Piparkakkutalon muistolle

Se oli kuin olisi seurannut Titanicin uppoamista. Ei voinut kuin katsoa voimattomana vieressä, sillä mikään ei enää voinut estää sitä, mikä oli tapahtumassa. Mielen valtasi epäusko, sillä eihän tällaista voi käydä.

Piparkakkutalo romahti kesken joulujuhlan.

IMG_0378.jpg

Vain pienen hetken olit niin kaunis ja toit valoa pimeyteen. Muistosi elää blogissa ja Instagramissa.

* * *

Tarkkasilmäisimmät havaitsivatkin jo edellisestä postauksestani, että viimeisissä kuvissa piparkakkutalo ei ollut enää olohuoneen pöydällä. Se nimittäin romahti kesken lahjojen avaamisen.

Ongelma ei ollut se, että jotkin osat olivat hyvin reikäisiä, vaan liian pehmeä taikina. Kirjoitinkin taikinan pehmeydestä jo aiemmin, mutta kuvittelin, että toisen paistamisen (jep jep) jälkeen osat olivat tarpeeksi kovia. Ja niinhän ne olivatkin usean päivän ajan.

Luulen, että levyt vaan imivät vähitellen kosteutta ilmasta, ja aatonaaton kokkailut ja pari sateista päivää tekivät ilmankosteuden hyvin korkeaksi myös sisällä. Seinät alkoivat kupruilla jo pari päivää sitten, ja aatonaattona huomasin toisen päädyn sekä takaseinän pullistuneen uhkaavasti. Päädyn toinen sauma myös avautui, ja kiinnitin sen uudelleen koristeluun tarkoitetulla sokerimassalla aatonaattona.

Viimeinen pisara taisi olla se, kun jouluaattona pidin talon sisälle sijoittamaani valosarjaa päällä hetken aikaa. Pian sen jälkeen takaseinä kaatui ja murtui. Muu talo pysyi kuitenkin kasassa, ja ajattelin, että se pysyisi kasassa vielä pari päivää. Yritin tukea taloa muilla keinoin, mutta se ei auttanut. Kaikki seinät olivat niin pehmeitä, että hetkeä myöhemmin talo näytti lähestulkoon sulavan pöydälle.

IMG_0370.jpg

Olisin ollut tästä järkyttynyt, ellei näky olisi naurattanut niin kovasti. Ensi vuonna sitten kovemmalla taikinalla!

Kommentit (8)
  1. Eii! Kauheaa, mutta naurattaa ihan hirmuisesti! Piparkakkutaloparka!

    On ollut mielessä jo kauan, että teksteistäsi ja kuvistasi saisi varmasti koottua kiinnostavan kirjan. En varmaan ole ensimmäinen, joka asiaa ehdottaa, mutta olisin kyllä ensimmäisten joukossa ostamassa kirjan.

  2. Mutta tämähän on ihan mahtavaa! Nyt sen pääsee syömään ajoissa, eikä vasta sitten kun jouluherkkuihin on jo kyllästytty. 🙂

    1. Joo! Puolet on kohta mennyt 😀 Ja Rouvahan käytti seiniä eilisen uuniomenajälkiruoan raakaa-aineiksi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *