Sadepäivän uintiretki
Jotenkin pidän näistä sadepäivistä kaupungissa, kun voi oleskella sisätiloissa ilman huonoa omaatuntoa ja katsoa vaikka jonkin elokuvan.
Tai sitten keksiä jotain aivan muuta ja lähteä uimapukuostoksille ja uimahalliin.
Nolottaa myöntää, mutta edellisestä uimahallikäynnistäni olikin vierähtänyt jo noin 20 vuotta. Helsingissä en ollut käynyt koskaan uimahallissa, sillä ne katastrofaaliset vauvauinnitkin järjestettiin Kampin palvelukeskuksen uima-altaassa.
Kun vauvauinti loppui itkujen ja huutojen säestämänä, emme kokeneet suurta tarvetta lähteä yrittämään uintia tytön kanssa heti uudelleen, eikä hän myöskään ole osoittanut kiinnostusta uimista kohtaan edes mökillä. Paitsi nyt juhannuksena.
Ja siitä tulikin sitten tarve alkaa harjoitella uimista uudellen, ja aivan ensimmäisenä piti päivittää tytön uima-asu. Ihmettelen vieläkin, miten helppoa hänet oli saada vakuuttuneeksi siitä, että voisimme ostaa jotain muuta kuin Elsa ja Anna -uikkarit.
Koska meillä oli käytössämme auto, päätin ajella katsastamaan Vuosaaren uimahallin, sillä Mäkelänrinteen uintikeskus on remontissa lokakuuhun saakka.
Ja voi miten tyttö tykkäsi! Hän ui niin rohkeasti kellukkeiden kanssa, että ei olisi uskonut, että hän oli tavallaan ensimmäistä kertaa uimassa. Hän halusi jopa kokeilla muutaman kerran uimista ilman kellukkeita. Ei ole kyllä isäänsä tullut näissä asioissa.
Iso vesiliukumäkiallas oli remontissa, mutta meille se olisikin ollut vielä vähän turhan hurja. Näytti kyllä hauskalta härveliltä.
Vaikka polskimme lämpimässä altaassa, kyllä siinä isälle alkoi tulla jo kylmä. Tyttö taas ei olisi malttanut millään lähteä kotiin, vaikka altaassa ehdittiin olla kaksi tuntia.
Se vaatikin sitten kotona veronsa.
No mutta nyt kun on tämäkin homma korkattu, seuraavan kerran onkin sitten helpompi lähteä! Ja pieni tyttö tykkäsi siitä niin paljon, että seuraava kerta tulee varmasti nopeammin kuin uskonkaan.