Pikkuasioista ja massiivipuusta

Joskus tekemättömiin pikkuasioihin tarttuminen tuntuu suhteettoman hankalalta. Niin kuin vaikka sen yhden matkalaukun palauttaminen kellariin Italian-matkan jäljiltä. Tein sen vihdoin viime viikolla, noin kolmen kuukauden suunnittelun jälkeen. Siihen meni aikaa noin viisi minuttia.

No sitten oli tämä ruokapöytä, jonka käsittelyä suunnittelin useamman vuoden ajan.

Pinnassa oli jo kauan sitten naarmuja, kolhuja ja punaviinirinkuloita. Sitten tuli lapsi, ja eihän pöytää kannattanut silloin alkaa kunnostamaan. Vanhojen kolojen sekaan tulikin lapsen haarukan jälkiä ja mustikkatahroja. Toistuvasta pöydän pyyhkimisestä johtuen puu oli kuivaa ja kärsineen näköistä siinä, missä lapsi istuu.

Vaan ei enää!

Yksi hionta karkeudella 240, toinen karkeudella 400 ja pintaan kiillottavaa puuöljyä. Kaikki tarvikkeet löytyivät omasta kaapista, aikaa meni vartti ja pöytä on kuin uusi.

Tässäpä siis myös hyvä syy, miksi sijoittaa massiivipuuhun!

Milloinkahan saisin kiinnitettyä takaisin kylpyhuoneen oveen sen peilin, joka ei pysynyt kunnolla paikallaan ja joka on nojannut pianoon jo ainakin vuoden?