Päivä tekniikan museossa
Viikonloppu on ollut köhäinen ja röhäinen. Ei tosin itselläni vaan muulla perheellä. Olimme sopineet ystäviemme kanssa, että menemme illalla syömään, ja lapsellekin oli varattu hoitaja, mutta Rouvan mukaan pääseminen näytti epävarmalta.
Jätimme tytön kanssa Rouvan lepäilemään ja lähdimme päiväksi ystäviemme perheen kanssa Tekniikan museoon Helsingin Vanhaankaupunkiin, vanhan vedenpuhdistuslaitoksen miljööseen.
En ollut käynyt museossa aiemmin, ja ilahduin siitä, miten kivasti se oli rakennettu. Perusnäyttely esitteli monipuolisesti suomalaista teollisuutta ja televiestintää, ja vaihtuvien näyttelyiden puolella oli hauska tietokone- ja konsolipeleistä kertova Pongista Pleikkaan –näyttely.
Varsinkin kahdelle koulu- ja esikouluikäiselle pojalle museossa oli paljon tutkittavaa, ja kyllä isäihmisetkin katselivat kiinnostuneina esimerkiksi vanhan puhelinkytkentäkeskuksen toimintaa.
Kasvihormoni-puutarhabloggaria muistuttava nainenkin innostui pelaamaan vintage-videopeliä. Kaikkein ilahtunein hän oli kyllä näyttelystä, jossa kerrottiin, miten vaneria valmistetaan. Tiesitkö muuten itse, että puuviilu tehdään sorvaamalla liotettua puuta?
Tytöstä hauskinta olivat vedenpuhdistusprosessista kertovaan näyttelyyn liittyvät luukut, kaivostoimintaa esittelevän näyttelyn sepelit ja, hmm…, pömpeli jossa oli jotain sanoja kirjoitettuna pyörylöille.
Ja metron penkkiä hän pääsi kokeilemaan ensimmäisen kerran. Hänhän on tähän asti kulkenut oranssilla ihmeellä vain rattaiden tai kantorepun kyydissä.
Pieni alkoi kesken museoreissun vaatia hattua päähänsä ja osoitella rattaisiin päin, joten päättelin hänen kaipaavan päiväunia. Loppunäyttelyn hän seurasi nahkaverhojen läpi.
Tervemenoa siis muillekin, varsinkin hieman vanhempien lasten kanssa!
Ai niin, ja Rouva puolestaan virkistyi päivän aikana sen verran, että pääsi mukaan illalliselle. Kiva päivä kaiken kaikkiaan. Ihan niin kuin olisi ollut jollain pienellä matkalla!
Tekniikan museo internetissä: http://www.tekniikanmuseo.fi/.