Retki ilman äitiä
Onhan siinä puolensakin, että poika on tottunut tuttipulloruokintaan.
Eilen otin vauvan ja pullollisen maitoa lastenvaunuihin, ja hurautimme kahdestaan työpaikalleni Espooseen tervehtimään kollegoitani. Rouva sai käydä omilla asioillaan, ja me olimme pojan kanssa aivan muina miehinä kahden kesken.
Tyttömme ei suostunut vauvana koskemaankaan tuttipulloon, joten hän oli kiinni äidissään oikeastaan siihen asti, kun hän alkoi syödä kiinteitä ruokia. Eikä olisi tullut kysymykseenkään, että olisimme voineet lähteä tytön kanssa johonkin kahdestaan ilman äitiä.
Mutta tämä tilanne avaa nyt aivan uusia mahdollisuuksia!
Onhan tämä muutenkin aivan toisenlaista, kun voin itsekin osallistua vauvan syöttämiseen ja saan kokea vauvan kanssa sitä läheisyyttä, joka olisi muuten vain äidin koettavissa.
Vaikka maidon pumppaamiseen menee jonkin verran aikaa, olen jo nyt havainnut, että kaiken kaikkiaan pojan syöttäminen käy nopeammin kuin tytön aikanaan. Edes pullojen pesemiseen ja desinfiointiin menevä aika ei ole mitään siihen verrattuna, että tyttö söi ensimmäisinä viikkoinaan kahden tunnin välein ja puolitoista tuntia kerrallaan. Siinä ei Rouva tehnyt juuri muuta kuin imetti.
Rouvakin taitaa olla aika tyytyväinen siihen, että isi voi hoitaa yösyötöt. Toivotaan silti, että poika alkaisi vähitellen tottua paremmin myös imetykseen. Olisi aika kätevää, että olisi molemmat vaihtoehdot käytettävissä.
Kommentit
Meillä taitaa mies olla samoilla linjoilla pulloruokinnan suhteen. Itse jaksoin pumpun kanssa säätämistä hurjat kaksi kuukautta ennen kuin meni hermot ja siirryttiin kokonaan korvikkeeseen, mutta näin jälkikäteen olen ollut tavattoman kiitollinen niistä nukutuista öistä ja yksin tehdyistä tuulettumisretkistä, joihin ei ilman pulloruokintaa olisi ollut mahdollisuutta. Voimia teille vauva-arkeen!
Se oli esikoisen kanssa oikeasti tosi rankkaa. Sen pari kertaa, kun Rouva oli poissa ja yritin syöttää tytölle jotain pullosta, illat päättyivät hirveisiin itkuraivareihin. Tyttö ei koskaan tottunut pulloruokintaan, joten tämä on nyt meille kovin uutta ja ihmeellistä.
Tuo imettämisen sitovuus on aivan totta. Ihanteellista olisi kaiketi molempia yhtä lailla huoliva vauva, mutta valitettavan usein pulloon tottunut ei viitsi tehdä enää työtä rinnalla ja jos äiti ei pumppaa, pulloruokinta myös vähentää maidon määrää. Ja toisaalta jos odottelee liian kauan että imetys "sujuu" niin vauva ei enää välttämättä pulloa huoli.
Teillähän tuo on ideaali tilanne siinäkin mielessä, että Rouva voi välillä olla pätkiä tytön kanssa kahden :) josko se helpottaisi isosiskon rooliin siirtymistä.
Siinä on juuri nuo riskit. Saa nähdä miten käy.
Pakko puhua imetyksen puolesta tässäkin kommenttikentässä, etteivät tuoreet vanhemmat tekisi kaikkia valintoja "helppouden" perusteella. Jokainen tekee omat valintansa, mutta rintaruokinnan paremmuus on kiistaton tosiasia. Vauvat tai äidit eivät ole parempia tai huonompia, miten sitten asiat hoitavatkin, mutta imetyksen pitkäaikaisvaikutukset ovat sekä äidille että lapsille niin merkittävät, että imetykseen kannattaa todellakin panostaa. Ja myös pumppaaminen ja osittaisimetys on imetystä :).
Itselläni on ollut sekä korvikevauva että täysimetetty vauva. Helpotus oli suuri kun imetys onnistui toisen lapsen kanssa täydellisesti ja itsekin uskaltautui heittäytymään siihen vauvakuplaan täysiä. Toisen lapsen kanssa ei enää myöskään samalla tavalla taivu siihen muiden painostukseen äidin omasta ajasta ym. Kyllä sen puoli vuotta jaksaa aivan hyvin olla vauvan kanssa, korkeintaan imetyvälin olin erossa vauvasta (3-4 h). Ja toki aivan vastasyntynyt saattaa syödä vaikka 12 kertaa vuorokaudessa tunnin kerrallaan, se on täysin normaalia ja jopa hyväksi, koska silloin äidin maitomäärä pysyy riittävällä tasolla. Mutta kyllä ne imetyvälit hyvin nopeasti pidentyvät ja jo 2 kk vanhalla on yleensä jo selvät rutiinit ja äitikin pääsee paremmin asioilleen. Tuntuu ehkä kamalalta esikoisen äideille olla vauvassa kiinni niin pitkään, mutta toisen vauvan kanssa se oli ainakin omalla kohdalla vain ihanaa. Sehän oli juuri sitä mitä oli toivonut ja sai täysillä nauttia vauva-ajasta.
No mutta lukekaa lisää imetyksen tuen nettisivuilta :) ja alkuperäiseen postaukseen kommenttina että kiva kun tyttökin saa laatuaikaa äitinsä kanssa :) iskä ja poika ja tyttö ja äiti asioilla -sehän on ihan parasta :)
Itse asiassa näyttöön perustuvaa tietoa imetyksen hyödyistä hyvän hygienian maissa on todella vähän, eikä satunnistettuja tutkimuksia ollenkaan. Suurimmat hyödyt lienevät äidin painonhallinnalle, myöskin äidin sairastamien flunssaien ym tarttuminen lapseen sattaa vähentyä, kun vauva saa vasta-aineita. Osittaisimetyksessä tämä vasta-ainepuoli toteutuu.
Imetys on monille äideille tärkeä ja hieno asia, mutta neuvolan ja imetyksen tuki ry:n levittämä näkemys sen eduista on melkoisen ylimitoitettua. Toki tärkeää työtä tekevät molemmat tahot, kaikki kunnia heille.
Pulloruokinnan runsaat hyödyt, kuten esim tässä postauksessa mainitut, ovat aika vähän mediassa esillä, vaikka vaikutus perheiden jaksamiseen voi olla merkittävä.
Itse imetin lapsiani, enkä koe tätä erityisesti sydämenasiakseni. Huvittaa kuitenkin, miten imetys tuntuu välillä saavan lähes uskonnolliset mittasuhteet (en viittaa edellä oleviin kommentteihin).
Paljon onnea tuoreesta pienokaisesta ja ihania hetkiävanhemmuuteen ja sisaruuteen koko perheelle! Ihmeellinen kesä teillä kaikilla edessä :)
Huh huh, nyt kyllä arvon lääkärin kannattaisi päivittää tietonsa tälle vuosituhannelle! Imetyksestä on hyvin runsaasti tieteellistä tutkimusnäyttöä länsimaisessa kontekstissa ja sen edut ovat kiistattomat. Ihan vain muutamia mainitakseni imetys laskee merkittävästi äidin riskiä sairastua tiettyihin yleisiin syöpiin, synnytyksen jälkeiseen masennukseen, osteoporoosiin, lapsen riskiä ylipainoon koko elämänsä aikana, diabetekseen (molemmat tyypit), allergioihin, astmaan, atopiaan jne.
Lääkärin peruskoulutukseen kuuluu vain yksi luento imetyksestä, joten on ymmärrettävää, että siihen pohjautuva imetystietous on heikkoa.
Tämä käsitys perustuu kansainvälisissä lääketieteellisissä tietokannoissa tehtyihin hakuihin, ei yksittäisiin luentokoulutuksiin :)
Koska suurin osa länsimaisista lapsista on niin terveitä ja imetyksen rinnalla esiintyy niin monia muita elintapatekijöitä, ja koska pulloruokinta mitä ilmeisimmin kasvattaa terveitä ja hyvinvoivia lapsia, on luotettavan näytön saaminen tällaisesta aiheesta erittäin vaikeaa. Rintaruokinnasta ei varmasti ole mitään haittaa, ja voi olla jonkinlaista hyötyäkin. Luotettavaa tutkimustietoa asiasta ei kuitenkaan länsimaisen, täysaikaisena syntyneen lapsen kohdalla juuri ole. Pa
Yksittäisiä tutkimustuloksia katsottaessa täytyy aina muistaa, että niiden menetelmät ja esimerkiksi otoskoot eivät välttämättä ole sellaisia, että tuloksia voi yleistää "kiistattomiksi". Ja tutkimustuloksia on aina keskenään ristiriitaisia. Pitäisi olla useita menetelmiltään laadukkaista tutkimuksia nippuna tarkastelevia review-tutkimuksia, ennen kuin voi puhua hyvin varmasta näytöstä.
Samoin tilastollisesti merkitsevä ero tuloksissa ei välttämättä tarkoita käytännön kannalta merkitsevää eroa. Tarkoittaa siis kuvitteellisena esimerkkinä, että jos tuloksien mukaan jonkin syövän riski on tilastollisesti merkitsevästi pienempi, niin se riski voi pienentyä vaikkapa 5 prosentista 4,5 prosentiin, mikä ei ole huima ero - se on vain tilastollisesti merkitsevä ero. Ja joku muu elämäntapatekijä voi sitten vaikkapa nostaa sitä samaa syöpäriskiä.
(Tämä siis yleisenä kommenttina tutkimustulosten tarkastelemiseen. Imetyksen vaikutuksia selvittäviä tutkimuksia en ole lukenut.)
Nämä edut taitavat tulla myös silloin, jos lapsi saa pumpattua äidinmaitoa pullosta? Ei kai se lapsen elimistö tiedä, onko maito imetty nännistä vai silikonitutista, kun on kuitenkin samaa tavaraa.
Mielenkiintoinen näkökulma. Itselläni ei ole mitään faktatietoa asiasta, joten en lähde kommentoimaan sitä.
Väärinkäsitysten välttämiseksi vielä:
Kyse ei ole siitä, etteikö lapsen ravitsemuksella olisi mitään väliä, tai etteikö mutkattomasti sujuva imetys olisi kaikkien kannalta erinomainen vaihtoehto. Nykyaikaiset korvikkeet vaan ovat niin laadukkaita, että on vaikea sanoa, ovatko ne lapsen kannalta kovinkaan paljon huonompi vaihtoehto. Nykyiset korvikkeet ovat olleet käytössä niin lyhyen aikaa, että niiden vaikutuksista aikuisiän terveyteen ei ole tutkittua tietoa, käyttäjät kun eivät vielä ole aikuisikään ehtineet. Aiemminhan korvikkena on annettu esim veteen tai mehuun laimennettua lehmänmaitoa.
Kuten edellä jo tavallaan kommentoitiinkin, imetyksen oletetuista hyödyistä puhuttaessa ei yleensä mainita, kuinka suuresta riskinalenemasta ajatellaan olevan kyse. Mahdolliset hyödyt tulevat esiin väestötasolla siten, että esim yksi lapsi tuhannesta säästyy joltakin vaivalta. Yksittäisen lapsen kohdalla ei siis voi sanoa, että nimenomaan imetys tai korvikeruokinta olisi syynä hänen terveydentilaansa.
Lapsen terveys ja hyvinvointi on erittäin monimutkainen ja monitekijäinen kokonaisuus, josta yhden yksityiskohdan erottaminen irralleen on hankalaa. Tieteen tulkinta on vaikeaa jopa alan ihmisille, saati sitten maallikoille. "Kiistattomia tosiasioita" on tieteen maailmassa vähän. Se kuitenkin tiedetään, että lapsen ruokkimiseen on onneksi nykyään olemassa monia hyviä vaihtoehtoja, joilla kasvaa terveitä ja hyvinvoivia aikuisia :)
Niin, no meillähän kyse ei ole helppoudesta eikä omasta valinnasta. Jos olisin voinut valita, lapsemme ei olisi tarvinnut sairaalahoitoa syntymän jälkeen. Tähän nähden minulle on aivan toisarvoista, milllä tavalla hän saa ravintonsa, kunhan on hengissä ja syö. Tämän postauksen pointti oli muutenkin nähdä jotain positiivista tässä tilanteessa, kun niin moni asia meni aivan pieleen. Tyttö muuten vietti tuossa laatuaikaa päiväkotikavereidensa kanssa :) Haimme hänet kotiin samalla, kun palasimme pojan kanssa retkeltä ;)
Hei! Jos Rouva haluaa saada rintaruokinnan käyntiin ja maidon riittämään niin suosittelen sitä että vauva saa stimuloida rinnalla paljon. Pumppu ei stimuloi rintaa samaan tapaan eli siinä on vissi tarkoitus kun vauva haluaa olla 24/7 rinnalla! Äkkiä käy niin ettei lapsi suostu enää olemaan rinnalla ollenkaan jos antaa ajan kulua. Tämä siis jos imetystä haluaa jatkaa (jota kirjoituksessasi sanoit). Imetystuesta saa kotiin käymään henkilöitä jotka voivat opastaa noissa tilanteissa. Suosittelen tosi paljon!
Tämä on aivan totta. Itsekin muistan, kun imetin yhden lauantain aamusta iltaan, jotta sain imetyksen kunnolla käyntiin. Kyllä siinä kärsivällisyyttä koeteltiin, mutta onnistui. Ja täytyy sanoa, että itsekin alan ammattilaisena olen törmännyt juuri imetyksen kiistattomiin etuihin nin lapselle kuin äidille.
Kiitos, nyt ainakin maitoa näyttää riittävän erinomaisesti, eikä vastiketta tarvita.
Minusta tekstissä tuodaan esille pulloruokinnan hyvät puolet mitenkään kiistämättä sitä tosiasiaa että imetyksellä on jo aiemmissa kommenteissa mainitut selkeät hyödyt etenkin vauvalle mutta myös äidille. Isän mahdollisuus olla vauvan kanssa tällä tavalla tasaveroinen hoitaja on aivan totta. Asioista pitää voida keskustella objektiivisesti.
Esimerkkinä vaikka itseni tässä, imetys kohdallani onnistui hyvin ja olen täysimettänyt molempia vauvoja puoli vuotta ja osittain yksivuotiaaksi, jona aikana vauvat eivät ole sairastaneet yhtään ainoaa infektiota ja olen itse palautunut 25 raskauskiloista normaalimittoihin ilman dieetintapaistakaan. Myöskään mistään masennuksesta ei ole ollut tietoakaan vaikka olen ollut välillä aivan uupunut yöimetyksistä. Kuitenkin homma oli tosi sitovaa ja ajoittain yksinäistä ja raskasta, etenkin nuoremman kohdalla kun esikoinen joutui siirtymään syrjään sylistä joka kerta kun vauvalla oli nälkä. Kaikessa on puolensa!
Tosi hyvä kommentti. Itsekin aikaisemmin luin noita kommentteja, ja mietin että miksi imetyksestä syntyy niin usein tämmöinen kamala hulabaloo. Mäkin olen kaksi lasta täysimettänyt puolivuotiaksi ja jatkanut imetystä vuoden ikäisiksi. Pidän imetystä tärkeänä ja olen tehnyt duunia sen onnistumisen eteen. Mutta herranen aika, tärkeää lapselle on sata muutakin asiaa, miksi juuri imetyksestä nousee meteli? Sitä paitsi tässäkin bloggauksessa kerrottiin että Rouva pumppaa maitoa, se on kyl semmonen homma mistä nousee hattu korkealle täältä!
Hyvääni juhannusta kaikille!
Kiitos!
Niin, ja se mitä en kertonut aiemmin oli, että meille annettiin sairaalasta kotiutuessa ohjeeksi, että lapseen pitää saada päivittäin uppoamaan 500 - 600 ml maitoa päivässä, mikä oli alussa todella haastava määrä. Rintaruokinnalla se olisi ollut lähes mahdotonta ja lisäksi seuranta olisi ollut vaikeaa, sillä vauvaa olisi pitänyt alkaa punnita jokaisen syötön yhteydessä ennen ja jälkeen syötön... Pullosta näki heti, miten paljon maitoa meni.
Tää on kyllä aivan yks mysteeri, miksi imetyksestä tulee aina tällainen haloo, kun siitä kirjoitetaan/puhutaan. Ylläolevaa kommentoijaa mukaillen - eikö lapsen hoitoon liity monta muutakin asiaa kuin se ikuinen kuumaperuna, imetys. Hienoa, että isällä on pulloruokinnan kautta mahdollisuus muodostaa läheistä suhdetta lapseen alusta alkaen :)!
Imetys-vouhkaajille vielä lopuksi pieni fyi: kaikki, btw, eivät välttis pysty edes imettämään. Syinä tälle saattaa olla esim. kova lääkitys, rintojen kehityshäiriö yms. Ottakee please enemmän selvää myös imetyksen vaikeuden toisesta puolesta...
Rohkea veto kirjoittaa imetyksestä, kun siitä voi ennustaa nousevan heti tätä perinteistä väittelyä. Tämän blogin lukijakunta taitaa olla kuitenkin suht maltillista ja suvaitsevaista - pointsit siitä :)
Heh, keskustelu oli odotettavissa - siitä huolimatta, että tekstini ei ollut varsinaisesti imetyskielteinen eikä -myönteinen ;)
Ahaha, pitihän se arvata että imetysfanaatikot hyökkäävät heti kimppuun jos uskalletaankin mainita pulloruokinta ja sen edut. Valitettavasti käytös alkaa pitkin internetiä muistuttaa jo lahkon käyttäytymistä eikä voi olla hyväksi agendallenne. Mutta viihdyttävää tämä toki on...
Voi apua mitä kommentteja täällä on, molemmilta puolilta. Ensin tullaan sanomaan ettei länsimaissa voida näyttää imetyksen hyötyjä pulloruokintaan nähden (mikä on vale), ja sitten kun joku korjaa väitteen niin ollaan jo leimaamassa imetysfanaatikoksi tai -vouhkaajaksi. Käsittämätöntä. Toisaalta en näe millään muotoa tarpeellisena tulla kommentoimaan/vihjailemaan ylipäätään kenellekään että valinta (osittaisesta) pulloruokinnasta on tehty "helppouden perusteella", ja varsinkaan blogissa jossa puhutaan vauvasta, joka on viettänyt ensimmäiset päivänsä teho-osastolla ja jonka äiti on kärsinyt kovista kivuista synnytyksen jälkeen. Ihan yhtä käsittämätöntä tämäkin.
Voi kun äidit ja isät osaisivat vain tukea toisiaan, aidosti ja vilpittömästi, ihan oikeasti ketään leimaamatta, tuomitsematta tai polkematta. Ettei tarvitsisi aina puhua imetysfanaatikoista tai imetyshihhuleista tai imetyspropagandasta tai hulluista imettäjistä tai selitellä tuulesta temmattuja "faktoja" siitä ettei imetyksestä ole mitään erityisempää hyötyä pulloruokintaan nähden. Eikä toisaalta tarvitsisi sitten hyökätä viattomaan postaukseen kertomaan, että imetys on helppoa ja vastasyntyneen tuleekin syödä usein ja että kyllähän nyt puoli vuotta jaksaa ilman omia menoja.
Mutta sitä minä vaan olisin alunperin kommentoinut, että tämä oli kauniisti kirjoitettu postaus. Ihania kahdenkeskisiä hetkiä ja niitä perhehetkiä myös!
Kiitos sinulle! Kyllä tämä alkaa tästä vähitellen sujumaan, ja sairaalapäivät tuntuvat päivä päivältä kaukaisemmilta. Ja tyyppihän syö aivan käsittämättömiä määriä!
Mä oon itse imettänyt kaksi lasta. Eka lapsi oli helppo tapaus nukkui hyvin, söi hyvin(muttei jatkuvasti) ja oli tyytyväinen. Yöllä kaksi kertaa (yksi rinta kerrallaan) 4-kuukautiseksi ja kerran yössä puolivuotiaaksi. Päivällä 3-4 tunnin välein ja kaikki meni täydellisesti! Ja sitten tuli toinen lapsi, joka söi jatkuvasti tunnin välein, huusi yöt ja päivät ja valvo puolivuotiaaksi. Kenenkään muun, kun äidin syli ei kelvannut. Kaikki kikkailut kokeiltiin, mikään ei auttanut. Imetys alkuviikkoina oli niin kauheata, että en tiedä miksi sen tein. Velvollisuudentunnosta kai. Lapsi siis söi ja sen väliajan olin lypsykoneelle. Maitoa ei ehtinyt nousta, lapsi ei osannut imeä etc. Samaan aikaan sisarus oli 2 ja tarvitsi myös huomiota. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut parempi vaihtaa suosista korvikkeeseen.
Itse olen korvikelapsi kaksosveljeni kanssa ja olemme olleet poikkeuksellisen terveitä kumpikin. Ei esim. yhtään sairaspoissaoloa koko 12 vuoden kouluaikana! Suhteet äitiin(joka meni töihin 4kk syntymän jälkeen) myös kunnossa;) Eli mun mielestä imetys kiva juttu jos onnistuu, mutta en ikinä potisi huonoa omaatuntoa, jos ei lähde sujumaan ja päädytään korvikkeisiin.
Mä olen kans sanonut Rouvalle, että tästä ei pidä stressata. Jos imetys sujuu, se sujuu, ja jos ei niin ei. Jos tyyppi syö pullosta ja maitoa tulee pumpulla riittävästi, hyvä niin. Ja jos ei, sitten käytetään vastiketta. Ihan rennosti vaan. Nämä kolme viikkoa ovat laittaneet ainakin meillä asiat oikaan perspektiiviin, ja se mitä kautta ravinto virtaa elimistöön on vähemmän merkityksellistä kuin se, että lapsi on ylipäänsä kunnossa.
Voi ärsytys. Tässäkin ketjussa on enemmän "imetysfanaatikoista" vauhkoojia kuin oikeasti imetyksestä vauhkoojia :D Miksi aina tiettyjä asioita puolustamalla saa sen fanaatikon leiman? Tässäkin ketjussa on jotain kiistelyä imetykseen liittyvistä tutkimuksista sekä ihan fiksuja neuvoja rouvalle, kun ilmeisesti haluaa imettää. Ja sitten jo huudetaan Fanaatikot!!
Keksitkö parempaa termiä/sanaa sitten postauksen ekoille kommenteille...? Ja eikö kyseiset kommentit kuulosta sinusta yhtään pamfletilta? Kuin poliittista julistusta lukisi :'D.
Itse olen osittain rintaruokkinut molemmat lapset kiinteiden aloittamiseen asti. Valitettavasti sairastuin ensimmäisen lapsen aikana masennukseen, juurikin imetyksen takia. Maitoa ei tullut tarpeeksi ja tein kaikkeni sen lisäämiseksi, otin myös yhteyttä imetyksen tukeen, mutta tunsin olevani vain huono äiti sen jälkeen, koska en "yrittänyt tarpeeksi". Tein vielä sen virheen, että luin nettikeskusteluja ym. asiasta. Itkun kanssa sitten imetin sen 4 kuukautta, kunnes sukulaiseni totesi, että nyt saa riittää, ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Toisen lapsen kohdalla olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että maitoa ei välttämättä tule ja kaikki menikin paremmin ilman itkuja. Imetys on hyvä asia, mutta eiköhän anneta jokaisen vanhemman tehdä oma päätöksensä sen suhteen.
Juu, varsinkin kun se ei aina ole edes oma päätös. Kuulostaa tosi kurjalta ja rankalta tuo sinun kokemuksesi. Miehenä minun on vähän vaikea ymmärtää tämän asian painoarvoa äitiydessä/vanhemmuudessa. Toki imetys on hyvä asia, jos onnistuu, mutta toivoisin että imetystuet yms. kannustaisivat ennemminkin relaamaan kuin ns. yrittämään kaikkensa. Ehkä he tekevätkin niin, en tiedä kun en ole kokeillut.
Imetyskeskustelussa on se hankaluus, että helpointa on vedota omiin kokemuksiin, jotka saattavat olla aivan erilaisia kuin muiden. Tutkimuksia löytyy myös eri lähtöön. Minulla imetys pahensi synnytyksen jälkeistä masennusta (jolla voi olla kytkös estrogeenin puutteeseen imetyksen aikana) aiheuttamalla mm. vaihdevuosimaisia oireita kuten valvomista, kuumia aaltoja sekä ahdistusta. Imettämisen lopettaminen 3,5 kuukauden kohdalla normalisoi minulla hormonitoimintaa ja edisti toipumista (ja oli todella tarpeen mielenterveyteni takia). Kokonaisuudessa perheen jaksaminen ja vanhempien mahdollisuus jakaa hoitovastuuta eivät ole pieniä asioita, vaikka imettäminen onkin hyvä asia vauvan kannalta. En voi kuin olla samaa mieltä, että kukin perhe toimii kuten parhaaksi näkee oman tilanteensa mukaan ja tähän tulee kannustaa.
Kaikkea hyvää ja onnellista teille uuden vauvan kanssa ja turhat paineet pois Rouvalta!
Kommentoi