Vaaleanpunaisesta, ruseteista ja tossuista
”Ja sille ei sitten tule mitään vaaleanpunaisia tai -sinisiä vaatteita.”
Rouva vuonna 2011.
Niin. Silloin ei tiedetty, onko tulossa tyttö vai poika, mutta selvää oli, että lapsi puettaisiin ihan kaikenlaisiin väreihin. Ja jos tulisi tyttö, vaaleanpunainen olisi se viimeinen väri vaatetuksessa.
Sitten kävi muun muassa näin. (Joulu 2014.)
Jos tytöltä kysytään, mikä on hänen lempivärinsä, vastaus on hyvin yksiselitteinen.
Jos hän valitsee useammasta vaihtoehdosta mitä vain: vaatteita, leluja, karkkeja… valinta osuu aina, kyllä, vaaleanpunaiseen. Hän ihastelee kaupan ikkunassa näkyviä vaaleanpunaisia hanskoja tai hyllyssä olevia vaaleanpunaisia kenkiä.
Pitkään ehdimmekin hiljaisesti vastustaa sitä, että tytöt pitää pukea vaaleanpunaisiin. Sitten tyttö oppi puhumaan ja kertomaan itse, miten kovasti pitää vaaleanpunaisesta. Vähitellen olemme antaneet periksi. Viimeksi tänään näiden tossujen kohdalla.
Viime viikolla tyttö kertoi, että hän haluaisi nätimmät tossut päiväkotiin. Sellaiset, joissa on rusetti. (Hän rakastaa myös kaikkea, missä on rusetti. Rusetteja ihastellaan yhä uudelleen ja esitellään ylpeänä myös muille.) Koska aiemmin päiväkotiin ostamani tossut olivatkin oikeastaan hieman liian isot, lupasin tytölle, että voisimme etsiä hänelle sellaiset.
Kävimme tänään katselemassa rusettitossuja, mutta oikeanlaisia tossuja ei näyttänyt löytyvän, vaikka kävimme useammassa liikkeessä. Yhdet olivat söpöt, mutta niissä rusetti oli kantapäässä eikä edessä, josta hän näkee sen itsekin.
Sitten vastaan tuli Forumin yläkerran Name It ja nämä vaaleanpunaiset tossut.
”Ovatko ne ihanat?” kysyin.
Olivat.
Ja vaaleanpunaiset.
Toivotaan, että hän nyt malttaa jättää tossut päiväkotiin eikä kysele niiden perään kotonakin.