Välikausihaalarit

Kun tuli eilen mainittua nuo lapsen päiväkotivaatteet, niin pitää heti perään ihmetellä puoliääneen paria samaan aiheeseen liittyvää asiaa.

IMG_1729.jpg

Uusi pipo ja välikausihaalarit – nämä vaatteet on nimikoitu

Ensinnäkin mikä ihme on välikausi? Menin ostamaan kurahaalaria, mutta myyjä puhuikin välikausihaalarista.

Tietysti minä sanan merkityksen ymmärsin sen kuultuani, mutta en ole esimerkiksi koskaan ostanut itselleni välikausitakkia. Kyllä se on ollut vaikkapa syystakki. Sitten jos vielä miettii, että kyseistä vaatetta käytetään noin elokuusta marraskuuhun ja taas maaliskuusta kesäkuuhun, kyllä tämä välikausi taitaa olla Suomessa se varsinainen päävuodenaika ja ne kaksi muuta poikkeustiloja, jotka vaativat erityisen vaatetuksen.

Sitten vielä kauppojen valikoimasta.

Viime talvena ja keväänä tyttö ei tietenkään vielä tarvinnut minkäänlaisia haalareita, joten meillä oli edessä koko ”välikausi-” ja talvivaatekerran hankkiminen. Oli vielä elokuun loppupuoli, kun menin kolmisen viikkoa sitten lastenvaatekauppaan ja kyselin, millaisia syyshaalareita heillä olisi valikoimissa.

”No ei itse asiassa juuri minkäänlaisia, sillä välikausivaatteet tulevat myyntiin talvella eikä syksyä varten tule uutta mallistoa.” Siis mitä?!? Että syysvaatteet olisi pitänyt ostaa jo viime talvena? Valikoimissa olisi ollut yksi maastokuvioinen puku, mutta se oli jotenkin liian… poikamainen.

Rouva yritti sitten seuraavana päivänä paremmalla onnella toisesta kaupasta, tarkemmin sanottuna Kampinkeskuksen Polarn O. Pyretistä. Siellä valinnanvaraa oli vielä, mutta sielläkin myyjä kertoi, että Rouva oli liikkeellä juuri oikeaan aikaan: syyskuun puolella välikausihaalarit olisivat todennäköisesti jo loppu. (Epäilen tosin, että lämmin syksy on hidastanut niiden menekkiä.)

Rouvalle kerrottiin myös, että juuri nyt kannattaa hankkia myös talvihaalarit, jotta saa varmasti sen mallin ja koon, minkä haluaa. Niitä ei kai sitten ole enää talvella jäljellä. Eikö tässä ole jotain hassua? Vinkkinä siis kaikille, jotka aikoivat hankkia talvihaalarit joskus myöhemmin: älkää odottako pidempään vaan hankkikaa ne nyt.

Meillä on nyt sitten POP:ia sekä tälle että kahdelle seuraavalle kaudelle. Kesävaatteet pitääkin varmaan ostaa heti tuossa joulun jälkeen.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Nimettömät vaatteet

Olimme mielestämme varautuneet henkisesti lähes kaikkeen, kun lapsi aloitti päiväkodin: hän voisi nukkua huonosti, hän voisi syödä huonosti, matka päiväkotiin olisi vähän pidempi kuin mitä toivoimme, aamulla voisi väsyttää, hän voisi jäädä itkemään päiväkotiin, me voisimme lähteä itkien päiväkodilta ja niin edelleen.

Emme kuitenkaan olleet varautuneet siihen, että joka hemmetin vaatekappale sukista lähtien pitäisi nimikoida. Ja minulle kun irronneen napin kiinni ompeleminenkin on niin iso ponnistus, että nappinsa pudottanut vaate jää usein käyttämättä hyvin pitkäksi aikaa.

Ensijärkytyksen jälkeen aloin kuitenkin suhtautua asiaan astetta kunnianhimoisemmin. En sentään ajatellut kirjailla lapsen nimeä vaatteisiin koruompelein vaan tilata valmiiksi painettuja ja silitysraudalla kiinnitettäviä nimitarroja, joita näin Lastenfestareilla.

Sitten päiväkoti alkoi, ja tarrat olivat hommaamatta.

Päätinkin laskea hieman vaatimustasoa, ostaa rullan silitettävää tarranauhaa ja kirjoittaa nimet siihen käsin kangastussilla. Kävin kysymässä nauhaa yhdestä kaupasta, mutta se ei kuulunut kaupan valikoimiin. Ja kas, toiseen kauppaan en koskaan jaksanut mennä.

Seuraavaksi päiväkodin henkilökunta esitteli minulle tussia, jolla voisi kirjoittaa lapsen nimen vaatteiden pesulappuihin. ”Mutta mitenkäs ne vaatteet, joissa ei ole pesulappua”, ajattelin ja jätin kirjoittamatta nimet niihin pesulapullisiinkin. Kävi siis niin, että lapsi aloitti päiväkodin ilman yhtään nimikoitua vaatetta.

Eikä niitä ole ulkohaalaria ja kenkiä lukuunottamatta nimikoitu vieläkään. Ehkä vielä jonain päivänä.

Tai ehkä vain kirjoitan tytön nimen päiväkodissa siihen koriin, jossa lukee nyt ”Nimettömät vaatteet”.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe