Pitkän kaavan joulupäivällinen
Joulupäivänä oli perinteisten jouluruokien aika, ja saimme päivällisvieraiksi ystävämme, Hannan, ja hänen miehensä, Esan. Päivällistä nautittiin pitkän kaavan mukaan.
Alkuun Rouva tarjoili mätileivät wasabismetanalla. Lasissa kuohui samppanja.
Sen jälkeen pöytään kannettiin pääruoat: lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot, täytetyt punajuuret sekä tietysti hillittömän kokoinen kinkku. Hannalle oli kinkun sijaan tarjolla uunissa paistettua siikaa.
Porkkanalaatikkoa olen tehnyt niin monta kertaa, että sen onnistuminen oli varmaa. Ja hyväähän se oli. Sanoisin myös, että lanttulaatikko oli erityisen onnistunutta ja jopa parasta, jota olen koskaan tehnyt.
Imelletyn perunalaatikon kanssa piti hieman jännittää, sillä olen kokeillut sitä vain kerran aiemmin, ja silloin laatikko ei onnistunut vaan alkoi käydä yön aikana. Nyt laatikko oli maultaan hyvä, mutta rakenteeltaan hieman liian tiivis. Laatikko olisi kaivannut enemmän nestettä, ja se olisi ollut hyvä paistaa hieman pienemmässä vuoassa, jotta perunasosetta olisi ollut laatikossa paksumpi kerros. Se ei kuitenkaan ollut pahaa, mikä on jo askel oikeampaan suuntaan.
Oli hyvä että kinkkua oli jakamassa useampi henkilö, tai siis edes yksi enemmän, sillä sitä todellakin on. Halusimme luullisen kinkun, ja tiesimme, että se tulee olemaan luutonta kinkkua kookkaampi. Odotin noin kuusikiloista kinkkua, mutta kotiin saapuikin yli kahdeksankiloinen pala sikaa.
Pidän kinkusta mehevänä ja juuri ja juuri kypsänä ja paistoin tämän kinkun niin, että sen sisälämpötila jäi 75 asteeseen. Rouvalle olisi kelvannut vielä kypsemmäksikin paistettu kinkku, mutta omaan makuuni tämä kypsyys oli juuri täydellinen, ja olen kinkkuuni todella tyytyväinen.
Puolet pienempi olisi kyllä riittänyt, sillä tätä syödään vielä ensi viikollakin, ja osa on laitettava pakastimeen.
Rouva pyöräytti pöytään myös ihania uunipunajuuria gouda-sipuli-leivänmurutäytteellä ja laittoi päälle vielä nokareen sinihomejuustoa.
Hetken levähdyksen jälkeen oli juustojen vuoro: Stilton-sinihomejuustoa, Brebiou-lampaanmaitojuustoa sekä Manchegoa viikunahillon ja piparkakun kanssa.
Juustot olivat nam!
Jälkiruoaksi Rouva paistoi vielä uuniomenoita manteli-sokeri-piparkakkutäytteellä ja tarjoili niiden kanssa vaniljakastiketta. Eilen romahtanut piparkakkutalo pääsi siis näin heti uusiokäyttöön!
Näin sitä tuli vietettyä koko iltapäivä ja ilta ruokapöydässä. Kiitos vieraille käynnistä! On ilo syödä hyvässä seurassa.
Jouluruokien resepteihin palattaneen taas vajaan vuoden päästä.
Mitäs pikkuinen söi ? : )
Samaa kuin aikuisetkin ja maistoi kaikkea! Perunalaatikko, kinkku ja kala taisivat olla suurimmat herkut.
Moi. Aiot siis pakastaa kypsennettyä kinkkua? Mitä valmistat siitä tulevaisuudessa? Millä peittyy joulukinkkuisa maku ja koostumus? Meidän jääkaapissamme nimittäin möllöttää valtava kinkunroikale, jota EI kyllä saada syötyä ennen kuin se pilaantuu. En vain ole ajatellutkaan, ett sen voisi heittää pakkaseen. Jakaisitko jotain ideoita, en haluaisi heittää hyvää lihaa hukkaan!
Kinkkumunakas ja hernekeitto tulee ekana mieleen kinkun hyödyntämisessä.
Meillä kinkkua käytettiin jo eilen kinkkupiirakkaan, josta tuli tosi hyvä, eikä se maistunut yhtään joulukinkkuisalle. Siihen tosin auttaa se, että paistoin lihan nimenomaan meheväksi, enkä sellaiseksi kuivaksi ja harmaaksi kuten joulukinkku usein on.
Pistin kypsän kinkun kuutioiksi, ja sitä olisi tarkoitus käyttää kinkkukiusauksiin ja -piirakoihin, ainakin. Rouva tuossa myös mietti, että jos lihan sekoittaa johonkin voimakkaanmakuiseen barbecue-kastikkeeseen, se voisi toimia sandwichin täytteenä, vähän niin kuin pulled pork sandwich, vaikka liha on tietysti rakenteeltaan aivan toisenlaista.