Tippukivitapaus on vuoden parasta lastenteatteria

Kansallisteatterin uusi lastenmusikaali, Tippukivitapaus sai ensi-iltansa eilen teatterin suurella näyttämöllä. Musikaali perustuu Laura Ruohosen samannimiseen lastenrunokirjaan, ja Ruohonen on myös käsikirjoittanut ja ohjannut musikaalin. Musiikit on säveltänyt tälläkin kertaa Anna-Mari Kähärä.

34273687021_00809d5c3e_k.jpg

”Tälläkin kertaa” viittaa siihen, että Tippukivitapaus on jo toinen lastenmusikaali samoilta tekijöiltä. Ruohosen ja Kähärän luoma Yökyöpelit pyöri Helsingin kaupunginteatterissa joitain vuosia sitten, ja samasta teoksesta poiki myös Pikku Kakkosen mainio Yökyöpelit-sarja, joka on ollut perheemme suuri suosikki. Sen musiikkia kuunnellaan – ja laulellaan – edelleen säännöllisesti.

Muun muassa ”Nuku nuku”, ”Herra Käki” ja tietysti ”Päätäi Väätäisen päiväkoti” ovat sekä sanoituksiltaan että sävellystyöltään suurin piirtein parasta lastenmusiikkia, jota olen koskaan kuullut.

Ostimme Ruohosen kirjoittaman ja Erika Kallasmaan kuvittaman Tippukivitapaus-runokirjan kirjamessuilta, ja ehdimme lukea kaikki sen runot läpi ennen eilistä esitystä. Kirja osoittautui runoiltaan yhtä huikeaksi sanailoitteluksi kuin edeltäjänsä, Allaka Pullakka ja Yökyöpelit, ja oli jännää päästä teatteriin kuulemaan, mitkä runoista ovat päässeet musikaaliin ja miltä ne kuulostavat sävellettyinä.

38359475302_5e807cfcc6_k.jpg

Musikaalin tarina on hykerryttävän surrealistinen: Seija Soija -niminen papu (Vuokko Hovatta) ja ujo Hujoppi (Jani Karvinen) lennähtävät papupurkin pihalta karkumatkalle ja tapaavat retkellään monia outoja ja vinksahtaneita hahmoja. 

On hiiriä, mummoja, toukkia ja hirviöitä.

26614367639_42231c4dad_k.jpg

Maailman vanhin pizza (Markku Haussilalaulaa laku-laguunista ja levittää limaista juustoaan ympäriinsä.

26614363879_94ff54f875_k.jpg

Rämeämmä (Markku Maalismaa) ähkii, äyskii, röhkii ja räyhää.

38387235961_c17019095e_k.jpg

Dikaattori Diktaatta (Sari Puumalainen) on itsevaltias, jolle kuuluu kaikki valta. Raakalainen Karmu Gurmee (niin ikään Markku Haussila) suunnittelee syövänsä tippukiviluolan toukat yksitellen.

Lapsi nauraa vieressä, ja minä ihmettelen, miten jollain aikuisella voikin olla näin rikas mielikuvitus, josta kaikki tämä kumpuaa.

37672583544_081147e441_k.jpg

Retki kulkee papupurkista viemärin kautta tippukiviluolaan, tulivuorelle, Hiippailuhotelliin ja merelle.

Karkulaisten mukana liihottelee Tukaani (Katja Kortström), joka onkin varsinainen ilma-akrobaatti.

26611329629_c2e4bbeee9_k.jpg

Tarinassa on mukana myös Yökyöpeleistä tuttu Mahtimummeli Päätäi Väätäinen (Seela Sella), joka ryhtyy agenttinero Narun (Martti Suosalo) apuagentiksi ja etsii karkulaisia villapipon näköisen ajoneuvonsa kyydissä. Suosalo ei itse ole mukana lavalla, vaan hänet nähdään esityksessä videoprojisoinnin kautta.

26614356579_0643d9bc05_k.jpg

Musiikki on esityksessä tietysti merkittävässä osassa, ja Sara Puljulan johtama orkesteri onkin mukana lavalla läpi esityksen.

Erika Kallasmaa on tuonut kirjaan piirtämänsä hahmot myös lavalle ja suunnitellut musikaalin puvut. Runsaasta ja värikkäästä lavastuksesta on vastannut Antti Mattila.

37672597024_3666354805_k.jpg

Jälleen kerran iloitsen siitä, miten myös lapsille tehdään näin kunnianhimoista, älykästä ja laadukasta teatteria.

Kähärän musiikki on Yökyöpeleiden tavoin kekseliästä, monitasoista ja vaativampaakin musiikinkuluttajaa ilahduttavaa. Vaikka se on lastenmusiikkia, sitä on aikuisenkin ilo kuunnella.

Tippukivitapaus on varsinainen teatteritapaus. Se on paitsi vuoden parasta lastenteatteria myös parasta lasten musiikkiteatteria, jota olen teatterin lavalla nähnyt. Hyvin lämpimät suositukset kaikille lapsiperheille!

26614356409_8042a8eb53_k.jpg

Entäpä pieni seuralaiseni? Tykkäsi kovasti. Yritin saada selville, mikä oli parasta, mutta vastaus oli yksinkertaisesti ”kaikki”. Siis osui ja upposi.

Paluumatkalla hän ihasteli ääneen, miten kivaa onkaan käydä yhdessä teatterissa. No niin on, aivan samaa mieltä! Mihinkäs mentäisiin seuraavaksi?

 

Näyttämökuvat: Tanja Ahola, Suomen Kansallisteatteri.

Liput saatu Kansallisteatterilta.

Kommentit (8)
  1. Käykääpä katsomassa Hurjaruthin talvisirkus, oli tänä vuonna todella hurmaavaa peliteemaista sirkusta ja sekä lapsiyleisö että itse aikuisena sai pidätellä henkeä 🙂

  2. Hei!
    Onko Orffit tuttuja teille? Suunnilleen parasta lastenmusiikkia mitä olen kullut 🙂 Tosin lapset ovat jo sen verran isoja että ihan viime vuosina en ole uuteen musiikkiin tutustunut, mutta Orffien (ent. Tohtori Orff ja Herra Dalcroce?) vanhemmat uppoavat meillä edelleen, myös äitiin 🙂

    1. Eipä ole vielä tuttuja!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *