Päiväunipakko
”Meidän tyttö ei vaan nuku päiväunia sisällä”, väitimme. ”Ei lasta voi pakottaa nukkumaan”, neuvolalääkärikin komppasi. ”Ja mehän ei mitään rutiineja tai päivärytmiä tarvita”, uhosimme.
Ja voi miten väärässä olimmekaan.
Kun Rouva oli kuumeessa ennen joulua eikä päässytkään viemään tyttöä päivittäin ulkoilemaan, päiväuniongelmaan oli pakko keksiä toinen ratkaisu. Samoihin aikoihin aloitimme myös projektin yöunien parantamiseksi.
Yöunien suhteen ei ollut muuta ongelmaa kuin yösyöttäminen. Tyttö siis heräili edelleen useasti yössä ja vaati maitoa. Se loppui sinä yönä, kun Rouva siirtyi nukkumaan toiseen huoneeseen. Tällä viikolla kokeilimme, alkaako se uudelleen, jos Rouva muuttaa takaisin makuuhuoneeseemme. Ei alkanut. Nukumme siis kaikki jälleen samassa perhepedissä, mutta yösyötöt ovat todellakin loppuneet, samoin tytön öiset heräilyt.
Se tosin näyttää vaativan, että minä nukun Rouvan ja tytön välissä. Viime yönä kokeilimme toisin päin, ja tyttö alkoi itkeskellä kahdelta ja lopetti, kun Rouva siirtyi taas toiseen huoneeseen…
Sitten ne päiväunet ja rutiinit.
Kun Rouva ei päässyt ulos nukuttamaan tyttöä, hän päätti opettaa tytön nukkumaan päiväunet sisällä. Se taas lähti päivärytmin vakiinnuttamisesta: ruokailut tiettyyn aikaan ja unet tiettyyn aikaan.
Ensimmäisinä päivinä päiväunet olivat suoraa huutoa.
Ensimmäisenä päivänä tyttö huusi tunnin ennen kuin suvaitsi nukahtaa puoleksi tunniksi. Sen jälkeen hän heräsi, huusi vartin ja nukahti jälleen kolmeksi vartiksi.
Toisena päivänä hän huusi tunnin ja 45 minuuttia eikä ummistanut silmiään hetkeksikään.
Kolmantena päivänä hän sanoi pari kertaa jotain ”mmä, mmä”-tyylistä – ja nukahti. Sinä päivänä hän nukkui liki puolentoista tunnin päiväunet. Ensimmäistä kertaa sisätiloissa, sängyssä ja yksin.
Tämän jälkeen hän on nukkunut joka päivä yhden ja kolmen välillä puolentoista – kahden tunnin päiväunet. Rytmiin on lisätty vähitellen myös reilun tunnin aamupäiväunet aamupalan jälkeen sekä aivan pienet, korkeintaan puolen tunnin iltapäiväunet päivällisen jälkeen. Ne otetaan yleensä kantorepussa. En voi kuin ihastella Rouvan päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Vai ei lasta voi muka pakottaa nukkumaan?