Taapero sai päivähoitopaikan – mutta mistä?

Minua on stressannut jo lähes vuoden ajatus siitä, että poika ei saisi päivähoitopaikkaa samasta päiväkodista kuin tyttö. Se ei ole ilmeisesti edes vain teoreettinen mahdollisuus, vaan olen kuullut useita kauhutarinoita siitä, miten kaupunki on osoittanut sisaruksille päivähoitopaikat eri puolilta kaupunkia. Jopa Suomenlinnasta, jonne kuljetaan lautalla.

IMG_3234.JPG

Syksyllä stressini vielä paheni, kun useampikin tuttava kertoi siitä, miten päivähoitopaikan saaminen on entistä vaikeampaa, jos paikkaa hakee kesken kauden, esimerkiksi maaliskuun puolivälissä. Heti vuoden alusta aloittavat lapset ovat etusijalla, paikat täyttyvät jo tammikuussa eikä niitä tietenkään vapaudu juuri maaliskuussa.

Olin siis varma, että hoitopaikka myönnettäisiin jostain toisesta kaupunginosasta, ja joutuisimme kuljettamaan lapsia eri paikkoihin seuraavat puolitoista vuotta. Sen verran kesti, että saimme tytöllemme siirron kotiamme lähimpään päiväkotiin viisi vuotta sitten.

IMG_3235.JPG

Käytännössä ajattelimme jo, että jos päivähoitopaikka myönnettäisiin jostain aivan muualta, emme ottaisi sitä lainkaan vastaan vaan keksisimme kevääksi ”jotain” ja hakisimme paikkaa uudelleen elokuulle. Silloin pojan olisi pakko olla etusijalla jo sisarussuhteenkin vuoksi.

Myönnän, että taisin murehtia asiaa aika lailla ja valvoin jonkin yönkin asian vuoksi sängyssä kattoa tuijottaen.

IMG_3236.JPG

Tänään aamulla sähköposti kilahti. Otsikko oli ”Päivähoitopaikka”. Apua.

Poika sai hoitopaikan samasta päiväkodista tytön kanssa.

Huh. Yksi jännityksen aihe elämässä vähemmän. Viisi täyttä viikkoa enää jäljellä.

Mutta ovatko nämä sisarusten sijoittamiset eri päiväkoteihin ja kantakaupunkilaisten lähettämiset Suomenlinnaan vain urbaania legendaa, vai onko jollekulle oikeasti käynyt niin?

Kommentit (26)
  1. Mä ylipäätään kaipaisin päiväkotipaikkojen jakoon jotain läpinäkyvyyttä. Totta kai ymmärrän sen, että on (esim. päihde- tai mt-vanhempien) lapsia, jotka täytyy saada tarvittaessa nopeallakin aikataululla vaikkapa vaihtoehtoisen huostaanoton uhalla kunnalliseen hoitoon, mutta ei varmaan olisi vaikeaa koodata ohjelma, josta näkisi paljonko paikkoja missäkin kaupungin päiväkodissa on, paljonko lapsia on tällä hetkellä hoidossa ja montako lasta jonottaa kyseiseen päiväkotiin ilman päivähoitopaikkaa tai ollen kauempana kotoa sijaitsevassa päiväkodissa parhaillaan jne. Karkeasti yleistäen jos varhaiskasvatusvirastossa olisi enemmän miehiä töissä, tällainen järjestelmä varmaan olisi jo olemassa 😀 Tai ylipäätään ummikkovanhemmalle tietoa siitä, mihin aikaan vuodesta päivähoitopaikkaa kannattaa hakea että järkevään sellaiseen olisi edes potentiaalinen mahdollisuus. Itse olisin voinut palata töihin mihin tahansa aikaan vuodesta, mutta olin päättänyt palata tammikuussa ja kun marraskuun lopussa tieto päivähoitopaikan puuttumisesta saatiin, ei ollut enää vaihtoehtoa lykätä töiden aloitusta. Ei auttanut päiväkotien johtajille soitetut epätoivoiset puhelut ei vierailut varhaiskasvatusvirastossa ei mikään. Meidän pelastukseksi koitui se yksi ainut yksityinen päiväkoti, jonka aukioloajat sopivat työaikoihimme ja sen päiväkodin viho viimeinen jaossa olevan päivähoitopaikka, jota meitä edellä jonossa ollut perhe ei ottanut vastaan. Että kun toinen lapsemme syntyy, esikoisen päivähoitopaikasta ei todellakaan olla luopumassa, niin kova työ sen eteen saatiin tehdä 😀

    Tämä tarina siis Pasilasta, jossa Ilmalaan rakennetaan jatkuvasti uutta kerrostaloa ja lapsiperheitä muuttaa alueelle mutta päiväkodit ovat ne samat mitkä ovat olleen viimeiset ties montako vuotta? Ei paljon lämmitä että Kalasatamaan avataan iso uusi päiväkoti kun julkisilla kuljetaan ja oma työpaikka on Vantaan perukoilla. Huh huh.

    1. Tuo olisi loistava idea. Muakin häiritsee tämä salamyhkäisyys ja läpinäkymättömyys valintaprosessissa. Onhan nämä asiat oltava kaupungilla tiedossa. 

  2. Muistetaanpa kuitenkin se, että päiväkotien suunnittelu tapahtuu kymmenen kaksikymmentä vuotta etukäteen. Nopeita liikkeitä ei aina pystytä tekemään sen mukaan missä kaupunginosassa milloinkin sattuu lapsia paljon asumaan.

    Lisäksi päivähoito tarvii rahaa ja resursseja. Päivähoitopaikka maksaa oikeasti kaupungille kolme neljä kertaa enemmän (vuorohoito vielä enemmän) kuin mitä vanhemmat siitä maksimissaan maksavat. Myös yksityisten päiväkotien rahoituksesta vastaa yhteiskunta suunnilleen samoilla prosenteilla kuin kunnallisen. Yksityiset myöskin valikoivat hoitolapsensa. Usein pieniä tai erityistä tukea tarvitsevia ei haluta ottaa hoitoon, koska se tulisi kalliiksi. Myöskään kaikille perheillä ei ole varaa yksityiseen päivähoitoon.

    Lisäksi se, että lapsia kuskataan hoitoon, vaikka itse kotona ollaankin esim. pienemmän kanssa perhevapailla syö oikeasti hoitoa tarvitsevien paikkoja. Usein kerhotoiminta riittäisi, mutta ei olla halukkaita kuskaamaan lapsia vain muutaman tunnin takia mihinkään.

    Pääkaupunkiseudulle on myös vaikeaa saada päteviä työntekijöitä työolosuhteiden, pienen palkan ja korkeitten elinkustannusten vuoksi.

    Ei ihan helppo yhtälö ja paljolti myös sosiaalipoliittinen.

    1. Yksi isoimmista ongelmista lienee sopivien uusien toimitilojen löytyminen, vaikka halua ja rahaa uuden päiväkodin perustamiseen olisikin. Vanhempia on turha syyllistää subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttämisestä, jos sellainen mahdollisuus kerran on päättäjien puolesta annettu.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *