…vai onko kotona vain liian kivaa?

Täällä siis ollaan, toista päivää kotona lapsen kanssa, sillä hän kertoi olevansa edelleen kipeä.

IMG_5474 (1).jpg

Tässä onkin mielenkiintoinen kysymys: Jos kolmevuotias sanoo olevansa sairas, kuinka luotettava hänen sanansa on? Jos hän sanoo aamulla, ettei jaksa nousta ja lähteä päiväkotiin, milloin se kuulostaa poikkeavalta eikä vain tavalliselta aamuväsymykseltä?

Onhan sekin aivan mahdollista, että isin kanssa kotona leikkiminen on yksinkertaisesti liian kivaa. Rouvahan epäili jo eilen, että teimme niin kivoja juttuja, että tyttö tuntee itsensä varmasti sairaaksi myös seuraavana päivänä.

Olisi jotenkin niin paljon selkeämpää, jos hänellä olisi vaikkapa kuumetta tai kunnon köhä. Nyt pitää vain luottaa omaan intuitioon.

IMG_5472.jpg

Mutta nyt vahdinvaihto. Rouva tulee kotiin lopupäiväksi, sillä…

STAR WARS!!!

Kommentit (37)
  1. Mielenkiintoisia kommentteja täällä, harva tuntuu tajuavan ”aivotyöläisen” työarkea…sitä että työ ja vapaa-aika eivät välttämättä ole toisistaan erotettuja ja että kotona sohvalla makoillen voi tehdä tuottavan työpäivän (vaikka toinen käsi pois pelistä varmasti hidastaa, niin eihän se aivoihin vaikuta :)). Toki on erilaisia töitä, jotka vaativat läsnäoloa tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, mutta eivät kaikki työt ole sellaisia. Itse olen esim. päiväkodin kiinniollessa hoitanut työpäiväni ottamalla lapsen mukaan palaveriin (kiitos ipad ja lasten yle-areena) ja tekemällä töitä lapsen päiväuniajan ja illalla…ihan vaan siksi, että aikataulut on sellaiset että työt on tehtävä (ja toisaalta olen saanut viettää päiväaikaa tyttöni kanssa, mikä on ihan mukavaa sekin).

    Lapsen päiväkotikuntoisuuden arviointi on vaikeaa joskus. Tuollainen neljää ikävuotta lähestyvä lapsi osaa jo itse sanoa että onko terve vai ei, mutta tosiaan herkällä korvalla saa olla, koska kyllähän lapset osaavat oikeista naruista vetää. Meillä lapsi viihtyy päiväkodissa niin hyvin, että jos lapsi ei vedä pultteja jos hänelle sanoo että ”tänään et taida olla tarpeeksi terve päiväkotiin”, niin sitten lapsi taitaa olla kipeä. Kaverit on niin tärkeitä ja yhteisiä leikkejä odotetaan joka aamu.

    Meillä subjektiivista päivähoito-oikeutta todellakin käytetään. Lapsi on vajaat 8h/pv päiväkodissa ja jos minulla on sattumoisin lyhyempi työpäivä, niin hyvinkin saatan käyttää sen ihan omana aikana (tai saatanpa hakea lapsen aikaisemmin päiväkodista, riippuu päivästä ja tilanteesta). Ja kyllä olin kiitollinen päiväkodin olemassaolosta, kun miehen työmatkalla sairastuin mononukleoosiin. Aamuisin juuri ja juuri jaksoin tuupata lapsen päiväkotiin ja sitten palasin kotiin sairastamaan, eipä todellakaan käynyt mielessä että oisin ottanut lapsen kotiin oman sairastamisen ajaksi, illoissa oli jo tarpeeksi selviämistä.

    1. Joo, sellaista se on aivotyöläisen arki. Mielenkiinnolla kanssa lueskelin tätä keskustelua. Suomi nousuun ja niin edelleen. Kotiäitejä taasen haukutaan koko ajan suunnasta jos toisesta. He eivät ilmeisesti pistä Suomea nousuun hoitamalla lapsiaan itse ensimmäisiä elinvuosia. Tutkimusten mukaan paras paikka alle 3-vuotiaalle lapselle on koti. Siinä sitä rakennetaan vahvaa kivijalkaa lapselle tulevia vuosia ajatellen. Kotiäidit myös todellakin hoitavat kipeänä lapsensa itse – on lapsi terve tai sairas. En siis puhuisi lapsen subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, jos samaan hengenvetoon puhutaan kuinka ei todellakaan kipeänä hoidettaisi omia lapsia. Ja sekin on muuten tosi jännä juttu, että työssä käyvillä on yleensä ottaen aina aikaa harrastaa kaikenlaista.

      1. Tutkimukset kotihoidon paremmuudesta eivät ole lainkaan yksiselitteisiä ja vastaavia tutkimuksia on täysin päinvastasilla tuloksillakin. Annetaan nyt vain vanhempien päättää itse, mikä on heidän alle 3-vuotiaalleen paras paikka. Itse olen vakuuttunut siitä, että meidän lapsellemme parasta oli, että hän meni päiväkotiin reilusti alle kolmevuotiaana, ja hänen kivijalkansa on hyvin vahva. 

        Tästä ajatuksesta en saanut kiinni: ”En siis puhuisi lapsen subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, jos samaan hengenvetoon puhutaan kuinka ei todellakaan kipeänä hoidettaisi omia lapsia.” Siis kenen ollessa kipeä?

        Ja siis mitä ihmeellistä on siinä, että työssä käyvillä on aikaa harrastaa asioita? Jos meinaat, että sekin aika pitäisi olla lapsen kanssa ja ”miksi niitä lapsia pitää tehdä jos niiden kanssa ei halua olla”, niin sanon, että on aivan normaalia/tavallista/tarpeellista/terveellistä, että vanhemmalla on joskus myös omaa vapaa-aikaa.

        1. Niinpä, antaa vanhempien itse tehdä päätökset siitä, milloin lapsi viedään päiväkotiin. Varmasti on tilanteita/perheitä, joissa alle 3-vuotiaan on hyvä olla kotona. Mutta yhtälailla on myös sellaisia tapauksia, että on kaikkia osapuolia ajatellen parempi vaihtoehto, että se alle 3-vuotias menee päiväkotiin. On lukuisia muitakin asioita, jotka vaikuttavat lapsen turvalliseen kasvuun ja kehitykseen. Päivähoidon aloitusikä on vain yksi niistä..

  2. Minusta on hyvä, jos voi pitää mahdollisesti sairaan lapsen kotona varmuuden vuoksi, kun vaakakupissa on se tilanne, että vie sairaan lapsen päiväkotiin tartuttamaan muut lapset ja sitä kautta myös heidän perheensä. Tänäkin syksynä kaksi lasta on oksentanut päiväkodin eteiseen aamulla. Meillä 5-v valitteli aamulla mahakipua ja oksensi ensimmäisen kerran vasta illalla, onneksi ei viety päiväkotiin.

    Tietysti työelämä on nykyään niin raadollista, että ihan työpaikan säilymisen kannalta moni joutuu miettimään, voiko olla sairasta lasta hoitamassa ja voiko itse sairastaa.

    Hyvä, että blogisti menee töihin kesken saikun. Jos voi luuhata kaupungilla ja askarrella kotona, voi siellä työpaikallakin varmaan jotain tehdä.. 🙂 (Suomi nousuun..)

    1. Ei ”mahdollisesti” sairasta lasta kannata yleesnä pitää kotona varmuuden vuoksi, jos haluaa Suomen nousuun. Varsinkin noilla pienillä on kaikenlaisia hengitystieinfektioita jatkuvasti, ja lääkärienkin mukaan lasten kuuluu saada kaikenlaisia viruksia toisiltaan, jotta vastustuskyky kehittyy.

      Eikä muuten kannata olla huolissaan minun työmoraalistani. Ei se töiden tekeminen katsos edes vaadi työpaikalle menemistä, ja olen kaupungilla luuhaamisen lisäksi ehtinyt juurikin lapsen askarrellessa tehdä työhommia ja edistää asioita, jotka ovat vaatineet perään katsomista. Eli sairaslomaa olen pitänyt vain osa-aikaisesti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *