Synttäriviikonloppu

Pieni täytti perjantaina kaksi vuotta, ja voi millainen juhlaviikonloppu tästä tulikaan!

Perjantaina tyttö ja Rouva kävivät kokeilemassa taaperotanssia kuten äitienpäivänä lupailtiin. (Kyllä, leuassa on laastari…)

Perjantai-iltana myös maisteltiin ensimmäiset pienet kakkupalaset varsinaisen syntymäpäivän kunniaksi ja puhallettiin tietysti kynttilät.

Isin ja äidin paketista paljastui Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään!

Lauantaina oli vuorossa superyllätys, kun pieni vietiin yllätysretkelle Kulttuurikeskus Caisaan, jossa vastassa olivatkin Mimi ja Kuku. 

Ennen konserttia Mimi lakkasi tytön kynnet, ja hän esitteli niitä koko viikonlopun kertoen olleensa Mimin sylissä.

Loppupäivä valmisteltiin sunnuntain syntymäpäiväjuhlia.

Sunnuntaina oli varsinaisten juhlien vuoro.

Juhlat vietettiin pitkälti ruokalautasten ääressä. Tarjolla oli:

• Paahdettua parsaa (sitä kehuttua ja kiiteltyä)
• Samasta parsasta tehtyä ohra-parsasalaattia
• Parmankinkkua, ogen-melonia ja paahdettuja munakoisoja
• Uunissa kuivattuja tomaatteja
• Paahdettua paprikaa

• Savumuikkutahnaa
• Paprika-fetatahnaa
• Kikhernetahnaa

• Vuohen goudaa
• Le Roulé -tuorejuustoa
• Le Brebiouta
• Le Petit Brietä
• Cabriel Coulet -sinihomejuustoa
• Kalamata-oliiveja
• Paahdettuja suolamanteleita
• Kirsikoita

• Patonkia ja
• Raparperilevitettä (vrt. lemon curd).

Laseissa kuohui Alkon tilausvalikoiman La Jara Organic Prosecco Brut, josta sekoitettiin alkuun myös raparperimimosat käyttäen itsekeitettyä raparperimehua.

Vielä tunti ennen juhlien alkua Rouva mietti ihan tosissaan, onkohan ruokaa riittävästi. Oli sitä. Ja pienihän toivoi itse juhliin vain kakkua. Ja kun kysyttiin uudelleen, hän vastasi: ”Puuroa.”

Tiedättehän, miten aina sanotaan, ettei pitäisi kokeilla mitään uutta reseptiä, kun tulee vieraita – puhumattakaan täysin uuden reseptin kehittämisestä? Höpsis, silloinhan se juuri on parhainta, kun on niin paljon syöjiä testaamassa!

Tällä kertaa vieraat saivat testata raparperi-valkosuklaamoussekakkua. Ja se oli muuten ihan törkeän hyvää! Koristeena pakastekuivattuja mustikoita ja mansikoita (Punnitse & Säästä). Pöydässä myös Konditoria PH7:n suklaita.

Viikonlopun jäljiltä olo on aika samanlainen kuin tässä kuvassa aurinkoa ottavalla Eppu-koiralla.

Pieni näytti kuitenkin nauttivan kaikesta.

Kun häneltä kysyy, oliko kiva viikonloppu, hän vastaa: ”On.”

Niin, kaksivuotiaalla ei ole imperfektiä. Ei ole menneisyyttä. On vain tämä hetki ja koko tulevaisuus edessä. Siinä on jotain hyvin runollista.