Skeittimimmi

Tehdään heti alkuun selväksi, että en tiedä juuri mitään skeittauksesta. En osaa skeitata, en tunne skeneä enkä osaa puhua siitä käyttäen oikeaa sanastoa. Mutta tässä sitä vaan yritetään tutustuttaa tyttöä lajiin.

Olin itse kömpelö ja epäliikunnallinen lapsi, joka oli aivan liian arka edes ajattelemaan skeittaamista. Minulla ei ole oikeastaan edes minkäänlaista mielikuvaa siitä, oliko laji kuinka suosittua silloin 1980- ja 1990-lukujen Jyväskylässä, mutta luulisin että skeittaajia ei näkynyt kaupungissa niin paljon kuin Helsingissä nykypäivänä.

On ollut ilo havaita, että tyttömme on paljon liikunnallisempi, ketterämpi ja rohkeampi kuin itse olen koskaan ollut, ja hän on myös utelias kokeilemaan uusia asioita.

Rouva oli ennen joulua tytön kanssa kävelemässä kaupungilla, ja he näkivät siellä myynnissä värikkäitä Penny Skateboardsin lautoja. Tyttö yllätti äitinsä kertomalla, että hän haluaisi skeittilaudan ja haluaisi opetella skeittaamaan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Neuvoteltuamme asiasta Rouvan kanssa päätimme, että tyttö saa joululahjaksi turkoosin skeittilaudan ja mietimme sitten myöhemmin, miten sitä opetellaan käyttämään. Käytännössä meni kesään asti ennen kuin saimme ostettua tarvittavat suojukset, ja vielä suurempi kynnys aloittamiselle oli se, etten itse oikein tiennyt mistä aloittaa.

Katsoin lopulta netistä muutaman videon, ja sitten lähdimme kokeilemaan talomme takapihalle. Voisin sanoa, että olin yllättynyt siitä, miten hienosti tyttö pysyi tasapainossa laudan päällä, mutta ei se minua oikeastaan yllättänyt yhtään. Vaikka tyttöä selvästi jännitti, hän oli innokas kokeilemaan uudestaan.

Viime viikonloppuna kävimme Tyttörullalautailijat ry:n TRL goes HELride -tapahtumassa Suvilahdessa ja menimme sen jälkeen vielä potkuttelemaan läheiselle Kalasatamanpuiston leikkikentälle, jonne on rakennettu kiipeilytelineiden lisäksi myös skeittimäkiä.

Tyttörullalautailijat neuvoivat oikean asennon ottamisessa ja hakemisessa, ja oli kiva kuulla, että emme olleet aivan hakoteillä.

Tyttö pääsi kokeilemaan myös laudan kääntämistä ja edestakaisin… öö… rullausta… hmm… skeittikourussa (?). (Sanoinhan jo aiemmin, ettei minulla ole oikeaa sanastoa tälle hommalle?)

Kuulimme, että pieni Penny-rullalauta voi olla alkuun hieman kiikkerä, ja tasapainoa kannattaisi harjoitella ns. oikealla ja vähän liian isolla skeittilaudalla, joka on vakaampi. Että sellainen kannattaisi hommata käytettynä.

No mutta tästä se sitten lähtee, ja hienostihan tämä tasapaino näyttää pysyvän Pennynkin päällä!

Nyt voimme käydä harjoittelemassa vaikkapa juuri Kalasataman leikkipaikalla, joka on kätevästi matkan varrella puutarhamökille mennessä, ja syksyllä on mahdollisuus käydä esimerkiksi Tyttörullalautailijoiden vuorolla Kontulan skeittihallissa, josta saanee myös alkeisopetusta ajoittain.

Upea skeittimimmi sinusta tulee!