Pyöräostoksia

Lupasimme viime vuonna tytölle, että hän saa tänä keväänä oikean polkupyörän.

Kävimme viikko sitten kokeilemassa urheiluliikkeessä yhtä pyörää, ja päädyimme siihen että 16 tuuman koko olisi sopiva tytölle. Liikkeen mallit eivät kuitenkaan miellyttäneet silmää, joten jatkoin etsimistä netin puolella. Halusin myös kotimaisen pyörän. Sitten löysin hienon 16-tuumaisen sinisen Jopon käytettynä ja päätin ostaa sen.

Pyörä saapui eilen bussirahtina, mutta voi kurja: Jopo olikin paljon isompi kuin aiemmin kokeilemamme merkki – ja aiva liian iso pienelle tytöllemme.

* * *

Olin käynyt jo aiemmin ihailemassa Unioninkadun Bike Planetin ikkunassa komeilevaa punaista Tunturi Poni -pyörää, ja muutaman hetken harkinnan jälkeen päätin, että nyt on aika lopettaa jahkailu.

”Haluatko sen hienon punaisen pyörän, jota katsoimme aiemmin?” kysyin tytöltä. ”Joo!” sain vastaukseksi.

IMG_0716.jpg

Katsoimme myyjän kanssa, että 12-tuumaa on hyvä koko vasta ajamaan opettelevalle lapselle, jotta jalat ylettävät satulasta maahan saakka.

Pyörässä oli valmiiksi apupyörät, mutta asennutin siihen saman tien työntöaisan, jotta voisin ottaa apupyörät pois mahdollisimman pian. Pelkään, että lapsi oppii luottamaan liikaa apupyöriin, ja ne hidastavat kunnollista tasapainon kehittymistä.

IMG_0712.jpg

Huomasin myös, että näin ensimmäisellä ajokerralla meno oli muutenkin sen verran holtitonta, että oli hyvä, että pyörässä on jotain mistä pitää kiinni ja sekä hidastaa että ohjata pientä pyöräilijää.

* * *

Pyöräilyssä olikin yllättävän monta vaikeaa asiaa, ei vain tasapainon pitäminen.

Esimerkiksi liikkelle lähtö oli hankalaa, jos polkimet osoittivat pystysuoraan.

IMG_0743.jpg

Kengät luiskahtivat helposti polkimilta.

IMG_0736.jpg

Polkimilla oli helppo polkea vahingossa väärään suuntaan, jolloin pyörä tietysti jarrutti.

IMG_0728.jpg

Ja soittokello vei huomattavan paljon huomiota ohjaamiselta.

* * *

Selvisimme ensimmäisen päivän harjoituksista vain pienillä turhautumisen puuskilla, ja loppua kohti meno oli jo paljon sujuvampaa.

Harjoitukset jatkuvat taas huomenna, toistaiseksi vielä apupyörien kanssa. Katsotaan, milloin ne uskaltaisi ottaa pois.

IMG_0767.jpg

Ja se sininen, 16-tuumainen Jopo odottaa sitten sitä, kun tyttö täyttää 5… tai 6.

Kommentit (18)
  1. Tilia kirjautumatta
    3.4.2016, 19:36

    Joo, apupyörät suoraan varastoon vaan, niillä ei tee mitään. Treenatkaa vielä hetki potkupyörällä tai jopa niin, että vuorotellen oikealla ja potkupyörällä, juurikin jossain sopivassa loivassa alamäessä, joka ei pääty mihinkään ruusupuskaan… Väittäisin, että päivittäisellä harjoittelulla tyttö oppii viikossa pyöräilijäksi. Työntötanko on vanhemmalle kätevä, mutta lapselle se lisää kyllä pyörän painoa aika lailla ja minusta myös vaikeutti tasapainon pitämistä, joten se otettiin äkkiä pois. Meillä molemmat lapset oppivat ajamaan 3-vuotiaina parissa päivässä, juurikin vahvan potkupyörähistorian ansiosta. Jarruttaminen tuli sitten aikanaan. Ei kannata parhaita kenkiä käyttää lapsella tässä elämänvaiheessa. 🙂

    1. Juu, nyt meillä on ollut potkupyörä parina päivänä. Eilen kokeilimme polkupyörää toisen kerran ilman apupyöriä, ja kokeilu päättyi itkuun ennen kuin alkoikaan… Ensi viikolla uudelleen. (Olemme loppuviikon reissussa.)

  2. Mä kanssa komppaan edellistä kommentoijaa, että pientä pyörää voi olla raskas saaha polkastua ylipäätään liikkeelle. Eiköhän se pyöräily kuitenkin tuosta lähde, tsemppiä harjoitteluun vaan!:)
    (nyt kiinnostais kyllä uteliasta että mikä tarina tuohon ”opin 8-v. pyöräilemään”-juttuun liitty, tai että eikö pyöräily sitten niin innostanut vai eikö vaan tullut opeteltua, oliko hankalaa jne.)

    1. Mulla ei ollut oikein tarvetta pyöräilyyn. Kaverit asui viereisissä taloissa, ja vanhempien kanssa ei käyty pyöräilemässä. Olen myös ollut aina hyvin arka, ja muistan pelänneeni apupyörillä ajamista, kun pyörä keinahteli epämiellyttävästi puolelta toiselle. Ehkä se suurin syy oli, että ei ollut tarvetta ennen kuin täytin 8. Koulussamme oli silloin sääntö, että ekaluokkalaiset eivät saa tulla pyörillä kouluun, mutta tokaluokkalaiset saivat. Voilà.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *