Rattaiden kanssa Länsimetrossa

Tänään vien Länsimetro-nörtteilyni seuraavalle tasolle. Sen lisäksi, että vein tytön lauantaina huviajelulle Länsimetrolla, kävin nyt tutustumassa pojan kanssa jokaiseen uuteen asemaan tarkemmin, ja tutkimme, miten kätevää metrosta on liikkua rattaiden kanssa maan pinnalle ja takaisin. Tervetuloa siis mukaan tutkimusmatkalle!

Kun liikkuu vaunujen tai rattaiden – tai tietysti myös pyörätuolin – kanssa, kiinnittää huomiota aivan erilaisiin asioihin kulkemisessa kuin jalkaisin. Suomessa julkiset liikennevälineet ovat toki lähtökohtaisesti esteettömiä, mutta varsinkin Helsingin keskustan vanhemmilla metroasemilla kulkeminen katutasosta metrolaiturille saattaa viedä yllättävän pitkän ajan useammalla hissillä, ja kulkemiseen on varattava huomattavasti enemmän aikaa kuin ilman rattaita.

Sopivat asemat valitsemalla matkat maan pinnan ja asemalaiturin välillä voivat viedä yhteensä enemmän aikaa kuin itse metromatka.

Kaksi inhokkiasemaani ovat ne, joita käytän myös eniten: Helsingin yliopisto ja varsinkin Hakaniemi. Kun Hakaniemen asemalta laskeutuu metrolaiturille, on käytettävä kolmea hissiä, joista pisin ja hitain on Lippuhallista alemmalle välitasanteelle laskeutuva vinohissi. Samanlainen vinohissi on myös Helsingin yliopiston asemalla, mutta siellä hissejä on sentään kaksi. Hakaniemessä liukuportaiden viereen on mahdutettu vain yksi vinohissi, ja jos se menee juuri nenän edestä, seuraavan vuoron odotus tuntuu ikuisuudelta.

Oletin tietysti jo tutkimusmatkallemme lähtiessä, että Länsimetron uusilla asemilla esteettömyys on otettu huomioon paremmin, mutta päätin todentaa asian leikkimielisellä mittauksella.

Otin siis yksinkertaisesti sekuntikellolla aikaa, miten paljon kestää nousta rattaiden kanssa metrolaiturilta maan pinnalle ja toisin päin! Ja samalla tietysti katselin tarkemmin sekä asemalaitureiden että asemarakennusten arkkitehtuuria.

1. Lauttasaari

Lauttasaaren asemalaiturilla on kaunis sininen valaistus ja sen katosta roikkuu noin ziljardi pientä ja mustaa kattolamppua. Hauskan näköinen asema.

Uloskäynnit ovat asemalaiturin molemmissa päissä. A-uloskäynti vie erilliseen asemarakennukseen.

B-uloskäynti on puolestaan uuden Lauttis-kauppakeskuksen yhteydessä.

Sisäänkäynneistä Lauttiksen puolinen B-vaihtoehto on kätevämpi, sillä katutasolta pääsee laiturille yhdellä hissillä. A-sisäänkäynnin puolelta on käytettävä kahta.

Matka laiturilta katutasolle vei B-sisäänkäynnin kautta 2,5 minuuttia ilman hissien odotuksia, kun taas Lauttiksen puolelta alas pääsi lähes minuutin nopeammin. Erinomaista!

2. Koivusaari

Lauttasaaren länsireunalla sijaitseva Koivusaaren asema lienee reitin hiljaisimpia. Aseman on kerrottu olevan maailman ainoa meren alla sijaitseva metroasema, ja meri näkyy kuulemma myös arkkitehtuurissa. Asemalaiturin seinillä roikkuvat puupaneelit tuovat mieleen valaan hetulat. 

Valaan vatsasta ylös pääsee joko Suomen pisimpiä liukuportaita pitkin…

…tai yhdellä vinohissillä suoraan ulko-ovelle. Joillain Länsimetron asemillakin käytetään siis vinohissejä, mutta ne ovat onneksi nopeampia kuin vanhojen metroasemien hissit ja niitä on aina kaksin kappalein. Koivusaaressa matka laiturilta ylös tai toisinpäin vie reilusta 1,5 minuutista 2,5 minuuttiin riippuen siitä, onko hissi kohdalla vai ei.

Ulkoa Koivusaaren metroasema näyttää kivalta. Isoista ikkunoista avautuu myös merinäköala.

3. Keilaniemi

Asema, jota tulen käyttämään eniten, on Keilaniemi. Asemalaituri on yksi suosikeistani, ja katosta vaakatasossa ja pystysuoraan roikkuvat loisteputket luovat näyttävän tilataideteoksen.

Asemat kumisevat vielä tyhjyyttään, ja luulen, että ne vilkastuvat vasta, kun metron liityntäliikenne alkaa ja vanhat seutulinjat lakkaavat vuodenvaihteen jälkeen.

Keilaniemessä asemarakennuksia on kaksi, vaikka ne sijaitsevatkin vierekkäin. Asemarakennusten lisäksi on kaksi satelliittisisäänkäyntiä kadun toisella puolella.

Työpaikkani puoleiselle G-sisäänkäynnille pääsin rattaiden kanssa reilussa kahdessa minuutissa, ja asemarakennuksen B-sisäänkäynnin kautta hissimatka vei reilut 1,5 minuuttia. Ei paha. Tällä asemalla tosin rattaita nähtäneen muita asemia vähemmän, sillä aseman käyttäjistä valtaosa lienee viereisten toimistotalojen työntekijöitä, ja asema hiljenee illaksi.

Toivon, että aseman tyhjiin liiketiloihin avautuisi vaikkapa jokin kioski, sillä palveluiden suhteen Keilaniemi on ollut tähän asti melkoinen tyhjiö.

4. Aalto-yliopisto

Aalto-yliopiston laituria ja liukuportaiden kattoa hallitsevat rei’itetyt ruosteenpunaiset metallikolmiot, jotka jatkuvat ulos saakka. Asema onkin yksi yhtenäisimmistä kokonaisuuksista.

Asemarakennuksia on kaksi. Tietotien puoleiselle sisäänkäynnille kävellään maan alla tovi.

Pääsisäänkäynti on yliopiston kampuksen puolella.

Tietotien sisäänkäynnille tein matkaa laiturilta 3 minuuttia, pääsisäänkäynnistä pääsin alas alle kahdessa.

5. Tapiola

Tapiola kuuluu näyttävimpiin asemiin, ja asemalaiturin valkoinen väri ja katon valkoiset kuvut toivat minulle tunteen siitä kuin olisin avaruusaluksessa.

Asemalaiturilla matkustajia tervehtii myös Kim Simonssonin teos Emma jättää jäljen.

Tapiolan linja-autoasema on rakenteilla vielä pari vuotta, joten asemalaiturilta pääsee ulos vain sen toisesta päästä. Matka maan pinnalle vaatii melko pitkän liukuporrasmatkan, ja luulen, että tämä on yksi harvoja asemia, jossa hissillä saattaa päästä nopeammin perille. Matka laiturilta Tapiolan keskuksen kävelykannelle ja takaisin vei alle kaksi minuuttia suuntaansa.

Sisäreittiä kauppakeskus Ainoaan ja takaisin en kuitenkaan suosittele. Se oli hidas, käsittämätön ja hankala ja sisälsi liian monta hissimatkaa. Varsinkin ruuhka-aikaan hissien odotusajat voivat olla sietämättömän pitkät, ja huomattavasti nopeammin pääsee, kun kulkee ulkokautta.

6. Urheilupuisto

Urheilupuiston asema on kokonaisuutena varmasti kaikkein harmonisin. Musta-valkoinen asemalaituri näyttää hienolta.

Ja sama muotokieli jatkuu myös asemarakennuksessa. Asema on paitsi tyylikäs, myös tehokas. Matka maan pinnan ja laiturin välillä vie vain parhaimmillaan vain reilun minuutin, ja jos huonosti käy, reilut 1,5 minuttia.

7. Niittykumpu

Niittykummun asema on designiltaan pelkistetyin. Retrovärinen mosaiikkityö laiturin molemmin puolin ei itseäni pahemmin sykähdyttänyt.

Aseman sisäänkäynti on Niitty-kauppakeskuksessa, jossa oli pari ruokakauppaa ja pikaruokalaa.

Matka ylös ja takaisin vei reilusta 1,5 minuutista vajaaseen 2 minuuttiin.

8. Matinkylä

Tutkimusmatkamme viimeinen pysäkki ja Länsimetron pääteasema seuraavien vuosien ajan on Matinkylä ja kauppakeskus Iso Omena. Asemalaiturin valkoinen holvikatto on hyvin kaunis.

Jatkossa vaihtaminen bussiin on hyvin kätevää, sillä metron liityntälinjat poimivat matkustajat heti ensimmäisten liukuportaiden ja hissien yläpäästä.

Isoon omenaan ja katutasoon on otettava vielä toinen hissi, joten ulos asti matkaan menee reilut kolme minuuttia.

Veikkaan, että Iso Omena on yksi tämän projektin suurimmista voittajista. Kauppakeskus on nyt hyvin helposti saavutettavissa myös Helsingistä käsin, ja esimerkiksi matka Helsingin keskustasta Isoon Omenaan kestää lähes saman verran kuin Itäkeskuksen Itikseen.

Ensi vuonna käyttöön otettava HSL:n uusi vyöhykejako myös sijoittaa kaikki nykyiset metroasemat AB-vyöhykkeen sisään, joten matkan hinta sekä Helsingin sisällä että Espoon puolelle on sama. Tähän mennessä kynnys ylittää kuntaraja on ollut suuri, sillä matkan hinta on silloin lähes tuplaantunut.

* * *

Palkitsimme itsemme tutkimusmatkan päätteeksi lounaalla Hangon Makaronitehtaassa, johon törmäsin Isossa Omenassa. Olemme syöneet Makaronitehtaan herkullisia pastoja kerran Hangossa, ja jäin silloin odottelemaan, että ravintola saapuisi myös Helsinkiin. Vielä pastoja ei kuitenkaan saa Kehä I:n tältä puolen, mutta hyvä tietää, että lähin Makaronitehdas on vain metromatkan päässä.

Ja pastahan oli aivan törkeän hyvää! Otimme pojan kanssa yhteisen pasta bolognesen, ja hän suorastaan ahmi oman annoksensa.

Nyt on siis saatu Länsimetro käyttöön, asemat tarkastettua ja metronörtteilyt nörtteiltyä. Voin jatkossa keskittyä ihan vaan matkustamaan sillä.

Kaiken kaikkiaan rattaiden kanssa oli hyvin miellyttävää liikkua uusilla asemilla. Lähes kaikille sisäänkäynneille pääsi hisseillä, ja rattaat eivät edes tuntuneet juurikaan hidastavan matkaa. Laiturilta oli mahdollista päästä pinnalle jopa reilussa minuutissa, yleensä kahdessa, ja hitainkin hissimatka vei vain kolme minuuttia.

Joiltain asemilta en löytänyt asemien ja uloskäyntien karttaa laiturialueelta, joten oli vain arvattava, kannattaako lähteä oikealle vai vasemmalle. Opasteita varmasti lisätään, kun palautetta annetaan. Asemilla oli kivasti myös HSL:n henkilökuntaa neuvomassa, ohjaamassa ja vastaamassa kysymyksiin.

Niin, entäpä täällä toisessa päässä?

Helsingin yliopistolla kahden hissin matka alas vei neljä minuuttia ja Hakaniemi veti tälläkin kertaa pohjat. Matka laiturilta ylös vei yli 6 minuuttia, ja jos olisin sattunut olemaan pitkän vinohissin juurella juuri, kun se lähtee nenän edestä, matka olisi venynyt yli 7 minuuttiin.

M.O.T.