Perusturistina San Franciscossa

Olen San Franciscossa ensimmäistä kertaa, ja aikaa on vain yksi ilta ja yksi kokonainen päivä. Eipä siinä ehdi saada hirveän kokonaisvaltaista kuvaa kaupungista, joten päätin keskittyä pyörimään ihan perusturrena muiden turistien joukossa ja ottamaan kuvia samoista paikoista kuin kaikki muutkin.

Otin eilen illalla siis cable carin Fisherman’s Wharfiin ja kävin ihmettelemässä merileijonia Pier 39:llä.

Fisherman’s Wharfin rannasta näkyivät myös kaupungin suurimmat nähtävyydet Golden Gate ja Alcatrazin vankila. Lähemmäksi Alctrazia ei taida päästäkään tällä varoitusajalla, sillä liput olivat loppuunmyytyjä viikoksi eteenpäin.

Pier 39:n merileijonissa on jotain äärettömän hauskaa. Vielä 25 vuotta sitten niitä ei siellä ollut, mutta vuoden 1990 tienoilla ne vain yhtäkkiä ilmestyivät kuin valkoposkihanhet Helsinkiin, valtasivat vanhan laiturin ja jäivät kaupunkiin pysyvästi. Elo näyttää aika leppoisalta. 

Samalla reissulla oli mahdollista käydä tsekkaamassa pienen kävelymatkan päässä varsinainen epänähtävyys, kaupungin kiemuraisimpana katuna markkinoitu pätkä Lombard streetiä. Näköala mäeltä oli hieno, mutta kaikkein hauskinta oli seurata, miten turistit ajoivat jonossa mäkeä alas, ja lähes jokaisessa autossa oli jokin älypuhelin ikuistamassa tätä kokemusta. 

Paluumatkalla roikuin avoseinäisen raitiovaunun ulkopuolella. Jyrkät mäet olivat kuin vuoristoradassa, ja pitkä lasku alas Washington streetiä toi hymyn aikuisen miehenkin kasvoile.

Illallisen nautin Fish & Farm -nimisessä ravintolassa Union Squaren lähistöllä (339 Taylor St). Merenelävistä koostuva Cioppino oli aika täydellistä.

Nyt aloittelemaan toista päivää, nähdään!