Synttäripoika
Saanko esitellä: tässä on poikani. Hän täyttää tänään yhden vuoden!
Hän harjoittelee kovaa vauhtia seisomista ja askelten ottamista. Ja askelmille kiipeämistä. Ylös päin on kova kiire: eräänä päivänä Rouva näki hänen vetävän leukaa ruokapöydässä roikkuen.
Hän on varsinainen hurmuri, joka sulattaa sydämet sinisillä silmillään, vaaleilla kiharoillaan ja kuusihampaisella hymyllään. Hän on iloinen ja aktiivinen, nauraa paljon, ei yleensä turhia kitise ja halailee mielellään. Hän tutkii paikkoja ja juoksukonttaa ympäriinsä mutta saattaa myös viettää pitkiä aikoja paikoillaan keskittyen duploihin tai kirjojen selaamiseen.
Hän tulee kovaa vauhtia vastaan ovelle, kun tulen kotiin. Hän osaa ojentaa tavaran lattialta, kun pyydän sitä. Hän vilkuttaa, kun joku lähtee ja taputtaa, kun hän on iloinen. Hän myös tietää, milloin hän on tekemässä jotain, mikä ei ole sallittua ja konttaa vauhdikkaasti karkuun kovaa nauraen. Tai vuodattaa krokotiilinkyyneleitä, kun hänet pakkosiirretään paikasta toiseen, kaivetaan suusta pois jotain epäilyttävää tai otetaan kädestä pois jokin liian pieni esine.
Hänellä on hillitön ruokahalu, ja hän syö käytännössä kaiken, mitä annetaan. Yönsä hän nukkuu levollisesti aamuun asti, herää iloisena uuteen päivään ja ja nukkuu hyvät päiväunetkin – jos vain ollaan kotona.
Hän sanoo: ”Kukka” ja ”kakka”.
Kun hänelle sanoo: ”Puu”, hän vastaa: ”Uu.”
Kerran hän toisti tytön perässä sanan ”Elsa”. Myös Rouva ja tyttö kuulivat sen, ja sitten ihmettelimme keskenämme, kuulimmeko todella oikein.
Hän koskee kaikkeen, ylettää kaikkeen, levittää kaiken lattialle, laittaa kaiken suuhunsa ja irrottaa mielellään kannet kirjoista. Hän on oppinut avaamaan kaapit, liukuovet, pyykinpesukoneen luukun ja roskikset. Koiraa hän vähän jännittää.
Hän on meidän pieni kultapoikamme. Ei enää mikään vauva vaan täysimittainen, vahva ja jäntevä taapero!
Seuraavasta vuodesta tuleekin vauhdikas, vai mitä?