Olen jännittänyt jo useamman vuoden sitä, että jonain päivänä lapselle on kerrottava totuus Joulupukista. Olisiko hän yllättynyt, järkyttynyt, vihainen, jotain muuta, mitä?

Stockmannin Joulupukki vuonna 2018

Vielä vuosi sitten joulupukin olemassaoloa ei kyseenalaistettu, vaikka kuulinkin jo sellaisen selityksen, että ne joulupukit, jotka kiertävät kodeissa ja kaupoissa eivät ole oikeita. Mutta oikea Joulupukki oli kuitenkin olemassa ja jutteli telkussa aattoaamuna.

Eräänä syksyisenä päivänä joitain viikkoja sitten, kun joululahjatoiveiden suunnittelu oli jo alkanut ja Joulupukki ilmestynyt puheisiin, päätin, että nyt on aika: ”Tuota, meidän pitäisi puhua sun kanssa vähän siitä Joulupukista… Ei ne joululahjat tule Joulupukilta vaan isi ostaa ne.”

8-v ei nostanut edes katsettaan askarteluistaan vaan totesi kepeästi: ”Joo, mä tiesin.”

!!!

”Koska ei Joulupukki voi oikeasti kiertää koko maapalloa yhdessä yössä.”

Kotona viime jouluna vieraillut Joulupukkikin oli kuulemma oikeasti tummatukkainen, ja hänellä oli peruukki ja irtoparta.

Juttelimme hetkisen siitä, miten Joulupukki on hauska leikki ja perinne, mutta eipä asiaa jääty sen kummemmin ihmettelemään. Se oli siinä sitten se. Nyt jäi kuitenkin mietityttämään, miten pitkään lapsi olisi jaksanut leikkiä tätä leikkiä kanssamme, jos en olisi ottanut asiaa puheeksi.

Sovimme, että leikimme joulupukkileikkiä yhä 4-v:n kanssa, ja sisko yrittää pitää tämä salaisuuden vielä toistaiseksi sisällään. Nyt, kun puhumme pojan kanssa Joulupukista ja lahjatoiveista, luomme tyttären kanssa toisiimme merkitseviä katseita hymyillen.

Tuomaan markkinoiden Joulupukki vuonna 2018

Usko Joulupukkiin on kuitenkin ollut niin syvässä, että aivan täyttä varmuutta joulupukin olemassaolemattomuudesta ei sittenkään taida olla.

Kun kyselin tytöltä aivan hiljattain, että eikös hän vielä vuosi sitten uskonut tv:n joulupukin olevan oikea, kävi ilmi, että pieni epäilys edelleen elää. ”Kai, en ole enää varma.”

Mutta saattaa siis sittenkin olla?