Sininen hetki Katajanokalla
Tänään oli taas oikein hyvä päivä leikkiä turistia Helsingissä.
Oikeastaan meidän piti käydä vain Töölönlahden lasten festareilla ja joissain Ravintolapäivän kojuista syömässä, mutta ollessamme Kauppatorin kulmilla päätimme hetken mielijohteesta piipahtaa Katajanokan uudessa maailmanpyörässä, Finnair Sky Wheelissä.
Tyttö muistelee edelleen New Yorkin Toys R Usin maailmanpyörää, ja hän oli aivan täpinöissään, kun kerroimme, että hän pääsee nyt tämän härvelin kyytiin.
Tämä Helsingin uusin nähtävyys vie matkustajat 40 metrin korkeuteen, josta on hienot näköalat kaupungin kattojen yli. Hytit ovat ilmastoidut ja niissä soi musiikki. Mikäs tässä, kyllähän tänne turistien kelpaa tulla katselemaan maisemia.
Maailmanpyörän juurella on tänä kesänä Allas pop up -kahvila ja puutarha. Ensi kesänä samaan paikkaan aukeaa merikylpylä uima-altaineen ja auringonottopaikkoineen. Vaikka en näekään itseäni uimassa tai ottamassa aurinkoa siellä, se kuulostaa silti hauskalta ja elävöittää kaupunkia.
On hauskaa, että Helsingissäkin saadaan kaupungin keskeisimpiä ranta-alueita kivaan käyttöön, kun tähän mennessä esimerkiksi tätä Katajanokan rantaa ovat hallinneet satamarakennukset ja pysäköintialueet.
Yhtä asiaa en vaan ymmärrä: Miksi ihmeessä hyttien lasit on tehty kirkkaansinisestä lasista? Voisi kuvitella, että monet vierailijat – itseni mukaan lukien – haluavat ottaa valokuvia maailmanpyörän kyydistä, mutta kuvat ovat käytännössä käyttökelvottomia ilman vahvaa värikorjausta.
Toisen kuvan kanssa en saanut millään säätimiä oikeaan asentoon, ja lopputulos näyttää 1970-luvun postikortilta.
Matkan aikana silmät ehtivät tottua sinisyyteen niin, että muut värit tuntuivat suorastaan hyökkäävän päälle, kun astuimme ulos hytistä.
Tulipa nähtyä, mutta yksi kerta riittänee.
Merikylpylää on tietysti käytävä ihmettelemässä, kun se valmistuu ensi vuonna.
Sininen väri varmaan viittaa Finnairin siniseen, mutta ei ole ehkä kaikkein käytännöllisin jos haluaa katsella maisemia.
Mä kävin kans just pari päivää sitten tuossa maailmanpyörästä ja sinisen lasin lisäksi kummastutti musavalinta. Kuitenkin turisteille suunnattu niin minusta oisi ollut mukavampi ajatus että musiikki olisi jotenkin paikallista ja joko klassikkoja tai sitten ihan tuoretta mutta että 90-luvun brittipoppia vai mitä nyt olikaan se mihin kiinnitin huomiota.
Lastenfestareista kun tuossa oli kans kommenteissa puhetta niin mua harmitti se että aikuiset juorus kovaan ääneen keikkojen aikana. Itse kun oltiin katsomassa lapsen ehdotonta suosikkia, Mimiä ja Kukua, niin omaan korvaan kuului vain äitien kälätys. On hyvä että musiikki on voluumitasoltaan lapsiystävällistä mutta voisiko vanhemmat pitää päänsä kiinni tai mennä juoruilemaan vähän kauemmaksi jos ei keikka kiinnosta, huh huh.
Aargh mikä valitusviesti tästä tuli mut joo, menkööt 😀