Pyöräostoksia
Lupasimme viime vuonna tytölle, että hän saa tänä keväänä oikean polkupyörän.
Kävimme viikko sitten kokeilemassa urheiluliikkeessä yhtä pyörää, ja päädyimme siihen että 16 tuuman koko olisi sopiva tytölle. Liikkeen mallit eivät kuitenkaan miellyttäneet silmää, joten jatkoin etsimistä netin puolella. Halusin myös kotimaisen pyörän. Sitten löysin hienon 16-tuumaisen sinisen Jopon käytettynä ja päätin ostaa sen.
Pyörä saapui eilen bussirahtina, mutta voi kurja: Jopo olikin paljon isompi kuin aiemmin kokeilemamme merkki - ja aiva liian iso pienelle tytöllemme.
* * *
Olin käynyt jo aiemmin ihailemassa Unioninkadun Bike Planetin ikkunassa komeilevaa punaista Tunturi Poni -pyörää, ja muutaman hetken harkinnan jälkeen päätin, että nyt on aika lopettaa jahkailu.
"Haluatko sen hienon punaisen pyörän, jota katsoimme aiemmin?" kysyin tytöltä. "Joo!" sain vastaukseksi.
Katsoimme myyjän kanssa, että 12-tuumaa on hyvä koko vasta ajamaan opettelevalle lapselle, jotta jalat ylettävät satulasta maahan saakka.
Pyörässä oli valmiiksi apupyörät, mutta asennutin siihen saman tien työntöaisan, jotta voisin ottaa apupyörät pois mahdollisimman pian. Pelkään, että lapsi oppii luottamaan liikaa apupyöriin, ja ne hidastavat kunnollista tasapainon kehittymistä.
Huomasin myös, että näin ensimmäisellä ajokerralla meno oli muutenkin sen verran holtitonta, että oli hyvä, että pyörässä on jotain mistä pitää kiinni ja sekä hidastaa että ohjata pientä pyöräilijää.
* * *
Pyöräilyssä olikin yllättävän monta vaikeaa asiaa, ei vain tasapainon pitäminen.
Esimerkiksi liikkelle lähtö oli hankalaa, jos polkimet osoittivat pystysuoraan.
Kengät luiskahtivat helposti polkimilta.
Polkimilla oli helppo polkea vahingossa väärään suuntaan, jolloin pyörä tietysti jarrutti.
Ja soittokello vei huomattavan paljon huomiota ohjaamiselta.
* * *
Selvisimme ensimmäisen päivän harjoituksista vain pienillä turhautumisen puuskilla, ja loppua kohti meno oli jo paljon sujuvampaa.
Harjoitukset jatkuvat taas huomenna, toistaiseksi vielä apupyörien kanssa. Katsotaan, milloin ne uskaltaisi ottaa pois.
Ja se sininen, 16-tuumainen Jopo odottaa sitten sitä, kun tyttö täyttää 5... tai 6.
Kommentit
Tasaisella pinnalla olisi varmaan vähemmän turhautumista. :) Yllättävän paljon voimaa joutuu pieni lapsi laittamaan saadakseen polkimet pyörimään.
Kyllä. Mutta sitten hän haluaa välttämättä mennä itse ylämäkeen eikä saa auttaa. Huoh...
Mä en laittanut omalle 05/12 syntyneelle ollenkaan appareita. Lapsi on pari kesää potkinut potkupyörällä ja viime kesänä kokeiltiin isomman vanhaa 12-tuumaista. Lapsi ei suostunut polkemaan, joten pyörä meni takaisin varastoon.
Joulun alla kaivettiin pyörä uudelleen ulos, laitettiin työntöaisa ja kauppareissun aikana oppi pitämään tasapainon. Sitten tuli lumet ja polkeminen jäi.
Nyt otettiin pyörä uudelleen varastosta ja tällä viikolla oppi ottamaan itse jo vauhdinkin. Alamäissä vielä pidän kiinni, koska jarruttelua pitää treenailla. Mutta pääasia, että tasapaino on löytynyt ja homma kulkee.
Loivat alamäet on parhaita tasapainon löytymiseen. Tsemppiä!
Meillä on tässä lähellä sellainen hyvä asfaltoitu kalteva piha, jossa oli tosi kiva harjoitella. Juurikin siinä loivassa alamäessä se tasapaino alkoi löytyä jo ekalla kerralla aika kivasti. Ja voi kun se alkaisi pian muistaa, että jarrutus tehdään jarruilla, ei kengänkärjillä...
Oi, tämä 34-vuotias tyttönen opetteli aikoinaan ajamaan pyörällä samanlaisella Tunturi Poni -pyörällä. Lupaan, että tuolla tyttö oppii, se on aikamoinen taikapyörä :)
Kuulostaa hyvältä! Mä en muista mikä taikapyörä itselläni oli, mutta mulla kesti sinne 8-vuotiaaksi oppia ajamaan...
Mä oon aika varma, että mitä aiemmin sen fillaroinnin oppii, sen vähemmän sitä osaa pelätä. :D
Joku 5-6v ja isompi osaa jo ajatella kaikki mahdolliset kauhuskenet, mutta 3-4v ei ihan vielä. Motorisesti nykyään valmiudet on aiemmin, koska jengi ei käytä kolmipyöräisiä (opettavat väärän asennon), vaan potkupyöriä, joissa tasapaino on tosi helppo oppia. :)
Teillähän oli se potkupyörä? Luuöen että noita apupyöriä ei tarvitse ollenkaan kun sillä on vetämyt jo yhden kesän! Ne vaan haittaa! Meillä oli potkupyörä viime keväänä 2kk ja tyttö ilmoitti osaavansa ajaa ja kappas, kokeiltiin pyörää ilman apupyöriä ja hän alkoi samoin tein ajaa 3v 2kk iässä! Olin ajatellut että treenataan hiekkakentällä mutta eka pyöräily olikin skattan ympäri!! Nyt menee jo niin kuin vanha tekijä ja ajateltiin vaihtaa 12" pyörä 16" kokoon kun saadaan sellainen kaverilta. Taka-ajatuksena että sen kanssa jaksaisi sitten pidempiä kuin kahden kilsan lenkkejä sitkuttaa ja voisi itse hölkötellä vieressä!
Joo, sitä potkupyörää on käytetty vaan vähän vähänlaisesti, mutta jonkin verran kuitenkin. Mä ajattelin nyt katsella, että jos se muutaman treenin jälkeen pystyy menemään edes muutaman metrin niin, että apupyörät ei koske maahan, voisin ottaa ne pois. Luulen kyllä, että hän oppii tasapainon pitämisen nopeasti, sillä hän on muutenin niin fyysinen, ketterä ja liikunnallinen.
En tiedä voiko olla potkupyörästäkin kiinni. Meillä se superkevyt Strider jota monet hehkuttivat siinä sinun potkupyöräpostauksessa (siis kiitos sen, ostin sellaisen meille!) Sitä kyllä käytettiin kahdesti päivässä! Mutta siskoni poikakin (silloin reilu 4v) lainasi sitä ja alle viikon sillä treenattuaan lähti pyörän kanssa menemään.
Tuo on mahtava vaihe kun lapselta onnistuu ohjaamisessa, polkemisessa ja vanhempien meno-ohjeiden kuuntelussa kaksi kolmesta, mutta sieltä se lähtee :)
Ilman appareita lähtemiseen suositan tosiaan loivaa alamäkeä ja laakeaa alaa. Me käytiin harjoittelemassa aikanaan läheisen koulun pihalla ja aika nopeasti lapsi hoksasi jutun juonen vaikka polkenisen tekniikka oli kokeneelle potkuttajalle vaikea. Meillä itseasiassa viisivuotias edelleen välillä jarruttaa kengillä lihasmuistista, mutta on siitä ilonsakin, koska tyyppi sai pyörän pysähtymään kuin seinään kun tieltä kääntyi pyörätielle auto ihan puskista yhtään lasta varomatta eteen.
Otettiin apupyörät pois, ja nyt tyttö pelkää pyörää aivan julmetun paljon... Vaikka hän osaa tasapainotella potkupyörällä hienosti. Nyt pitää odotella muutama päivä ja yrittää ensi viikolla uudelleen.
12-tuuman fillarilla hyvä ajoasento on aika haastava saada. Meillä 2 kesää potkupyöräillyt lapsi ei meinannut päästä eteenpäin 12" perusnopsalla (yksi syy paino, yli 10kg painava pyörä on aika raskas 17kg lapselle ja lisäksi vipuvarsi polkimissa on tosi lyhyt), apurattaita ei haluttu. Päädyttiin sit satsaamaan ja tilattiin Islabikesin Cnoc 16 Briteistä (onneksi näillä on käytettynä tosi hyvä jälleenmyyntiarvo, sen verran hinta kirpaisi) ja sillä lapsi pyöräilee nyt kymmeniä metrejä ilman auttajaa/apupyöriä muutaman harjoittelukerran jälkeen (tarvitsee vielä aikuisen "henkiseksi tueksi", eli ei suostu vielä kokeilemaan ihan yksin mutta toisaalta kun aikuinen päästää irti ja ei huomaa niin polkee ihan sujuvasti). Mittasuhteissa on aika iso ero 12" Nopsaan ja painossa, Cnoc painaa vähän reilut 6kg. Mielenkiintoista on tosin, että 12" Nopsan satulakorkeus ja Cnoc 16" satulakorkeus (alimmillaan) eroavat todella vähän, eli 16" fillareissa on eroja kuten taisitte todeta.
Kyllä mäkin mietin nyt moneen kertaan, että pitäisikö / olisiko pitänyt ottaa 16-tuumainen pyörä, mutta sitten ajattelin sitä, että kun on tuo pienempi, niin sitten pojan voi laittaa opettelemaan sillä jo tyttöä aiemmin. Saa nähdä, voi olla että tämä pyörä on jo ensi vuonna liian pieni tytölle. Toki satulaa ja tankoa voi jonkin verran nostaa.
Mä kanssa komppaan edellistä kommentoijaa, että pientä pyörää voi olla raskas saaha polkastua ylipäätään liikkeelle. Eiköhän se pyöräily kuitenkin tuosta lähde, tsemppiä harjoitteluun vaan!:)
(nyt kiinnostais kyllä uteliasta että mikä tarina tuohon "opin 8-v. pyöräilemään"-juttuun liitty, tai että eikö pyöräily sitten niin innostanut vai eikö vaan tullut opeteltua, oliko hankalaa jne.)
Mulla ei ollut oikein tarvetta pyöräilyyn. Kaverit asui viereisissä taloissa, ja vanhempien kanssa ei käyty pyöräilemässä. Olen myös ollut aina hyvin arka, ja muistan pelänneeni apupyörillä ajamista, kun pyörä keinahteli epämiellyttävästi puolelta toiselle. Ehkä se suurin syy oli, että ei ollut tarvetta ennen kuin täytin 8. Koulussamme oli silloin sääntö, että ekaluokkalaiset eivät saa tulla pyörillä kouluun, mutta tokaluokkalaiset saivat. Voilà.
Joo, apupyörät suoraan varastoon vaan, niillä ei tee mitään. Treenatkaa vielä hetki potkupyörällä tai jopa niin, että vuorotellen oikealla ja potkupyörällä, juurikin jossain sopivassa loivassa alamäessä, joka ei pääty mihinkään ruusupuskaan... Väittäisin, että päivittäisellä harjoittelulla tyttö oppii viikossa pyöräilijäksi. Työntötanko on vanhemmalle kätevä, mutta lapselle se lisää kyllä pyörän painoa aika lailla ja minusta myös vaikeutti tasapainon pitämistä, joten se otettiin äkkiä pois. Meillä molemmat lapset oppivat ajamaan 3-vuotiaina parissa päivässä, juurikin vahvan potkupyörähistorian ansiosta. Jarruttaminen tuli sitten aikanaan. Ei kannata parhaita kenkiä käyttää lapsella tässä elämänvaiheessa. :)
Juu, nyt meillä on ollut potkupyörä parina päivänä. Eilen kokeilimme polkupyörää toisen kerran ilman apupyöriä, ja kokeilu päättyi itkuun ennen kuin alkoikaan... Ensi viikolla uudelleen. (Olemme loppuviikon reissussa.)
Kommentoi