Pahempaa kuin jetlag

Tähän asti olen ihmetellyt, miksi ihmiset valittavat kesäaikaan siirtymisestä. Vaikka kellojen siirtäminen tuntuukin turhalta, ei se ole omaa elämääni juurikaan hetkauttanut. Yhtenä aamuna pitää vain nousta tuntia aikaisemmin mutta puolen vuoden päästä yksi yö on vastaavasti tunnin pidempi.

Nyt aloin kuitenkin ymmärtää, mikä on kellojen siirtämisen suurin ongelma. Se on lapsen unirytmi. Taaperolla sitä ei noin vain käännetäkään tunnilla suuntaan tai toiseen. Se on pahempaa kuin kunnon jetlag, jossa unirytmi heittää kunnolla häränpyllyä. Kun vielä samaan ajankohtaan sattuu myös se, että lapsi alkaa itse kiivetä pois sängystään, seurauksena on aikamoinen show.

Yritin naiivisti laittaa tyttöä nukkumaan hieman tavallista aiemmin sunnuntai-iltana. Ajattelin, että kelloa voisi kääntää vähitellen kohti kesäaikaa. Siitä hän meni kuitenkin aivan ylikierroksille ja ravattuaan sängyn ja käytävän väliä yli tunnin kävi lopulta nukkumaan jopa tavallista myöhemmin: kesäajan mukaan lähes puoli yhdeltätoista. Seuraavinakaan iltoina tyttöä ei saatu unille juurikaan aiemmin, vaan hän kävi kurkkimassa ja kikattelemassa ovella vielä useamman kerran ennen kuin antoi peitellä sänkyyn.

Se on muuten melko varma merkki siitä, että hän ei ole enää aikeissa nousta. Jos hän haluaa peiton päälle, antaa iltasuukon ja sanoo bye-bye, hän todennäköisesti nukahtaa pian. Jos hän taas vastaa kieltävästi, kun pyydän suukkoa, eikä halua peittoa, hänet saa varmaan pian kantaa uudelleen sänkyyn. Tai siis ei todellakaan kantaa: hänen pitää saada kiivetä sinne nyt itse.

Hän ei ole kuitenkaan pahemmin hiippaillut asunnossa keskellä yötä, kuten pelkäsin. Yhtenä yönä hän oli lähdössä kävelylle ja toisena yönä heräsimme siihen, kun tyttö pötkähti äitinsä naamalle keskellä yötä. Hänet palautettiin huudon kanssa omaan sänkyynsä, ja hän pysyikin siellä lähes aamuun asti. Aamukuudelta hän oli taas jalkeilla, ja koska epäilin, ettei hän enää suostuisi nukkumaan omassa sängyssään, menimme molemmat pötköttelemään hänen huoneensa runkopatjalle vierekkäin. Rouva herätti meidät sieltä puoli kahdeksalta.

No nyt näyttää, että kelloa olisi siirretty jo hieman oikeaan suuntaan: tänään hän nukahti jo vartin yli yli yhdeksän.

Nyt kuitenkin silmät ovat useamman katkonaisen yön jäljiltä aika ristissä, ja kiroan muiden joukossa kesäaikaan siirtymistä. Eipä tässä tänään muuta. Tai no onhan tässä kaikenlaista, mutta palataan niihin jonain toisena päivänä.

Kommentit (16)
  1. Juuri tuossa porukalla hämmästeltiin, että miten muka kellojen siirtämisestä voi olla kenellekään mitään haittaa. Enpä tullut ajatelleeksi lapsia… Huh, kuulostaa väsyttävältä. Tsemppiä teille ja aikaisempia unia tytölle. 🙂

    1. Itse en ole maatilalla töissä, mutta olen kuullut, ettei lehmiäkään niin äkkiä totuteta uuteen aikaan. Ne on lypsettävä aina samaan aikaan, oli kello sitten neljä tai viisi.

    2. Voi siitä aikuisellekin olla haittaa. Mulla menee aina joku pari viikkoa unirytmin siirtämiseen, eli siihen asti nukun sitten tunnin vähemmän yössä, eli olen koko ajan väsynyt.

    3. Joskus vähän väsynyt
      3.4.2014, 17:25

      No, voitte sitten porukalla onnitella itseänne siitä, että kukaan teistä ei kärsi kovin vakavista unihäiriöistä. Joo, kyllä varmaan lapsiperheissä menee elämä sekaisin (mikä on yksi ihan hyvä peruste sille, että tästä älyttömästä kellojen siirtelystä luovuttaisiin kokonaan), mutta JOS ihmisellä on nukahtamisvaikeuksia JA pakko kuitenkin herätä varhain maanantaiaamuna esimerkiksi töihin, NIIN kyllä se kombo usein toimii kesäaikaan siirryttäessä niin, että sunnuntai-iltana alkaa ahdistua nukahtamisestaan normaalia enemmän, mikä tehokkaasti hankaloittaa unen saantia. Ja jos joku haluaa neuvoa sanoen, ettei siitä nukkumisesta kannata stressata, niin se joku ei tiedä unettomuudesta yhtään mitään.

      Ja siltä varalta, että joku alkaa ihmetellä, voinko muka koskaan edes matkustaa toiselle aikavyöhykkeelle, kun tunnistakin jo näin marmatan: Työni puolesta en säännöllisesti edes suostuisi tai kykenisi matkaamaan. Lomamatkat ovat asia erikseen, sillä silloin voi antaa itsensä nukkua aamulla ”vanhan tutun ajan mukaisesti”* ja silloin väsymys ei haittaa niin paljoa, sillä lomailla voi vähän nuutuneenakin, kun taas töissä pitää/pitäisi olla skarppi ja välttää virheitä.
      * En koskaan edes lomalla nuku kuin korkeintaan seitsemään Suomen aikaa (työaamuina herätys kuudelta), jotta en tärvelisi vaivoin rakentamaani unirytmiä. Kuulostaako tiukalta ja oudolta? Ehkä tämä kertoo jotain siitä, että unettomuus voi olla todellinen vaiva joillekin. Onnittelut edelleen teille, joille se ei ole.

  2. Meillä tyttö oli ”onneks” kipee just kellonsiirtoaikaan, eli sen suhteen siitä oli enemmänkin hyötyä. Yleensä tyttö kun on mennyt nukkuun kahdeksan aikaan, nyt iltauni alko maittaa jo puoli seitsemältä. Mutta kappas vaan, kellonsiirron jälkeen kello olikin jo puoli kahdeksan, eli yöunille päästiin sillonkin ”oikeessa rytmissä”.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *