Trendi haastaa: Sisustuksen seuraava hitti
Trendi-lehti etsii tällä viikolla sisustuksen seuraavia hittejä, ja minutkin haastettiin mukaan nuuhkimaan trendejä.
No trendeistähän en tiedä mitään, varsinkin kun viime aikoina meidän sisustustyylimme on ollut enemmänkin palapelejä lattialla, puuroa pöydällä ja kuulakärkikynää valkoisessa nahkasohvassa. Kotiimme ei ole tehty remontin ja lapsen syntymän jälkeen juuri mitään hankintoja, eikä sellaisia ole edes suunnitelmissa. Päinvastoin: nykyisiäkin tavaroita pitäisi laittaa kierrätykseen, että kaappeihin ja laatikoihin saisi enemmän tilaa.
Ja siitäpä saankin aasinsillan tämän jutun varsinaiseen aiheeseen, joka näkyy kuvassa – tavallaan.
Kyseessä eivät ole valkoiset seinät, vaalea lautalattia, Smeg-jääkaappi tai retropistorasiat. Kyseessä ei ole edes kuvan keskellä komeileva String-hylly, vaikka se liittyykin asiaan. Juttu on se, että kyseinen hylly, on ainoa kirjahylly asunnossamme, eikä siinä ole muuta kuin keittokirjoja.
Sanoisinkin, että sisustuksen seuraava hitti on, että kodin kirjahyllyt kutistuvat minimaalisiksi.
Ja ne saa vielä kätevästi piiloon oven taakse.
Pakkasimme putkiremontin ajaksi kaksi isoa kirjahyllyllistä kirjoja pahvilaatikoihin, ja roudasimme ne keittiöremontin alta kellariin. Kirjoja oli ehkä kahdeksan laatikollista. Sitten huomasimme, että meillä ei oikeastaan ole enää tilaa kirjahyllyille, joten kirjat jäivät kellariin. Tästä on kulunut aikaa jo kolme vuotta, ja totesimme Rouvan kanssa, että emme ole kaivanneet kellarista yhtä ainoaa kirjaa. Emme oikeastaan edes muista, mitä siellä on.
- Vanhoja romaaneja. Kuka niitä lukee monta kertaa?
- Vanhoja matkaoppaita. Niin, ne ovat vanhoja. Tunnesyistä ne voi säilyttää, mutta tarvitseeko niiden olla paraatipaikalla kotona?
- Vanhoja sisustuskirjoja. Ajan hammas saattaa olla puraissut niitäkin.
- Sarjakuvia ja satukirjoja. Taru sormusten herrasta ja Harry Potterit.
Viimeksi mainitut voisi laittaa tytön huoneen hyllyyn, mutta muuten koko kellarikirjasto joutaisi divariin. Ja sinne joku kassillinen taisi mennä kellarivarastoinnin yhteydessäkin.
Kun olemme lukeneet uusia kirjoja, olemme antaneet ne luettuamme eteenpäin, ja varsinkin Rouva on innostunut lukemaan sähköisiä kirjoja uudella iPad Minillään.
Keittokirjoja sen sijaan käytetään aktiivisesti. Niitä on mukava selata ihan paperikopioina, vaikka netti on reseptejä pullollaan. (Tärkein keittokirja on tietysti alahyllyllä muiden kirjojen päällä oleva punakantinen kirja. Siellä ovat kaikki Rouvan reseptit.)
Nämä kirjat päätettiin siis laittaa esiin, mutta muuten pitäisi alkaa tyhjentää kellarin laatikoita kierrätysmielessä. Saisi sitten kellariin jotain muuta, jota ei vielä raaski heittää pois.
Voi olla, että joskus meillä on taas kirjahylly, mutta ei kyllä ikinä enää minkäänlaista pölyä keräävää avohyllykköä. Mieluiten sellainen, jossa kirjat saa ovien taakse piiloon. Ja sellainen, johon kirjoja säilötään vain pitkän harkinnan jälkeen.
* * *
Rouva muuten kuulemma haaveilee huonekuusesta ja uskoo, että nousussa ovat muutkin perinteiset viherkasvit, joita on ollut jo iso-isomummoilla vetoisissa pirteissä.
Toinen hänen pitkäaikainen haaveensa on saada valokuvaseinä, ja hän onkin kerännyt useamman vuoden ajan kirppareilta vanhoja valokuvakehyksiä. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen esittelemään sen teille. Voi olla, että se vaatii sitten jo naapuriasunnon valtaamisen.
Ja silloin meillä on varmaan tilaa sille kirjahyllyllekin.
Tuon Hyvä Kokki-kirjan resepteissä on kyllä monta helppoa arkiruokaa, kuten Hillottu hirventurpa. For real. Ja siansorkat taikinassa. Jokapäiväinen herkku meillä 😀
Oikeastaan on aivan sama, onko ihmisillä kotonaan kirjastoa vai ei – pääasia, että ihmiset vain lukisivat! Ei itsensä sivistäminen tai viihdyttäminen ole (tai pitäisi olla) minkäänlaista egon pönkittämistä.