Pahempaa kuin jetlag

Tähän asti olen ihmetellyt, miksi ihmiset valittavat kesäaikaan siirtymisestä. Vaikka kellojen siirtäminen tuntuukin turhalta, ei se ole omaa elämääni juurikaan hetkauttanut. Yhtenä aamuna pitää vain nousta tuntia aikaisemmin mutta puolen vuoden päästä yksi yö on vastaavasti tunnin pidempi.

Nyt aloin kuitenkin ymmärtää, mikä on kellojen siirtämisen suurin ongelma. Se on lapsen unirytmi. Taaperolla sitä ei noin vain käännetäkään tunnilla suuntaan tai toiseen. Se on pahempaa kuin kunnon jetlag, jossa unirytmi heittää kunnolla häränpyllyä. Kun vielä samaan ajankohtaan sattuu myös se, että lapsi alkaa itse kiivetä pois sängystään, seurauksena on aikamoinen show.

Yritin naiivisti laittaa tyttöä nukkumaan hieman tavallista aiemmin sunnuntai-iltana. Ajattelin, että kelloa voisi kääntää vähitellen kohti kesäaikaa. Siitä hän meni kuitenkin aivan ylikierroksille ja ravattuaan sängyn ja käytävän väliä yli tunnin kävi lopulta nukkumaan jopa tavallista myöhemmin: kesäajan mukaan lähes puoli yhdeltätoista. Seuraavinakaan iltoina tyttöä ei saatu unille juurikaan aiemmin, vaan hän kävi kurkkimassa ja kikattelemassa ovella vielä useamman kerran ennen kuin antoi peitellä sänkyyn.

Se on muuten melko varma merkki siitä, että hän ei ole enää aikeissa nousta. Jos hän haluaa peiton päälle, antaa iltasuukon ja sanoo bye-bye, hän todennäköisesti nukahtaa pian. Jos hän taas vastaa kieltävästi, kun pyydän suukkoa, eikä halua peittoa, hänet saa varmaan pian kantaa uudelleen sänkyyn. Tai siis ei todellakaan kantaa: hänen pitää saada kiivetä sinne nyt itse.

Hän ei ole kuitenkaan pahemmin hiippaillut asunnossa keskellä yötä, kuten pelkäsin. Yhtenä yönä hän oli lähdössä kävelylle ja toisena yönä heräsimme siihen, kun tyttö pötkähti äitinsä naamalle keskellä yötä. Hänet palautettiin huudon kanssa omaan sänkyynsä, ja hän pysyikin siellä lähes aamuun asti. Aamukuudelta hän oli taas jalkeilla, ja koska epäilin, ettei hän enää suostuisi nukkumaan omassa sängyssään, menimme molemmat pötköttelemään hänen huoneensa runkopatjalle vierekkäin. Rouva herätti meidät sieltä puoli kahdeksalta.

No nyt näyttää, että kelloa olisi siirretty jo hieman oikeaan suuntaan: tänään hän nukahti jo vartin yli yli yhdeksän.

Nyt kuitenkin silmät ovat useamman katkonaisen yön jäljiltä aika ristissä, ja kiroan muiden joukossa kesäaikaan siirtymistä. Eipä tässä tänään muuta. Tai no onhan tässä kaikenlaista, mutta palataan niihin jonain toisena päivänä.