Pii-tää! Pii-tää!

Olemme löytäneet tytön kanssa lisää yhteisiä kiinnostuksen kohteita: piirtämisen. Olin itsekin lapsena kova piirtämään ja vietin silloin useamman tunnin, päivän tai kuukauden piirrellen sitä, mikä milloinkin oli pinnalla: muumihahmoja, Roger Rabbitia, Alfia…

Sittemmin piirtäminen on jäänyt, mutta nyt on ollut hauska huomata, että myös tyttö on kiinnostunut piirtämisestä.

IMG_9214 (2).jpg

Itse asiassa niin kiinnostunut, että viimeisen viikon aikana ensimmäinen asia, jonka olen kuullut hänen suustaan sekä aamuisin herätessä että iltapäivisin päiväkodista noudettaessa, on ollut: ”Pii-tää! Pii-tää!” Ja sitä onkin tehty sitten joka ilta. Yhdessä tietysti.

IMG_9226 (1).jpg

Sarjassa Kummallisia pelkoja pääsimme kylläkin jaksoon Iik! Värikynää sormenpäissä! Tyttö on nimittäin pari kertaa säikähtänyt sitä, kun hän on liannut peukalonsa ja etusormensa värikynillä. Tussi omissa sormenpäissä sai hänet itkemään ja vahaliitu isin sormissa kirkumaan. Voi hyvä ihme sentään.

IMG_9256 (1).jpg

No mutta nyt kun tähän piirtämisen makuun on päästy, pitää laittaa välineet kuntoon. Älkää nyt kertoko hänelle, mutta voipi olla, että joulukuusen alle ilmestyy sekä uudet puuvärikynät että vahaliidut. Sellaiset, joissa on paperi päällä.

Ja sellaiset, joita isikin voisi lainata vähän…

Kommentit (16)
  1. Mehiläisvahaliitujen puolesta liputan minäkin! Niitä saa ”steiner-kaupasta” eli Kirjokannasta onkos se nyt sitten Kalevankadulla. Kirkkaat värit, vaikka värittäisi väriä toisen päälle. Eikä haittaa mitään jos tekee mieli maistaa.

  2. Heippa! Kokeileppas mehiläisvahaliituja!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *