Värikylpy

Mitä tapahtuu, kun otetaan

  • 1 kpl lapsia, joka tykkää läträtä ruoalla ja sotkea sillä itsensä ja ympäristönsä,
  • värjättyä ruokaa,
  • sormivärejä ja
  • pahvia?

IMG_9417.jpg

IMG_9418.jpg

Ei juuri mitään.

Ei tuntunut meidän tyttö ymmärtävän värikylvyn konseptia, tai sitten vuorossa olleet vihreä ja keltainen eivät olleet väreinä tarpeeksi kylpyinspiraatiota herättäviä.

IMG_9424.jpg

Kun kastoin hänen kätensä sormiväriin, hän näytti lähinnä hämmentyneeltä ja tuijotteli sen jälkeen kysyvästi vihreää kättään.

IMG_9427.jpg

”Kyllä tämä keinuminen on enemmän minun juttuni!”

IMG_9468.jpg

Kommentit (8)
  1. Värikylpyyn ei välttämättä kannata suhtautua niin, että siellä kuuluisi syntyä jotain siihen paperille, tai että lapsen kuuluisi olla samalla tavalla innoissaan kuin keinuessa tai muuten fyysisesti riehuessa. Totta kai jotkut lapset riehaantuvat väreillä leikkimisestä ja maalaamisesta ja silminnähden nauttivat olostaan, mutta ihan yhtä arvokasta on ihmetellä ja hämmentyä – sehän tarkoittaa lapsella pitkälle samaa kuin pohtiminen aikuisilla. Pienen lapsen piirtäminen tai maalaaminen ja sitä kautta värikylpykään ei ole samalla tavalla tavoitteellista kuin aikuisen tai isomman lapsen: ei ajatella, että ”minä piirrän nyt kukkasen”, jolloin lopputulos on tärkein, vaan se itse piirtäminen ja jäljen tekeminen – prosessi – on merkityksellinen. Jopa silloin, kun mitään jälkeä ei (vielä) synny.

  2. Kun käyttää mustetyynyä, jäljestä tulee siisti ja siinä näkyy hauskasti kaikki uurteet 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *