Pii-tää! Pii-tää!
Olemme löytäneet tytön kanssa lisää yhteisiä kiinnostuksen kohteita: piirtämisen. Olin itsekin lapsena kova piirtämään ja vietin silloin useamman tunnin, päivän tai kuukauden piirrellen sitä, mikä milloinkin oli pinnalla: muumihahmoja, Roger Rabbitia, Alfia…
Sittemmin piirtäminen on jäänyt, mutta nyt on ollut hauska huomata, että myös tyttö on kiinnostunut piirtämisestä.
Itse asiassa niin kiinnostunut, että viimeisen viikon aikana ensimmäinen asia, jonka olen kuullut hänen suustaan sekä aamuisin herätessä että iltapäivisin päiväkodista noudettaessa, on ollut: ”Pii-tää! Pii-tää!” Ja sitä onkin tehty sitten joka ilta. Yhdessä tietysti.
Sarjassa Kummallisia pelkoja pääsimme kylläkin jaksoon Iik! Värikynää sormenpäissä! Tyttö on nimittäin pari kertaa säikähtänyt sitä, kun hän on liannut peukalonsa ja etusormensa värikynillä. Tussi omissa sormenpäissä sai hänet itkemään ja vahaliitu isin sormissa kirkumaan. Voi hyvä ihme sentään.
No mutta nyt kun tähän piirtämisen makuun on päästy, pitää laittaa välineet kuntoon. Älkää nyt kertoko hänelle, mutta voipi olla, että joulukuusen alle ilmestyy sekä uudet puuvärikynät että vahaliidut. Sellaiset, joissa on paperi päällä.
Ja sellaiset, joita isikin voisi lainata vähän…