Sunnuntaiaamun yllätys
Ja niin alkoi uusi vaihe yöunissamme. Sitä oli oikeastaan osattu jo odottaa. Siihen oli myös valmistauduttu työntämällä tytön huoneessa sijaitseva runkopatja kiinni hänen sänkyynsä. Olisi se silti voinut alkaa vasta vähän myöhemmin.
Kuva ei liity tapaukseen.
Sunnuntaiaamuna tytön huoneesta kuului iloista juttelua kuten muinakin viikonloppuaamuina. Tytön annetaan yleensä höpötellä rauhassa ja järjestellä pehmolelujaan takaisin ikkunalaudalle ja hänet käydään nostamassa sängystään vasta, kun hän kutsuu äitiä tai isää. Nyt kutsua ei kuulunut, joten Rouva meni jonkin ajan kuluttua katsomaan, mitä huoneessa tapahtuu.
Rouva oli juuri kurkistamassa tytön huoneeseen, kun ovenraosta ilmestyikin yllättäen pieni käsi, joka veti oven auki. Oven takaa paljastui tyytyväisen näköinen pieni tyttö, joka tervehti äitiään: "Moi!"
Tyttö oli siis ensimmäistä kertaa kömpinyt itse pois sängystään ja laskeutunut runkopatjan kautta lattialle.
No niin, tästä alkaa todellakin uusi vaihe yöunissamme. Milloinkahan hän keksii, että hän voi nousta sängystä myös keskellä yötä? Hoksaako hän jossain vaiheessa hiipiä viereemme nukkumaan?
Jotenkin aloin nähdä kotimme jälleen uusin silmin. Alkaako hän tassutella öisin ympäri asuntoa? Onko keittiöön ja eteiseen johtavat ovet nyt laitettava kiinni aina iltaisin vai voisinko luottaa siihen, että herkkäunisena heräisin siihen, jos hän kävelisi käytävässä?
Mitä kaikkea hän keksisikään tehdä, jos äiti ja isä eivät olisi vahtimassa..?
Kommentit
Meillä on samankaltaiset pohdinnat meneillään, vaikka tuota itsenäistä pinnasängystäkiipeämistä ei olekaan vielä tapahtunut. Mutta päivänä minä hyvänsä... että kiitos vaan vinkistä, täytyykin pistää vähän tyynyjä ja patjaa pehmentämään mahdollista laskeutumista.
Mun suurimpana pelkona on tämä meidän kaksikerroksinen talo (nukumme yläkerrassa). Olemme nyt toistaiseksi nukkuneet turvaportti auki (niin että jos tulee tulipalo tai joku muu Oikea Hätä, niin ulos pääsee juoksemalla), mutta nyt täytyy alkaa harkita portin sulkemista yöksi, sillä lapsi osaa jo avata ovia. Myös ulko-oven. En todellakaan haluaisi herätä siihen, että lapsi pääsee yksin talosta ulos ja tielle... (voi ei, itku meinaa tulla pelkästä ajatuksesta). Kaksivuotiaalla kun ei vielä järki päätä pahemmin pakota, niin ei nämä ihan tuulestatemmattuja pelkoja (kai?) ole. Onkohan hätävarjelun liioittelua asennuttaa hälytysjärjestelmä paitsi rosvoja myös öisiä karkailijoita varten?
Huh, tuo ulko-ovi on kyllä hurja. Meillä on onneksi sen verran hankalasti avattava ulko-ovi, että siihen menee vielä aikaa ennen kuin tyttö oppii sen avaamaan. Ja silloin varmaan on jo sitä järkeäkin vähän enemmän.
Laitappa haka,säppi,takalukkoon ovi, jos pelkäät, että kävelee ulos asunnosta
Suosittelen vahvasti torppaamaan pääsyn paikkoihin, jossa voi tapahtua jotain katastrofaalista. Meillä tuon ajan mieleenpainuvin juttu oli, kun eräänä yönä lapsi seisoi makuuhuoneemme ovella ja osoitteli takaovelle päin. Jalassa oli mun crocsit. Takaovelle päästyäni näin myös, että sisempi ovi oli auki, ulompi luojan kiitos lukossa ja avain seinällä. Joku onnenkantamoinen, että juuri sinä iltana ovi oli muistettu laittaa lukkoon, arvaat varmaan, että siitä lähtien muistettiin joka ilta. Hän ois varmaan tyytyväisenä marssinut vaan pihalle leikkimään, jos ois vaan ovesta päässyt. :D
Kannattais olla pinnasänky mistä voi pohjaa laskea alemmas niin lapsi ei pääse helposti kiipeämään. Meillä se laskettiin ennen kuin se tajus et sielt voi kiivetä pois, niin lykättiin aika pitkälle tuota vaihetta. :)
Eipä se laskettava pohjakaan kaikkia muksuja pitele.. Meillä siirryttiin suosiolla matalalaitaiseen sänkyyn pojan ollessa hiukan yli 1-vuotias. Sitä kun ei pidellyt mikään ja ne violetit sarvet otsassa alkoivat olla jo jokapäiväisiä tuttuja. :( Sängyn vaihtamisen jälkeen meillä on tosin kyllä ollut lähes joka yö pieni, mutta tilaavievä vieras sängyssämme :)
Tuosta sängystä on ainakin hiukan turvallisempi tulla alas! Ja ainakin ekalla kerralla onnistui hienosti :)
Toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun!
Hämmästyttävän kauanhan tyttö on tuolla pysynyt! Meillä tulivat jo vuoden vanhoina tavallisesta pinnasängystä, jossa oli pohja alhaalla.
Meillä 1,5-vuotias tuli jo pari kk sittwn tavallisesta pinniksestä pois. Joten siirryimme lastensänkyyn. Alkoi helvetillinen nukutusrumba jossa lapsi nousee sängystä 159 krt ja me viedään takaisin ja nukuttamiseen meni entisen vien lapsen sänkyyn ja pusit ja halit 5 minuutin sijasta 2,5 tuntia. Ralli jatkui yöllö kun lapsi tulee meidän makkariin yöllä sata kertaa ja ei osaa edes nukahtaa meidän viereen. Tätä jatkuu viikko kunnes kokeilemme tuoliunikoulua. Ei toimi. Toinen viikko ja ja viimeisillään raskaana olevana en jaksa enää yöheräilyä kun pitää lapsi palauttaa öisin omaan huoneeseen, joten lapsi siirtyy nukkumaan meidän makuuhuoneeseen. Lapsi alkaa nukkua täydet yöt taas mutta vasta viikko sitten oppi että sinne sänkyyn voi jäädä nukkumaan ilman sitä helvetinmoista rallia. Eli nyt taas riittää että viedään sänkyyn,odotetaan hetki oven takana ja yleensä pääsee viettämään sitä omaa aikaa hetkeksi. Ainut vaan että samalla kun siirtyi meidän makkariin takasin aamut ovat aikaistuneet. Ennen nukkui 09 asti nyt herättää viimeistään 07. Vauvaa odotamme saapuvaksi lähipäivinä,saapa nähdä miten sitten nukutaan?
Sama juttu tapahtui meilläkin muutama viikko sitten ja jännityksellä jäimme miehen kanssa odottamaan yöllisiä vaelluksia, joita ei sitten ole vielä tullutkaan. Vain parina aamuna tähän mennessä poika on kiivennyt sängystä omin avuin. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten teidän tyttö tuosta vapaudesta innostuu, toivottavasti aloittaa myös maltillisesti :D On tosi hauska seurata teidän tytön kehitystä ja juttuja, meidän poika on 10 päivää häntä vanhempi :)
Joo, ei hän hirveästi ole keskellä yötä hiippaillut, mutta aamuisin hän tuntuu kiipeävän sängystä heti herättyään, varmaan jo lisääntyneen valon vuoksi.
Meillä on tytär nukkunut 1,5v asti lastensängyssä. Meille se oli itse asiassa helpotus, koska meidän tyttömme ei koskaan herännyt iloisena juttelemaan pinnasängyssä, vaan parkua suoraa huutoa (ihan aina), kun ei päässyt pois. Meillä pelättiin nukutusrumbaa ja yöllisiä kulkemisia, mutta eipä ole kummempaa yöelämää ollut. Jos tytär herää öisin, niin hän tassuttelee meidän huoneeseemme ja riippuen tilanteesta, hänet ohjataan takaisin sänkyynsä joko suoraan tai vessan kautta. Näitä yöheräämisiä on tyypillisesti 0-2 kpl yössä (ja pääosin jos heräämisiä on, niin tyyliin klo 6, joka on tyttärestä aamua muttei vanhemmista). Iltaisin hän ei ole keksinyt että sängystä voisi rampata (no, meillä on vanhempi huoneessa nukahtamisen ajan, joten tämä ei ehkä tule siksi mieleen). Niin ja pinnasänkyyn verrattuna aamuherätykset ovat niin paljon lempeämpiä, kun tytär tepsuttelee meidän sängyn viereen ja sanoo huomenta naama isossa hymyssä.
Hassua kyllä, mutta meidän vanhempi poika täytti juuri seitsemän eikä ole koskaan tullut mieleen, että hän tassuttelisi yöllä asunnossa yksin. :-D Tai ainakin olen ollut siinä uskossa, että hän tulee aina herättyään suoraan meidän huoneeseen. Tätä uskomusta vahvistaa se, että yöllinen vessahätäkin pitää käydä aina raportoimassa, vaikka hyvin siellä vessassa osaa itse kuitenkin käydä. ;-)
Muutos tuttuun tuntuu aina vähän pelottavalta, mutta voin lohduttaa, että meitäkin on, joilla sängystä kiipeämisen taito ei ole aiheuttanut päänvaivaa eikä vaaratilanteita, vaikka kiipeäjiä oli kaksi. Koti oli siinä vaiheessa muutenkin laitettu mahdollisimman lapsiturvalliseksi, ja kyllä minä aina lasten tonttuiluun heräsin, vaikka jo silloin otin tavaksi nukkua korvatulppa toisessa korvassa (mies kuorsaa). Isompana toinen hilpaisi kerran pyjamassa pihalle, ja sen jälkeen ulko-oviin tuli vähäksi aikaa ylimääräinen lukko.
Meillä on laitettu turvaporttti lapsenhuoneen ovelle. Kannattaa kokeilla sitä. Meidän 1,5 v poika nukkuu vielä pinnasängyssä, mutta kiipeilyharjoitukset ovat jo alkaneet. Pari kertaa on päässyt kiipeämään jo sängyn laidan päälle, mutta onneksi ollaan keretty ajoissa paikalle niin ei oo tippunut (vielä...). Meillä pinnasängyn sivulaitaa saa laskettua alas ja ollaan yritetty harjoitella turvallista alastuloa. Vielä poika ei ole oppinut sitä mutta eiköhän tässä kevään aikana opi. Kesällä on tarkoitus siirtyä tavalliseen lastensänkyyn (missä on riittävän korkeat reunat, poika pyörii unissaan). Saa nähdä lähteekö poika silloin sitten yöllä liikkeelle...
Tämä ei ole meillä vielä lähellekään ajankohtaista, mutta nyt jo olen miettinyt mahdollista yöllistä tepastelua :D
Meillä pojan pinnasängyn laita otettiin pois reilu puolivuotta sitten (poika nyt reilu 2 vee). Siitä alkaen on yöunille nukuttamiset muuttuneet huomattavasti haastavimmiksi ja vähän kausiluontoisesti sieltä omasta sängystä siirrytään meijän väliin oma tyyny mukanaan :) järjestely toimii kuitenkin mainiosti, koska nukutaan kaikki samassa huoneessa, mutta nyt pinnasänky on jäämässä pieneksi ja isompi sänky ei makuuhuoneeseemme mahdu, joten jännittää millaiseksi meijän yöelämä sen jälkeen muuttuu, kun poika yöpyy toisessa huoneessa....
Onpa kaunis kuva, ihana!
Yllättävän kauan pysynyt tyttö sängyssään! Meillä siirto normilastensänkyyn ilman mitään turvalaitoja helpotti iltoja, öitä ja aamuja. Kun poika tietää, että pääsee itse sängystä pois/sänkyyn, niin sänky on ihan paras paikka nykyään. Nukkuu yöt kuin tukki, menee iloisesti nukkumaan, herää virkeänä ja iloisena, ei hiippaile öisin. Toista oli pinnasängyssä, kun ahdisti, että oli siellä vankilassa ja yritti myös kiivetä laitojen yli ja heräsi aamulla huutamaan, kun ei päässyt heti pois itse. Siirtyi lastensänkyyn siis vähän yli 1,5 v; ekasta yöstä alkaen ollut erittäin hyvä juttu meillä. Ja poika siis melkein saman ikäinen kuin teidän neiti.
Tämä ei nyt liity suoranaisesti aiheeseen, mutta mulla sattuu silmään toi pistorasia sängyn päällä. Onko sitä suojattu? Oletteko muuten suojanneet kodin pistorasioita tai miten yleisesti teidän tyttö on pysynyt sähköistä erossa? Meillä on ihan pikkuinen mönkijäinen ja nuo asiat nyt ajankohtaisia...
Juuri silloin kun tyttö alkoi ryömimään, hän oli kovin kiinnostunut pistorasioista, mutta enää pitkään aikaan hän ei ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Pistorasiamme ovat onneksi joka tapauksessa sellaista modernia mallia, että niissä itsessään on sisäänrakennettu suojaus: molempiin reikiin on työnnettävä yhtäaikaa jokin piikki, jotta niiden takana oleva suojaluukku aukeaa.
Kommentoi