Lasimaalaus silkkipaperista! En osaa sanoa, mistä tämä ajatus tuli yhtäkkiä mieleeni kuukausi sitten, mutta ajatuksen pompsahdettua esiin en päässyt siitä enää yli.

Olen tehnyt silkkipaperilasimaalauksia edellisen kerran noin 30+ vuotta sitten, ja ajattelin, että siinähän olisi hauska joulupuuha lasten kanssa.

Noh, lopultahan päädyin tekemään askartelut aika pitkälti itse, mutta kyllä molemmat laittoivat omiin maalauksiinsa monta palasta paikoilleen ja isompi osallistui myös kehyksen leikkaamiseen.

Aivan ensin oli kuitenkin mietittävä, mitä kuvioita maalauksiin tulee. Yritin etsiä netistä valmiita malleja tai esimerkkikuvia, mutta en nähnyt oikein mitään sopivaa. Siispä päädyin suunnittelemaan kuviot itse lasten toiveiden mukaan.

Hahmottelin kuviot ensin paperille. Sitten piirsin samat kuviot mustalle kartongille. Pienempi halusi lasimaalaukseensa perhosen ja pupun. Isompi yritti sanoa vieressä, että ei perhonen liity mitenkään jouluun, mutta sovimme yhdessä, että se voi olla jouluperhonen. Lisäsimme kuvaan sentään joulukuusen. OK.

Isommalle riitti kuulemma pelkkä joulukuusi ja lahjapaketit. Selvä.

Haastavin vaihe oli tietysti kartongin leikkaaminen. Käytin siihen Fiskarsin teräväkärkistä askarteluveistä ja leikkasin aukot sanomalehden päällä.

8-v:n annoin kokeilla kartongin leikkaamista myös itse, mutta aukkoja oli niin paljon, että ei hän jaksanut leikata kaikkia itse.

Molemmat saivat osallistua silkkipapereiden liimaamiseen. Löysin Sinellistä kivan silkkipaperisetin, jossa oli 300 kpl A4-kokoisia paperiarkkeja 30 värissä. Niistä oli helppo valita juuri oikeat värit teoksiin.

4-v:n lasimaalaus valmistui ensin. Vaikka autoin häntä palojen leikkaamisessa ja liimaamisessa, olin ylpeä siitä, miten hän piirsi, leikkasi ja liimasi monta palaa aivan itse!

Oikean kokoisen paperipalan saa, kun laittaa silkkipaperin kehyksen päälle ja piirtää tarvittavan palan ääriviivat paperiin lyijykynällä.

Paperit kiinnitettiin aukkoihin liimapuikolla. Näin netistä myös yhden lasimaalauksen, jossa kartonki ja silkkipaperit oli kiinnitetty kontaktimuoviin ilman liimaa. Sitä voisi kokeilla joskus.

Ja valmista tuli vihdoin myös tästä toisesta lasimaalauksesta. Olisin voinut kieltämättä tehdä teoksista myös pienemmät, jolloin lapset olisivat jaksaneet tehdä ne kokonaan itse.

Mutta siinä ne nyt ovat, vierekkäin ikkunassa.

Ja nyt kun pääsin tämän tekemisen makuun, ehkäpä teenkin seuraavan lasimaalauksen ihan kokonaan itse, teen siitä vielä isomman ja suunnittelen kuvion, joka jättää varjoonsa Notre Damenkin lasimaalaukset.