonna 2007 perustettu pienpaahtimo, jonka missio on määritellä uudelleen, mitä tarkoittaa hyvä kahvi. Eikä heidän tavoitteensa ole sen vähempää kuin tehdä maailman parasta kahvia: korkealaatuista ja eettisesti tuotettua.

Kaffa valmistaa kahvinsa Punavuoressa, jossa heillä on myös oma kahvilansa. Löysin Espresso Infernon kuitenkin ihan marketin hyllystä, kun katselin, olisiko siellä saatavilla jonkin pienpaahtimon tuotteita. Se oli rakkautta ensi hörppäyksellä.

”Diskoa, infernoa, asfalttia, kumia, burn, baby burn!” Vaikka kahvin kuvaus on kuuminta hottia, tumma paahto maistuu suussa pehmeältä ja lempeältä. Kahvista 30 % on Arabica-papua ja 70 % Robustaa.

Hauska yksityiskohta paketissa on, että siinä kerrotaan, mikä musiikki kahvia paahdettaessa on soinut: ”Piero Umiliani – Ricordandoti”.

Kaffa Roasteryn kahveja kannattaa kysellä omasta marketista, mutta lähin jälleenmyyntipiste on tietysti vain yhden klikkauksen päässä Kaffan omassa verkkokaupassa. Kaffan klassikkojen, kuten Espresso Infernon lisäksi tarjolla on myös kausittain vaihtelevia pientilakahveja.

Kaffa kutsui minut myös tutustumaan heidän paahtimoonsa ja kuulemaan lisää sekä kahvin paahtamisesta, oikeaoppisesta kahvin maistelusta että Kaffan uutuuksista, mutta palataan siihen toisessa postauksessa myöhemmin!