Taas tanssittiin Tapiolassa

Lauantai oli pienen tanssijattaren päivä.

Tytön tanssikoulu järjesti jälleen kevätnäytöksen Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa.

IMG_4185.jpg

Viidakkokirjassa-numeron tanssijat saivat päälleen apina-asut ja mukaansa lavalle pienen Mowgli-vauvan.

IMG_4238.jpg

Kenraaliharjoitus oli juuri ennen esitystä, ja sen jälkeen äidin ja isin olikin aika siirtyä katsomon puolelle jännittämään.

IMG_4253.jpg

Tällä kertaa myös mummo ja pappa pyydettiin mukaan katsomaan esitystä ja juhlistamaan samalla tytön 4-vuotissynttäreitä, jotka olivat viime viikolla.

IMG_4257.jpg

Esitys meni hyvin, ja tyttö oli hyvin onnellinen saadessaan ruusut sekä isiltä ja äidiltä että mummolta ja papalta.

IMG_4264.jpg

Juhlaillallinen syötiin viereisessä Ravintola Kylässä, joka on jo aiemmin testattu ja hyväksi havaittu.

IMG_4328.jpg

Tarkoituksemme oli tilata lapselle vain pääruoka, mutta hän halusikin syödä alkuruoan aikuisten kanssa. Luettelin, mitä listalla on ja hän valitsi kaikkien yllätykseksi etanat, saman annoksen kuin isillä.

IMG_4298.jpg

Tyttö taisi luulla, että häntä juksataan, sillä hän kysyi moneen otteeseen, onko annoksessa oikeasti etanoita ja ovatko ne aivan oikeita etanoita. Hän uskaltautui lopulta syömään kaksi etanaa, ja kun kysyin, miltä etana maistuivat, hän vastasi: ”Hyvältä!”

IMG_4301.jpg

Pääruoaksi otin siikaa ja uusia perunoita, oikeastaan ihan vain sen kanssa tarjoillun korvasienikastikkeen vuoksi. Siikakin oli hyvää, mutta korvasieniä ei ole tullut syötyä viime kesän jälkeen.

IMG_4308.jpg

Tyttö valitsi pääruoaksi parsarisottoa ja tiikerirapuja, ja saimme hänelle sopivan kokoisen, puolitetun annoksen. 

IMG_4314.jpg

Kolmen suklaan jälkiruoka oli tuhti mutta niin makoisa: suklaakakkua, suklaajäätelöä ja suklaista panna cottaa. Ranskalainen Braastad Pineau des Charentes -jälkiruokaviini oli erinomainen pari suklaisille jälkiruoille, joihin voi olla haastavaa löytää sopivaa ja riittävän tuhtia ja makeaa viiniä.

IMG_4356.jpg

Päivällinen oli maistuva ja pienen tanssiesitys suloinen. (Rouva kyynelehti jälleen katsomossa.)

Mutta kyllä tämä päivän kruunasi lopulta se ilo, mikä näkyi tytön kasvoilta, kun hän sai olla papan kanssa. Ja tunne oli selvästi molemminpuolinen. Katso vaikka näitä ilmeitä.

IMG_4289.jpg

Korvaamatonta.

IMG_4347.jpg

IMG_4354.jpg

IMG_4338.jpg

Kommentit (12)
  1. Itku tuli viimeisiä kuvia katsoessa. Itse vastikään läheisen yhtäkkiä menettäneenä haluankin muistuttaa kaikkia että olkaa rakkaidenne kanssa kun se on mahdollista. Näissä kuvissa tuo oleminen ja välittäminen näkyy parhaimmillaan. <3

    1. Voi, kiitos sinulle.

  2. Kyyneleet silmissä noista vikoista kuvista. Voi kun meidän tytölläkin olisi pappa, mutta eivät ehtineet tavata tässä elämässä. 🙁

    1. Onpa surullista kuulla. Me olemme kyllä kiitollisia siitä, että tyttö on saanut tavata kaikki isovanhempansa, mutta yhteinen aika vaarin kanssa jäi liian lyhyeksi. Varsinkin Rouva ymmärtää hyvin surusi, sillä hänkin olisi toivonut, että tyttö olisi ehtinyt tehdä asioita hänen isänsä kanssa, ja vaari on edelleen usein puheissa mummilassa käydessämme. Minä taas toivon, että tyttö olisi tavannut äitini vanhemmat. Hekin lähtivät liian aikaisin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *