Suuri omenamehupäivä
Juuri nyt tuntuu, että viime päivinä elämään ja ajatuksiin on mahtunut vain omenoita. Niitä on syöty omenapiirakassa, omenapaistoksessa, omenahillossa ja tietysti aivan sellaisenaan. Nyt oli kuitenkin vihdoin suuren omenamehupäivän vuoro.
Olin varannut täksi päiväksi ajan Sipoon mehuasemalta, ja keräsin mukaani neljätoista kassillista keltakaneliomenaa. Pesin omenat ennen lähtöä ja hurautin iltapäivän päätteeksi kaverien autolla Sipooseen.
Perillä selvisi, että omenaa oli 120 kiloa, huh heijaa.
Hedelmät heitettiin isoon mehupuristimeen, joka ahmaisi ne kitaansa ja sylki toisesta päästä ulos kuivaa mäskiä ja litrakaupalla mehua. Tarkemmin sanottuna 80 litraa, mikä selvisi, kun mehut oli pullotettu.
Mehu kaadettiin isoon keittimeen, joka pastöroi sen 80 asteessa. Laskin itse kuuman mehun pulloihin ja laitoin korkit kiinni.
Mehulitran hinnaksi tuli karvan verran alle euro pastöroituna ja c-vitaminoituna. C-vitamiini kuulemma auttaa mehua pysymään väriltään vaaleana. Pullot sai ostettua mehuasemalta, ja niitä voi käyttää uudelleen tulevina vuosina.
Maistoimme paströinnin jäljiltä edelleen lämmintä mehua kotona, ja olipa se hyvää. Annoimme osan mehuista kavereille, joiden auto mahdollisti koko mehuretken, sillä 80 litraa mehua on aika paljon juotavaa ja säilytettävää. Mehun pitäisi säilyä huoneenlämmössä, mutta sitä suositellaan säilytettävän viileässä ja pimeässä.
Nyt meillä alkaa olla omenaa jo sen verran, että enää sitä ei oikeastaan tarvitsisi tulla lisää. Ei siis paljoa naurata, että yksi puullinen talviomenaa on vielä kypsymässä.
Tämän puun oksilla keikkuu varmasti useampi sata kilo omenaa, joka kypsynee lähiviikkoina. Ideoita?
