...vai onko kotona vain liian kivaa?
Täällä siis ollaan, toista päivää kotona lapsen kanssa, sillä hän kertoi olevansa edelleen kipeä.
Tässä onkin mielenkiintoinen kysymys: Jos kolmevuotias sanoo olevansa sairas, kuinka luotettava hänen sanansa on? Jos hän sanoo aamulla, ettei jaksa nousta ja lähteä päiväkotiin, milloin se kuulostaa poikkeavalta eikä vain tavalliselta aamuväsymykseltä?
Onhan sekin aivan mahdollista, että isin kanssa kotona leikkiminen on yksinkertaisesti liian kivaa. Rouvahan epäili jo eilen, että teimme niin kivoja juttuja, että tyttö tuntee itsensä varmasti sairaaksi myös seuraavana päivänä.
Olisi jotenkin niin paljon selkeämpää, jos hänellä olisi vaikkapa kuumetta tai kunnon köhä. Nyt pitää vain luottaa omaan intuitioon.
Mutta nyt vahdinvaihto. Rouva tulee kotiin lopupäiväksi, sillä...
STAR WARS!!!
Kommentit
Ei kolmevuotias osaa vielä tehdä diagnoosia. Mutta jos sinä olet ei-kuolemankielissä (ts. et kaipaa unilepoa keskellä päivää) saikulla ja tyttö haluaa viettää aikaa kanssasi, kyllähän se on mukavaa olla yhdessä arkenakin. Päiväkodista voi olla pois, koulusta ei. Kannattaa nauttia yhdessäolosta kun vielä voi. :)
Joo, tämä viikko oli onneksi itselle helppo eikä vaatinut muiden menojen, palaverien yms. perumista.
Aika herkällä korvalla saa lasta kuunnella. Kyllä 3v osaa jo valittaa jos päätä särkee tai väsyttää tai palelee, mutta toisaalta osaa myös tosiaan sanoa että on "kipeä" jos ei haluta lähteä :) mutta mitäpä haittaa tuosta tosiaan on, jos pärjäät normaalisti itse saikulla ollessasi. Kivoja päiviähän nuo ekstravapaat on!
Työnantajana JA sairaspalkan maksajana tuo "extravapaa" kuulostaa suorastaan murhalta! Kylläpä taas huomaa, mikä on porukan työmoraali ja todellisuudentaju! Tässä todellakin toivoo, että hallituksen kaavailemat muutokset sairasajan palkanmaksuun toteutuisivat!
Tiedätkös, lääkäri tekee diagnoosit ja määrää sairaslomat. Sinun ei siis tarvitse niistä murehtia. Mites muuten olet ajatellut kotiäitien hoitavan oman ja lapsensa samanaikaisen sairastumisen. Reaalielämässä tilanne ei eroa siitä mitenkään. Keneltähän se sitten on pois. :)
Niin, no ei ihan. Monissa paikoissa lääkärin määräämää sairaslomaa tarvitaan vasta, jos poissaolo ylittää kolme päivää. Päivän - pari voi olla pois omalla ilmoituksella, joten mahdollisuus väärinkäytöksiin on olemassa.
Ööööh tässähän on kyse käsileikkauksen jälkeisestä saikusta jolloin kirjoittaja olisi kotona jokatapauksessa...?
Niinpä, ööööh. Tartuin vain kirjoittamaasi "extravapaa" termiin. En Tommin sairaslomaan, en lapsen sairasteluun enkä edes edellisen postauksen pohdintaan, josko voisi jo mennä töihin. Kotona ollaan kun sairastutaan. Mut mitään extravapaata se ei kylläkään ole. Sairaslomalla hoidetaan vain sairauttaan eikä extravapailla. Jos haluat extravapilla, ota palkatonta lomaa omaan piikkiin.
No sattuipa huono sanavalinta, en nyt ihan noin sitä ajatellut. Ennemminkin niin, että kun ei ole "oikeasti" kipeä (ts. on siinä kunnossa että voi vaikka käydä joulumarkkinoilla), niin on se nyt mun mielestä lähempänä vapaapäivää kuin toimintakyvyttömänä sohvalla makaamista. Esim. itse en voisi töissä olla käsi paketissa, mutta en kyllä myöskään tosiaankaan vain makaisi sohvalla kotona neljän seinän sisällä. Tästä ajattelusta termi "ekstravapaa". Turhaan saikuttaminen ei siihen liittynyt.
Anteeksi siis huonosta sanavalinnasta! Puolustaudun vähillä yöunilla ja katkonaisella aivotoiminnalla :D
Joo, tämä on kyllä jännä olla "sairaslomalla" vaikka onkin periaatteessa terve. Käsi vain sidottu kiinni vartaloon. Äitinikin hämmästeli, miten voin sairaslomalla käydä kaupungilla jouluostoksilla jne. Niin... no enhän minä kättäni kävelemiseen tarvitse :D
Mä luin tuon ekstravapaan niin, että kun vanhempi on jokatapauksessa pois töistä niin on kiva, että lapsi saa ekstravapaan, en niin, että aikuisten sairaslomat ois jotain ekstravapaita.
Kiitos kun suomensit! :)
Heh, ja kolmevuotiaan kanssa kotona oleminen ei ole myöskään erityisen rentouttavaa. Onneksi en ollut itse vaikkapa kuumeessa, sillä lapsihan ei anna hetkenkään rauhaa, ellei hänelle välillä sano varta vasten, että teepä nyt jotain vähän aikaa ihan itseksesi :D (Sitten seuraa hapanta naamaa ja "Mitä muka?")
Maksat Tommin tyttärelle sairaspalkkaa (mitä se sitten onkaan)? WAU! :D
15 vuotta asiantuntija-aloilla työskennelleenä voin kertoa, että työmoraali on usein niin kova, että jengi tekee töitä sairaanakin. Hommia ei myöskään aina voi noin vain siirtää kenellekään muulle - varsinkaan päivän tai parin vuoksi - ja toisaalta joskus asioita on saatava eteenpäin sairaslomasta huolimatta. Ensimmäisen sairaslomapäivän muuttaminen palkattomaksi ei olisi hyvä ajatus, sillä se saattaisi kannustaa ihmisiä työskentelemään sairaana tai toisaalta olemaan poissa töistä vähintään kaksi päivää.
Itsellä oli työkone kotona kolmen päivän sairauslomalla, jotta sain hoidettua tärkeimmät työt. Ja kun oli mahataudista kyse, niin tartuntariski oli vaikken enää "aktiivisesti" sairastanutkaan. En tahtonut kaataa omaa työkuormaani toisten kontolle, vaikka kyllä esimies sanoi että joku tuuraa, jos haluan lepoa. Oikeastaan kotona oli rauhallisempi tehdä töitä, kun lapsi oli päivähoidossa. Onneksi vältyttiin muiden sairastumiselta.
Minä en ainakaan ollut käsi kipsissä ollenkaan työkykyinen, töissäni kun tarvitsen molempia käsiä. Silti elin kipsistä huolimatta "normaalia" elämää, eli poistuin kotoa ihmisten ilmoille jne. Ei tuo minun saikkuni silti ollut mitenkään turha, koska siis en ollut työkykyinen enkä vielä pariin viikkoon kipsin poiston jälkeenkään ennen kun käsi alkoi toimia normaalimmin. Piti opetella monet asiat kokonaan uudestaan kun kädestä surkastui kipsin vuoksi kaikki lihakset eikä kädessä ollut tarkkuutta enää ollenkaan... Eiköhän se ole lääkärin tehtävä arvioida ihmisten työkykyä!
Oma saikkuni oli onneksi myös siten "helppo", etten maannut vaikkapa kuumehorkassa sängyssä. Mutta kyllä sitä omaa lastakin oppii tuntemaan, ja tyttökin kyllä niin harvoin sanoo olevansa kipeä, että silloin pitää ottaa asia ainakin hieman tosissaan.
Aika helposti kolmevee osaa jo sanoa olevansa "kipeä", jos joku asia ei kiinnosta, mutta eipä tuolla varmaan tossa vaiheessa oo mitään väliä, jos kerran voitte kotona yhdessä olla :) Lastentarhanopettajana sanoisin, ettei vapaapäivät keskellä viikkoa tee lapselle ollenkaan huonoa :)
Sellaistakin ajattelin, että jos tyttö valitsee mieluummin kotona olemisen kuin kaverit, silloin on jotain oikeasti vialla. Hän saattaa joskus arki-iltanakin kertoa, miten ikävöi kavereitaan ja odottaa kovasti aina, että pääsee taas leikkimään parhaiden kavereidensa kanssa.
Joo osaa 3v jo vetää oikeista naruista todellakin. Meillä on käyty nyt minun äitiyslomalla kolmena päivänä viikossa iltapäivään saakka hoidossa ja tyttö on alkanut kysellä miksei voi mennä päiväkotiin useammin. Koska kaverit. Toisina päivinä hän sanoo että haluaisi olla vaan äidin kanssa. Ps. Meillä on käyty karusellissa jo kolme vai neljä kertaa! Ja useamman ajon taktiikalla per kerta :)
Ja vielä ehtii! Toivottavasti nyt ei vaan sataisi ihan joka päivä, sillä kävisin markkinoilla mielelläni vielä toisenkin kerran ajan kanssa ja söisin jotain muutakin.
Meillä tyttö on ollut yskäinen ja älyttömän väsynyt useamman päivän. Meillä tulee aina toi väsymys ensin ennen kuin flunssa iskee päälle. Nytkin nukkuu 3-4 tunnin päikkäreitä kahden sijaan.
...ja meillä on vaikea saada nukkumaan kotona, mikä tekee siitä kaksin verroin raskaampaa kaikille osapuolille.
Mä oon ajatellut, et jos itse on kipeä, lasta ei saisi viedä hoitoon, koska se on tarkoitettu vanhempien työajaksi. Tosin kun mulla oli yli 39 asteen kuume, lapsi oli hoidossa kun ajattelin, et pakko saada levätä päivä.
Mutta itse asiaan. Jos lapsella ei ole kuumetta, vien päiväkotiin aina. Poikkeuksena voisi olla esim.superräkäisyys ja kova yskä. Muuten kyllä, kerran lastenlääkäri sanoi, et jos jokaisen flunssan pitää lasta kotona, koko Suomen talous kaatuu, jos kaikki ajattelevat näin, niin paljon flunssia on.
Sorry, nyt en ihan saanut kiinni tästä ajatuksesta: "jos itse on kipeä, lasta ei saisi viedä hoitoon, koska se on tarkoitettu vanhempien työajaksi". Eikös kipeä vanhempi erityisesti tarvitse sitä lapsenhoitoapua?
Joo, mä kans pyörittelen silmiäni ajatukselle, että lapsen pitäisi jokaisesta aivastuksesta jäädä kotiin lepäämään. Jos lasta ei saisi viedä hoitoon, kun nenä vuotaa, emme olisi käyneet ensimmäisen päiväkotivuoden aikana töissä suurin piirtein kertaakaan.
Juu siis en ole ihan perillä näistä päiväkotisäännöistä? Käsittääkseni on niin, et kaupassa ei saisi käydä ennen kuin lapsen hakee päiväkodista tai esim. parturissa, eli vain saa olla töissä? Joten oon miettinyt, et kuuluuko vanhempien saikut samaan kastiin.
Mmmitä? No enpä olekaan tällaisiin sääntöihin törmännyt :D
*nauran ääneen!* Suomessa on kuitenkin subjektiivinen päivähoito-oikeus, vaikka hallitus sitä onkin rajaamassa. Ts. kaikilla lapsilla on oikeus päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen. Ja kun lapsi on hoidossa, niin kyllä sillä ajalla saa vanhempi tehdä ihan mitä lystää -vaikka nukkua tai käydä parturissa! Jokainen perhe sitten itse päättää, mihin lapsen päivähoitoaikaa käyttää. Yleensä sitä käytetään siihen, että vanhemmat ovat töissä. Ja yleensä lapset myös suoraan töistä haetaan pois päiväkodista.
Jos vanhempi on kuumeessa tai muuten vaan kovin kipeä, niin on minusta kaikkien edun mukaista, että lapsi on päiväkodissa ja vanhempi toipuu (takaisin työkykyiseksi) nopeammin lepäämällä.
jos voi itse olla kotona niin mikas siina. Oma 3.5 vuotias on ollu tan viikon niin vasynyt etta on pitany herattaa. Ja samoin itsekkin. Joka aamu talla viikolla on ollu mielessa jaada kotiin mutta toihin oon marttyyrina menny ja lapsen vieny tarhaan. Eikohan taa oo sita arjen luksusta?
Meillä tyttö on niin aamu-uninen, että arkisin hänet pitää kyllä herättää aina puoliväkisin... Mutta aiemmin nukkumaan meneminenkään ei tunnu onnistuvan.
Minusta on hyvä, jos voi pitää mahdollisesti sairaan lapsen kotona varmuuden vuoksi, kun vaakakupissa on se tilanne, että vie sairaan lapsen päiväkotiin tartuttamaan muut lapset ja sitä kautta myös heidän perheensä. Tänäkin syksynä kaksi lasta on oksentanut päiväkodin eteiseen aamulla. Meillä 5-v valitteli aamulla mahakipua ja oksensi ensimmäisen kerran vasta illalla, onneksi ei viety päiväkotiin.
Tietysti työelämä on nykyään niin raadollista, että ihan työpaikan säilymisen kannalta moni joutuu miettimään, voiko olla sairasta lasta hoitamassa ja voiko itse sairastaa.
Hyvä, että blogisti menee töihin kesken saikun. Jos voi luuhata kaupungilla ja askarrella kotona, voi siellä työpaikallakin varmaan jotain tehdä.. :-) (Suomi nousuun..)
Ei "mahdollisesti" sairasta lasta kannata yleesnä pitää kotona varmuuden vuoksi, jos haluaa Suomen nousuun. Varsinkin noilla pienillä on kaikenlaisia hengitystieinfektioita jatkuvasti, ja lääkärienkin mukaan lasten kuuluu saada kaikenlaisia viruksia toisiltaan, jotta vastustuskyky kehittyy.
Eikä muuten kannata olla huolissaan minun työmoraalistani. Ei se töiden tekeminen katsos edes vaadi työpaikalle menemistä, ja olen kaupungilla luuhaamisen lisäksi ehtinyt juurikin lapsen askarrellessa tehdä työhommia ja edistää asioita, jotka ovat vaatineet perään katsomista. Eli sairaslomaa olen pitänyt vain osa-aikaisesti.
Mielenkiintoisia kommentteja täällä, harva tuntuu tajuavan "aivotyöläisen" työarkea...sitä että työ ja vapaa-aika eivät välttämättä ole toisistaan erotettuja ja että kotona sohvalla makoillen voi tehdä tuottavan työpäivän (vaikka toinen käsi pois pelistä varmasti hidastaa, niin eihän se aivoihin vaikuta :)). Toki on erilaisia töitä, jotka vaativat läsnäoloa tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, mutta eivät kaikki työt ole sellaisia. Itse olen esim. päiväkodin kiinniollessa hoitanut työpäiväni ottamalla lapsen mukaan palaveriin (kiitos ipad ja lasten yle-areena) ja tekemällä töitä lapsen päiväuniajan ja illalla...ihan vaan siksi, että aikataulut on sellaiset että työt on tehtävä (ja toisaalta olen saanut viettää päiväaikaa tyttöni kanssa, mikä on ihan mukavaa sekin).
Lapsen päiväkotikuntoisuuden arviointi on vaikeaa joskus. Tuollainen neljää ikävuotta lähestyvä lapsi osaa jo itse sanoa että onko terve vai ei, mutta tosiaan herkällä korvalla saa olla, koska kyllähän lapset osaavat oikeista naruista vetää. Meillä lapsi viihtyy päiväkodissa niin hyvin, että jos lapsi ei vedä pultteja jos hänelle sanoo että "tänään et taida olla tarpeeksi terve päiväkotiin", niin sitten lapsi taitaa olla kipeä. Kaverit on niin tärkeitä ja yhteisiä leikkejä odotetaan joka aamu.
Meillä subjektiivista päivähoito-oikeutta todellakin käytetään. Lapsi on vajaat 8h/pv päiväkodissa ja jos minulla on sattumoisin lyhyempi työpäivä, niin hyvinkin saatan käyttää sen ihan omana aikana (tai saatanpa hakea lapsen aikaisemmin päiväkodista, riippuu päivästä ja tilanteesta). Ja kyllä olin kiitollinen päiväkodin olemassaolosta, kun miehen työmatkalla sairastuin mononukleoosiin. Aamuisin juuri ja juuri jaksoin tuupata lapsen päiväkotiin ja sitten palasin kotiin sairastamaan, eipä todellakaan käynyt mielessä että oisin ottanut lapsen kotiin oman sairastamisen ajaksi, illoissa oli jo tarpeeksi selviämistä.
Joo, sellaista se on aivotyöläisen arki. Mielenkiinnolla kanssa lueskelin tätä keskustelua. Suomi nousuun ja niin edelleen. Kotiäitejä taasen haukutaan koko ajan suunnasta jos toisesta. He eivät ilmeisesti pistä Suomea nousuun hoitamalla lapsiaan itse ensimmäisiä elinvuosia. Tutkimusten mukaan paras paikka alle 3-vuotiaalle lapselle on koti. Siinä sitä rakennetaan vahvaa kivijalkaa lapselle tulevia vuosia ajatellen. Kotiäidit myös todellakin hoitavat kipeänä lapsensa itse - on lapsi terve tai sairas. En siis puhuisi lapsen subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, jos samaan hengenvetoon puhutaan kuinka ei todellakaan kipeänä hoidettaisi omia lapsia. Ja sekin on muuten tosi jännä juttu, että työssä käyvillä on yleensä ottaen aina aikaa harrastaa kaikenlaista.
Tutkimukset kotihoidon paremmuudesta eivät ole lainkaan yksiselitteisiä ja vastaavia tutkimuksia on täysin päinvastasilla tuloksillakin. Annetaan nyt vain vanhempien päättää itse, mikä on heidän alle 3-vuotiaalleen paras paikka. Itse olen vakuuttunut siitä, että meidän lapsellemme parasta oli, että hän meni päiväkotiin reilusti alle kolmevuotiaana, ja hänen kivijalkansa on hyvin vahva.
Tästä ajatuksesta en saanut kiinni: "En siis puhuisi lapsen subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, jos samaan hengenvetoon puhutaan kuinka ei todellakaan kipeänä hoidettaisi omia lapsia." Siis kenen ollessa kipeä?
Ja siis mitä ihmeellistä on siinä, että työssä käyvillä on aikaa harrastaa asioita? Jos meinaat, että sekin aika pitäisi olla lapsen kanssa ja "miksi niitä lapsia pitää tehdä jos niiden kanssa ei halua olla", niin sanon, että on aivan normaalia/tavallista/tarpeellista/terveellistä, että vanhemmalla on joskus myös omaa vapaa-aikaa.
Niinpä, antaa vanhempien itse tehdä päätökset siitä, milloin lapsi viedään päiväkotiin. Varmasti on tilanteita/perheitä, joissa alle 3-vuotiaan on hyvä olla kotona. Mutta yhtälailla on myös sellaisia tapauksia, että on kaikkia osapuolia ajatellen parempi vaihtoehto, että se alle 3-vuotias menee päiväkotiin. On lukuisia muitakin asioita, jotka vaikuttavat lapsen turvalliseen kasvuun ja kehitykseen. Päivähoidon aloitusikä on vain yksi niistä..
Kommentoi