Retki ilman äitiä
Onhan siinä puolensakin, että poika on tottunut tuttipulloruokintaan.
Eilen otin vauvan ja pullollisen maitoa lastenvaunuihin, ja hurautimme kahdestaan työpaikalleni Espooseen tervehtimään kollegoitani. Rouva sai käydä omilla asioillaan, ja me olimme pojan kanssa aivan muina miehinä kahden kesken.
Tyttömme ei suostunut vauvana koskemaankaan tuttipulloon, joten hän oli kiinni äidissään oikeastaan siihen asti, kun hän alkoi syödä kiinteitä ruokia. Eikä olisi tullut kysymykseenkään, että olisimme voineet lähteä tytön kanssa johonkin kahdestaan ilman äitiä.
Mutta tämä tilanne avaa nyt aivan uusia mahdollisuuksia!
Onhan tämä muutenkin aivan toisenlaista, kun voin itsekin osallistua vauvan syöttämiseen ja saan kokea vauvan kanssa sitä läheisyyttä, joka olisi muuten vain äidin koettavissa.
Vaikka maidon pumppaamiseen menee jonkin verran aikaa, olen jo nyt havainnut, että kaiken kaikkiaan pojan syöttäminen käy nopeammin kuin tytön aikanaan. Edes pullojen pesemiseen ja desinfiointiin menevä aika ei ole mitään siihen verrattuna, että tyttö söi ensimmäisinä viikkoinaan kahden tunnin välein ja puolitoista tuntia kerrallaan. Siinä ei Rouva tehnyt juuri muuta kuin imetti.
Rouvakin taitaa olla aika tyytyväinen siihen, että isi voi hoitaa yösyötöt. Toivotaan silti, että poika alkaisi vähitellen tottua paremmin myös imetykseen. Olisi aika kätevää, että olisi molemmat vaihtoehdot käytettävissä.