Päätän juttusarjani Italiasta postaukseen, jossa kerron Napolinlahdella sijaitsevasta hurmaavasta Procidasta.

Procida, Marina Grande, Via Roma

Jos joku ei pidä Procidasta, hän ei pidä hyvästä ruoasta, auringosta, hiekkarannoista, merestä, kiireettömästä ilmapiiristä ja ystävällisistä ihmisistä. Tai sitten hän kaipaa isoja turistilaumoja ja bilerantoja.

Me päädyimme Procidalle hetken mielijohteesta. Olimme päättäneet jo suunnata Napoliin ja sieltä edelleen johonkin muualle, ehkä Amalfin rannikon Positanoon. Toisaalta mieltä kiehtoivat Napolinlahden saaret Capri ja Ischia, joiden kauniiden maisemien muistin esiintyvän elokuvassa Talented Mr. Ripley. Päätin etsiä kellarista vanhan Lonely Planet -matkaoppaamme ja katsella, mitä saarista kerrotaan. Capri: kallis. Ischia: kylpylöitä ja saksalaisia eläkeläisiä. Tjaa.

Sitten oli vielä kolmas saari, Procida. Se alkoi kuulostaa kiehtovalta.

Procida: Corricella ja Terra Murata, näköala Via Pizzacolta

Saaren kerrottiin olevan pieni ja huomattavasti vähemmän turistoitunut kuin kuuluisat naapurinsa. Se olisi saari niille, jotka haluavat paeta ihmismassoja mutta silti saada täydellisen kokemuksen aidosta Välimeren tunnelmasta. Kun näin hakukoneen tuloksissa kuvan saaresta, tiesin, että tämä on kohteemme.

Myöhemmin huomasin, että samaista Mr. Ripley -leffaa oli kuvattu myös Procidalla, Corricellan kaduilla.

Marina di Corricella

Procida on pieni saari, enimmillään vain 4 km kärjestä kärkeen, mutta sillä asuu peräti 12 000 ihmistä. Saaren kaupallinen toiminta ja ravintolat ovat keskittyneet kolmen sataman ympärille, joissa asutus on myös tiiviimpää.

Marina Grande saaren pohjoisrannalla on sen pääsatama, josta pääsee Napoliin ja muille saarille. Pienempi Corricella saman niemenkärjen eteläpuolella on kalastajasatama ja myös saaren kuvauksellisin paikka. Huvijahdit ja purjeveneet kerääntyvät puolestaan saaren lounaispäähän Chiaiolellan satamaan. Saaren muille osille tyypillisiä ovat kapeat kadut, joiden molemmin puolin on korkeat muurit ja niiden takana huviloita puutarhoineen.

Marina Grande, Via Roma

Corricella

Chiaiolella

* * *

Majapaikan löysimme jälleen Airbnb:stä. Rairé B&B:n kuvaus kuulosti kivalta, ja sen puutarha näytti kuvassa hurmaavalta.

Talo on napolilaisen perheen kesäasunto. Eläkeläispariskunta asustelee itse yläkerrassa ja majoittaa alakertaan vieraita. Myös heidän aikuiset lapsensa, Lucia ja Simona, olivat viettämänsä lomiaan Procidalla.

Alakerrassa on keittiö ja kolme huonetta, joissa jokaisessa on omat kylpyhuoneet. Rakennuksen seinät ovat lähes metrin paksuiset, kuulemma tufa-kiveä, ja ne pitävät kuumuuden tehokkaasti ulkona. Alakerrassa on lisäksi keittiö, jossa keitimme lapselle aamu- ja iltapuurot, sekä ruokailutila, johon katettiin aamuisin aamupala.

Taloa ympäröi puutarha, jossa kasvaa sitruuna-, limetti- ja granaattiomenapuita, tomaatteja ja viiniköynnöksiä. Olin niin lumoutunut terassia ympäröivästä pergolasta roikkuvista ryplätertuista, että huomasin näpsiväni siitä kuvia niin kuin olisin nähnyt jonkin suuremmankin luonnonihmeen.

Talon emäntä oli hyvin ylpeä puutarhastaan, erityisesti tomaateistaan.

Kuulimme, että rakennuksen alaosa on 300 vuotta vanha, ja yläkerta on rakennettu sen päälle myöhemmin. Kävimme perheen tyttärien kanssa muutenkin mielenkiintoisia keskusteluja mm. italialaisesta ruoasta, ja perheen mamma jopa näytti meille, millainen tulee olla täydellisen fiori di zucca -annokseen (täytetyt kurpitsankukat) käytettävä pastella-taikinan rakenne.

Mamma myös leipoi joka ilta seuraavan aamun aamupalalle jonkin kakun.

* * *

Talo sijaitsi saaren lounaispäässä parinsadan metrin päässä Chiaiolellan satamasta. Perille olisi päässyt saaren paikallisbussilla tai taksilla, mutta isäntämme noutivat meidät ystävällisesti Marina granden satamasta.

Chiaiolella

Chiaiolellan alueella on pankkiautomaattia lukuun ottamatta kaikkea, mitä lomalainen tarvitsee. Pankkiautomaatille pitää matkustaa saaren toiseen päähän, mutta luottokortit kyllä käyvät lähes kaikkialla.

Chiaiolella, Via Giovanni da Procida

Chiaiolellan alueella sijaitsee useampia hyviä ravintoloita, joista saa sekä pizzaa että paikallisia herkkuja. Annoksissa käytetään paljon mereneläviä, ja paikallinen erikoisuus olisi ollut spaghetti ai ricci: spagettia merisiilillä. Se jäi valitettavasti testaamatta. Toinen erikoisuus, jota emme ehtineet maistaa, olisi ollut rucolino, rucolasta tehty likööri.

* * *

Mainitsemisen arvoisia ravintoloita Chiaiolellassa ovat Fishbone (Via Marina Chiaiolella 29) ja Il Galeone (Via Marina Chiaiolella) aivan satama-alueella sekä Il Girone (Lungomare Cristoforo Colombo) pienen kävelymatkan päässä niemenkärjen toisella puolella, hiekkarannan varrella. Ruoista voit lukea tarkemmin edellisestä Italia-jutustani. Useissa ravintoloissa oli muuten tarjolla asiakkaille maksuton wlan-yhteys.

Fishbone

Fiori di Zucca, Fishbone

Il Galeone

Pizza Frutti di mare, Il Galeone

Il Girone

Antipasti Stella di Mare, Il Girone

Spaghetti e polpo, Il Girone

* * *

Neljäs suositeltava ruokapaikka löytyy Corricellan satamasta ja on nimeltään La Lampara. Samalla reissulla voi ihastella Corricellan ja historiallisen keskustan värikkäitä taloja ja kiivetä viereiselle Terra Muratalle katsomaan näköalaa. Samoilla kaduilla muuten liikutaan siinä Talented Mr. Ripleyssäkin.

Corricella, näköala Terra Muratalta

Marina di Corricella

La Lampara

Ravioli Frutti di mare, La Lampara

Spaghetti Frutti di mare, La Lampara

Marina di Corricella

Suorin tie lähimmältä kadulta Corricellan rantaan kulkee pystysuoraan. Rouva seisoo alla olevassa kuvassa ylös Via San Roccolle vievän portaikon juurella. Kokoontaitettavat matkarattaat tulivat tarpeeseen näitä portaita kivutessa.

Corricella

Jos ottaa hieman pidemmän reitin, se ei ole yhtä jyrkkä, mutta portaita ei voi välttää silläkään.

Corricella

Corricella, Via San Rocco

Corricella, Via Principe Umberto

* * *

Saarta ympäröivät pitkät vulkaaniset hiekkarannat, ja umakelpoisia biitsejä löytyy lähes joka puolelta saarta. Sinne voi siis hyvin tulla ihan rantalomalle. On hyvä huomioida, että musta hiekka kuumenee auringossa niin, että aikuinenkaan ei voi kulkea kuivalla hiekalla paljain jaloin.

Chiaia

Ciracciello

Saari yhdistyy lounaispäästä sillalla pieneen ja asumattoman Vivaran saareen, jossa on luonnonsuojelualue.

Ciracciello & Isola Vivara

* * *

Lauttoja Napolista ja Napoliin kulkee tunnin – parin välein. Katamaraani tuo saarelle reilussa puolessa tunnissa, ja autolautta matkustaa väliä noin tunnin. Liput voi ostaa ennen lautan lähtöä sataman lipputoimistosta, eikä nyt ainakaan ollut vaaraa, että lauttaan ei olisi mahtunut. Saari oli muutenkin hämmentävän hiljainen, vaikka oli paras turistikausi. Majapaikassa näimme kyllä pari aussia ja pari espanjalaista, mutta esimerkiksi satama-alueella kuuli puhuttavan vain italiaa.

Chiaiolella, Via Giovanni da Procida

Isäntäperhe ihastui pieneen tyttöömme niin kovasti, että kotiinpaluumme jälkeen sekä meille että heille jäi varmasti yhtä suuri molemminpuolinen ikävä.

Kaiken kaikiaan luulen, että olemme löytäneet uuden suosikkapaikkamme Italiassa. Vaikka jossain muualla kävisimmekin, tänne palaamme varmasti uudelleen, mahdollisimman pian. Ja majapaikka meillä on jo tiedossa.