Pojasta polvi paranee

Olen kertonut aiemminkin, että olen aikamoinen on-off-liikkuja ja että tarkoitukseni oli keväällä päästä taas siihen on-moodiin.

Kohahdutin lukijoitani myös kertomalla, että olin ajatellut käydä hoitovapaani aikana kuntosalilla arkiaamuisin ja säilyttää lastani sen aikaa lapsiparkissa. Sen ajatuksen kuoppasin muutaman yrityksen jälkeen. En siksi, että olisin sittenkin alkanut tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olen pari kertaa viikossa tunnin verran poissa lapsen luota, vaan siksi, että tyttö ei lopulta viihtynytkään lapsiparkissa.

Löysinkin sen sijaan oikein mukavan viikkorytmin, jossa kävin tiistai- ja lauantai-iltaisin juoksemassa koiran kanssa ja torstai-iltaisin ja sunnuntaipäivisin kuntosalilla. Lisääntyneen liikunnan ja kevyemmän ruokavalion ansiosta painokin putosi muutaman kilon verran, ja aiemmin vyötärön kohdalta kutistuneet farkut mahtuivat jälleen päälle ongelmitta. Olin tyytyväinen tuloksiin ja itseeni.

Mutta sitten… Toukokuinen Kalifornian-matka ja kahden viikon jet lag -kooma rikkoivat hyvän flow’n. Yhtäkkiä huomasin, että on jo syksy ja että en ole harrastanut liikuntaa koko kesänä. Oho. Kävelin kyllä hoitovapaalla ollessani aiempaa enemmän paikasta toiseen, mutta kävelyvauhtini ei ole niin kova, että siinä hengästyisi tai hikoilisi.

* * *

Italian-matkan jälkeen olisi ollut hyvä hetki lähteä taas urheilemaan, mutta kun palasimme kotiin, rikoin polveni heti seuraavana päivänä, ja kaikki liikunta kiellettiin useammaksi viikoksi.

No nyt sitten haluaisin ihan hirveästi juoksemaan!

kuva (56).jpg

Tikit poistettiin polvesta tämän viikon maanantaina. Haava oli hieman tulehtunut, joten sain uuden antibioottikuurin. Tikkien poistaminen kuitenkin joudutti paranemista, ja polvi ei ole enää kipeä. Jalkaa ei saa edelleenkään taivuttaa voimakkaasti, enkä saa kyykistellä. Kyllästyin kuitenkin puujalkakävelyyn, ja nyt olen alkanut taivuttaa polvea kevyesti. Ihan jo siksi, että istuminen jalka suorana on aika hankalaa.

Nyt olen myös kävellyt ja kiivennyt portaita pari päivää jo lähes normaalisti ja muutaman kerran olen ottanut varovaisia juoksuaskeleita ehtiäkseni raitiovaunuun.

No mutta annetaan polven nyt parantua kunnolla. Salille voisin uskaltautua jo ensi viikolla, mutta annetaan jalkaprässin jäädä vielä rauhaan. Ja jos parin viikon päästä ilmat ovat suotuisat, voisihan sitä kokeilla pitkästä aikaa työmatkapyöräilyä.

Mutta mitenkäs sitten se päiväkotilogistiikka..? Pohditaan.

Kommentit (14)
  1. MIten ihmeesdä pystyit nukkumaan juuri kun tikit polveen oli laitettu? Itse en uskalla nukkua, kun pelkään, että taitan jalkani!

  2. Kannattaa antaa jalan parantua kunnolla. Itselleni kävi pari vuotta sitten pieni onnettomuus, josta sain haavan sääreeni. Epäilen että aloin liikkua liian aikaisin – tikit repesivät ihan ihan vähän. Se riitti jonkun pöpön sisäänmenoon ja siitä seurasikin sitten puolen vuoden ”avohoito”, kun haava ei suostunut menemään kiinni. En halua pelotella, mutta mieluummin liian pitkä lepo kuin liian lyhyt! Kiva blogi sinulla, seuraan mielenkiinnolla. Ihanaa syksyä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *