Pakahduttava Myrskyluodon Maija käy tunteisiin
Helsingin kaupunginteatterin syksyn suurmusikaali, Myrskyluodon Maija, sai ensi-iltansa tällä viikolla. Musikaali perustuu Anni Blomqvistin alkuperäiseen kirjasarjaan mutta vähintään yhtä paljon se on rakennettu Lasse Mårtensonin hienon musiikin ympärille. Ohjauksesta on vastannut Kari Rentola.
Musikaalin myötä Helsingin kaupunginteatteri palaa takaisin teatteritaloon, joka oli kaksi vuotta remontissa. Oli hienoa päästä katsomaan esitystä jälleen suurelle näyttämölle, joka olikin isompi kuin muistinkaan.
Tässä maassa on tuskin ketään, joka ei tunnistaisi Lasse Mårtensonin säveltämää Myrskyluodon Maijan tunnusmusiikkia. Yksi maan kaikkien aikojen kauneimmista melodioista tuo tunteet pintaan, vaikka ei edes tietäisi, mikä tarina musiikin takana on.
Kun siihen lisää päälle vielä koskettavan saaristolaiselämää kuvaavan kertomuksen, Maija Vilkkumaan sanoitukset, ja Laura Alajääsken pakahduttavan kauniin ja voimakkaan lauluäänen, kurkkuun nousee sellainen pala, että sitä saa nieleskellä alas liki kolme tuntia. Jos joskus olen arvostellut jotain musikaalia siitä, että se ei ole oikein herättänyt mitään tunteita, nyt mennään toiseen ääripäähän.
Myrskyluodon Maija on alun perin 1970-luvulla kirjoitettu kertomus perheestä, joka elää 1800-luvun Ahvenanmaalla. Vanhempiensa naittamat Maija ja Janne muuttavat syrjäiseen Myrskyluotoon Ahvenanmaan ulkosaaristossa, saavat lapsia ja elävät melko eristyksissä muusta maailmasta. Meri ympäröi Myrskyluotoa ja ottaa vähintään yhtä paljon kuin antaa, joten kuolema on läsnä jatkuvasti.
Musikaalin kappaleiden takana on Lasse Mårtenson. Hän on ollut mukana myös musikaalin tuotannon alkuvaiheessa, mutta hänen terveytensä heikennyttyä hänen poikansa on jatkanut produktion konsultointia. Säveltäjä valitettavasti kuoli viime vuonna, joten hän ei päässyt näkemään HKT:n työn tuloksia.
Mårtensonin musiikin on näyttämölle sovittanut Arttu Takalo ja tarinan on dramatisoinut Seppo Parkkinen.
Sanoitukset uuteen musikaaliin on tehnyt Maija Vilkkumaa, ja hienoa työtä hän on tehnytkin. Jos pelkkä Myrskyluodon Maijan tunnusmusiikki ilman sanoja saa silmät kosteiksi, Vilkkumaan sanoituksilla tarvitaan jo nenäliinoja.
Ja todella, tässä tarinassa mennään niin syvissä vesissä, että on oltava aika tunteeton puupökkelö, jos ei missään tunnu. Olin ehkä itse erityisen vastaanottavaisella mielellä, mutta pyyhin kyyneliä pitkin esitystä ja tein kaikkeni pidätelläkseni äänekkäät nyyhkytykset sisälläni. Musikaali oli ehdottomasti vaikuttavin esitys, jonka olen nähnyt Suomessa, enkä muista liikuttuneeni yhdestäkään teatterikappaleesta aiemmin yhtä paljon.
Pääosaa esittävä Laura Alajääski tekee hienon roolin Maijana ja laulaa upeasti musikaalin parhaat ja koskettavimmat laulut. Tätäkin ääntä olisin voinut kuunnella koko illan, vaikka muuta lavalla ei olisi tapahtunutkaan. Hienoja kappaleita oli myös Aaro Wichmannin esittämällä Jannella.
Lavastus on pelkistetty, mutta kulissit vaihtuvat tiuhaan. Meri luodaan lähinnä sinisellä värillä ja valoilla. Ratkaisu toimii oikein hyvin, eikä massiivisempia lavasterakennelmia edes kaipaa.
Yhteen asiaan sovituksessa en ihastunut aivan varauksettomasti. Ryhmä sinisiin vaatteisiin ja vaaleisiin peruukkeihin pukeutuneita ”luonnon henkiä” liihotteli useissa kohtauksissa jossain taustalla ja esitti milloin lokkeja, milloin sikoja, milloin merta ja milloin… jotain muuta, mitä? Joissain kohtauksissa heitä ei olisi tarvittu lainkaan ja joissain yleisöltä vaadittiin jo aika lailla mielikuvitusta ymmärtämään, mistä heidän liikeissään onkaan kyse.
Antti Timosen suutarihahmo jakoi mielipiteemme. Seuralaiseni piti hahmon esittämiä koomisia välinumeroita tarpeettomina. Itse pidin siitä, miten hahmo toi hieman kepeyttä ja huumoria muuten kovin vakavaan tarinaan, ja Timosen äänelle olisin suonut suuremmankin roolin esityksessä.
Myös lapsinäyttelijät tekivät erinomaista työtä ja lauloivat ihastuttavasti.
Jos yhden asian voisin muuttaa, olisi halunnut kuulla Maijan tunnusmelodian vielä yhden kerran laulettuna esityksen lopussa. Ehkä ratkaisu olisi ollut liian ilmeinen, joten nyt pitää vain toivoa, että HKT tuottaisi kappaleesta version Spotify- tai YouTube-jakeluun, jotta sitä voisi kuunnella kotona riittävän monta kertaa peräkkäin.
Yhteenvetona: Pidin aivan järjettömän paljon ja voisin katsoa esityksen saman tien uudelleen. Mene sinäkin katsomaan.
hkt.fi/esitykset/myrskyluodon-maija/
Liput esitykseen saatu HKT:lta
Näyttämökuvat: © Tapio Vanhatalo / HKT
Mä oon menossa lauantaina, ja varoitin seuralaista etukäteen että todennäköisesti itken vuolaasti koko esityksen ajan 😀 Ihan aidosti pelkään että en pysty olemaan itkemättä ääneen…
Annamagdaleenan kommentti on aika samanlainen kuin Hesarin arvio, mikä oli musta yllättävän tylyttävä. Jännityksellä nyt odotan että miten mä ton koen.
Toivottavasti pidät. Kokemukseen vaikuttaa toki myös oma mielentila, joka oli minulla jo valmiiksi kovin herkkä, ja myös ennakko-odotukset. Mulla ei oikeastaan ollut mitään odotuksia enkä tuntenut tarinaa etukäteen. Olin lukenut vain Hesarin kritiikin, ja varautunut siis kohtaamaan kaikki kriitikon esittämät ongelmat, joten olin positiivisesti yllättynyt. Tietysti lavastus olisi voinut olla runsaampi ja tekniikkaa olisi voitu hyödyntää enemmän, mutta mulle tärkeintä on se, herättääkö esitys jotain tunteita. Oli se sitten iloa tai surua tai naurua. Sen tunneryöpyn jälkeen tuntui pahalta lähteä etsimään puutteita teoksesta, ja tärkeintä oli kokonaisuus.
Aika mielenkiintoista, kuinka erilaisen käsityksen samasta esityksestä voi saada. Olin nimittäin katsomassa samaa näytöstä kanssanne ja olen aikalailla täysin tunteettoman puupökkelön vastakohta, mutta esitys ei oikein tuntunut miltään missään.
Odotukset olivat korkealla, olihan kyseessä uutuustuotanto ja uusittu talo, mutta lavalla kaikki näytti tavallistakin tavallisemmalta ja näyttämölliset ratkaisut tuntuivat ennalta-arvattavilta. Tapahtumat olivat liian kohtauksenomaisia, eikä niitä oltu dramaturgisesti sidottu riittävästi yhteen, vaan koko ajan piti miettiä kuinka monta vuotta nyt hypättiin eteenpäin ja mihin tämä nyt oikeastaan liittyy. Ja kyllä, ne ihme tanssijat vasta tuntuivatkin irrallisilta. Pääpari lauloi luvattoman epäpuhtaasti, mikä häiritsi minua itseäni ainakin niin paljon, että loppua kohden yritin olla kuuntelematta, mikä tietysti myös pilaa esityksen tunnelmaa. Antti Timonen oli positiivisin yllätys, hieno ääni ja luonteva lavapersoona!
Mutta niinhän se on, ei voi kaikkia miellyttää! Säästyivätpä käsilaukkuun varaamani nenäliinat seuraavaa tilannetta varten. 🙂
Niinhän se on, että kritiikki kuin kritiikki on subjektiivinen näkemys, johon vaikuttaa moni muukin asia kuin mitä näyttämöllä faktisesti tapahtuu. Ilman ennakko-odotuksia ja sopivassa mielentilassa tämä kolahti minuun aivan täysillä.
Mulla on myös tosi tarkka korva ja olen lähtökohtaisesti superkriittinen, mutta yritän päästä siitä aktiivisesti eroon. Lähden siis mieluummin ensin kokonaisuudesta: jos pidän, keskityn miettimään, mistä asioista pidän, vaikka jotain sijaa kritiikillekin olisi.
Kiinnitin kyllä minäkin huomiota laulun puhtauteen, mutta halusin ajatella, että kyse on laulajien monitoroinnista 😉 Tekniikan kanssa oli muutenkin jotain hassua, ja välillä näyttelijöiden mikrofonit eivät olleet päällä, kun he alkoivat puhua.
Olisi kiva nähdä samasta kirjasarjasta tehty jokin toinen näyttämösovitus, jotta voisi vähän vertailla. Ei ole varmasti helppo tehtävä sitoa viidelle tai kuudelle vuosikymmenelle sijoittuvia tapahtumia vajaaseen kolmeen tuntiin, ja yleisön pitää todella osata päätellä, miten paljon aikaa onkaan kulunut.
Tätä pohdin myös Rouvalle ääneen, eli tällaisenaan teos ei toimisi vaikkapa Broadwaylla, jossa asiat ovat paljon enemmän valmiiksi pureskeltuja niin, ettei juuri minkään tarvitse jäädä katsojan tulkinnan varaan. Ja sitten tietysti vielä sekin, että eihän Myrskyluodon Maijassa ole varsinaista juonta tai opetusta. Siinä vain tapahtuu asioita, joita elämässä saattaa tapahtua, ilman sen kummempaa merkitystä. Esimerkiksi ensirakkaus-Magnuksen esittely alussa ja pakkoavioliitto Jannen kanssa saivat odottamaan, että jossain vaiheessa Magnus tulisi takaisin Maijan elämään, mutta näin ei käynyt, koska realistisesti ajatellen niin ei vain tuohon aikaan käynyt.
Mutta toivottavasti seuraavat näkemäsi produktiot puhuttelevat enemmän! 😉